Lue keskustelun säännöt.
Suurperhe
11.08.2017 |
Minä en ymmärrä näitä lehtijuttuja suurperheistä. Kerrotaan siitä miten lapset ovat niin omatoimisia ja päivät aikataulutettuja. Ja arki ei suju ilman ulkopuolista apua. Siis mitä halvattua? Pitääkö asiaa mainostaa noin? Ihan kuin olisi kyseessä jokin lapsitehdas jonka tuotantolinjoja ei pysty pysäyttämään!
Voin todella olla toista mieltä. Tosin minulla onkin vain viisi lasta. Mutten ikinä mainostaisi elämääni tällä tavoin. Meillä on ihan normaalia menoa ja me lasten vanhemmat hoidamme lapset itse. Emme oleta lasten itsenäistyvän koska perheessä on joku pienempi. Tai oleta että isompi sisarrus automaattisesti hoitaa pienempiään koska äiti nyt on niin kiireinen. Voisin jatkaa tätä loputtomiin. Miksi niitä lapsia pitää olla niin paljon ettei niistä selviä omin voimin? Enkä tarkoita etteikö joskus ole kiva saada vaikka lapsenlikkaa hetkeksi mutta näin on niissäkin perheisä joissa on vain vähän lapsia..
Kommentit (5)
Kyllä perheellinenkin voi tarvita apua sen verran, että voi käydä ilman lapsia hammaslääkärissä, gynekologilla ja kampaajalla nyt ainakin! Aina ei voi puolisokaan olla töistä pois päivällä, kun joillakin on matkatyö, läsnäolopakko yms!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi selvitä ilman ulkopuolista apua, jos on lapsia paljon?
Mikä on ulkopuolista apua?
Kysyn mielenkiinnosta. Meillä on paljon lapsia ja ei mitään ulkopuolista apua, mutta ottaisin kyllä vastaan, jos olisi apuatarjoavia läheisiä. Minusta se olisi aivan ihannetilanne, sellaista mitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi.
Mistä lähtien lapset on nähty jonain hankintoina? Onko nyt muka parempi ihmisarvo kuin ennen? Kaikenlaista lässytystä sitä kuulee, mutta ennen oli sentään "varaa" lapsiin. Kiva kuulla olevansa joku budjettilapsi, jonka elämä ei vielä ollut liikaa pois vanhempien elintasosta.
Mä olen suurperheestä (8 lasta). Voin sanoa ettei tämän kokoinen lapsikatras tee kenestäkään hyvää vanhempaa (toisin kun haluttaan hehkuttaa) ja tuollainen lasten määrä nykyaikana ei ole muuta kuin vanhempien itsekkyyttä. Yleensä huomiota ei riitä kaikille lapsille tarpeeksi, vastuuta kasataan vanhimmille lapsille samalla kun vielää on pakko saada yksi ihana vauva taloon lisää. Aivan kun kokoajan pitäisi hakea uutta koiranpentua kun ei ne vanhat enää oo niin lutusia.
Onneksi sisaret sentään kasvattavat toinen toistaan, meistäki tuli ihan hyväkäytöksisiä ja koulut käyneitä ihmisiä. Toisin kun vanhempamme.
Hetkinen. Asia on kuitenkin usein niin että suurperheet eivät saa niin helposti apua kuin pienemmät. Olen sen itse huomannut. Kaksosia odottaessani ei millään meinattu antaa apua kunnan puolelta, vaikka lääkäri oli määrännyt lepoon. Ihmettelen, mihin se kaikki apu on sitten laitettu, kun piti oikein taistella kotiapua. Se ei ole realismia että vastataan vain että kysy jotain nuorta tai lukiolaista. Ei kovin moni pärjää edes suurperheen lastenhoitajana, ei aina edes lähihoitajaksi kouluttautuneet. Kaikilla ei ole varaa palkata lastenhoitajia omasta pussistaan. Itse vastustan ajatusta omien lasten käyttämistä nuorempien hoitajina, koska suurperheessä se voi olla isommalle lapselle hyvin kuormittavaa.
Mutta vaikka itse pitää selvitä todella pitkälle, kukaan ei saa kuitenkaan kyseenalaistaa yhdenkään lapsen olemassaoloa tässä maailmassa.
Halutaan antaa asiasta väärä mielikuva.