Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että joku eristetään muusta ryhmästä ammattikorkeakoulussa?
11.08.2017 |
Jo ensimmäisen vuoden aikana huomasin ettei muut tervehdi ellen tervehdi ensin. Lopetin siis. Samalla lakkasi käytännössä kaikki yhteydenpito muoden kanssa. Yhdellä kielikurssilla piti muodostaa parit ja keskustella hänen kanssa ja silloinkin se toinen saattoi teeskennellä mykkää. Yleensä meni päiviä ja joskus kokonaisia viikkoja kun en kommunikoinut toisten kanssa millään tavalla. Onko tämä normaalia?
Kommentit (30)
Miksi opiskelukavereista pitäisi olla erityisen kiinnostunut muutenkaan? Nehän on tavallaan vain työkavereita, niitä ei voi valita vaan ne valikoituu sattuman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin AMK:ssa linjalla, jossa kaikki muut olivat ulospäinsuuntautuneita, urheilullisia ja "kaikkien kavereita", ainakin ulospäin. Oikeasti tuntui, että lopulta sitten hyväksyttiin ihmisinä vain sellaiset, jotka olivat samanlaisia. Jättäydyin tarkoituksella ulkopuolelle ja halusin keskittyä vain opiskeluun. Harmi vain, että kaikki opiskelu tapahtui ryhmissä. En varmaankaan enää palaa kyseisten opintojen pariin.
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten, että AMK:ssa kiusataan melko paljonkin. Luulisi, että moinen puuttuisi käytännössä kokonaan korkeakouluasteelta, mutta toisaalta mitä muutakaan voi odottaa, mikäli puolet opiskelijoista ovat ns. aikuislapsia?
Ei siinä ole mitään outoa. Suurimmalta osalta amk-opiskelijoita henkinen kehitys jää yläkouluvaiheeseen ja se näkyy myös oppilaitoksessa. Fiksut jatkavat lukion kautta yliopistoon
Mä oon huomannu, että kaikki tahtoo tehdä kouluhommia niitten parhaiden bestisten kanssa. Tällöin mä, joka olen aika tylsä ja asiallinen ihminen, en "mahdu" mukaan ryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi juttu suomessa.
Sama juttu oli omassa yliopistossa. Sen jälkeen kun olin pari kaveria oppinut tuntemaan niin en enää viittynyt tehdä lisää kavereita. Ihan vaan siitä syystä että aina sain itse yrittää. Eipähän sen jälkeen kukaan yrittänyt tutustua minuun. Muutamat eivät edes moikanneet takasin kun joskus ostarilla näin.
Ulkomailla tuollaista meininkiä pidetään kyllä todella outona. Jenkkiyliopistossa tunsin kaikki luokkatoverit ja kaikki moikkasivat käytävillä sun muuta sellaista.
Nyt sitten hoidan yrityksen rekryt. Jos on tuollainen tyyppi niin työpaikka menee ohi.
Suomen kielessä ei "tehdä kavereita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, tuttua huttua! Vaihdoin ekan vuoden jälkeen amk:sta toiseen ja jäin samalla aivan totaalisen yksin. Uusista luokkalaisista joista ehkä yksi tai kaksi suostui puhumaan mulle. Yhden kanssa hengasin mielelläni.. kunnes hän ei puhunut mulle kerran lähes vuoteen, koska hänellä oli "omia ongelmia". Ei ihme että koko p*ska meinasi jäädä kesken, kun pari- ja ryhmätyöt oli niin tuskaa. Lähes itku kurkussa joutui anelemaan jotakuta pariksi, ei voi ymmärtää.
Älä kyynisty. On olemassa reilujakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en enää uskalla kysyä ryhmään pääsemistä, sillä niin usein olen saanut turpaani näissä asioissa. Olen erakoitunut ja rakentanut paksun muurin ympärilleni.
Jospa ap on vaan liian hienovarainen. Kysyt vaan napakasti muilta, että pääsenkö mukaan ryhmätyöhön yms. Jos ei käy, älä ota itseesi, olet yrittäny parhaasi, tilanne ei johdu sinusta. Seuraavalla kerralla parempi tuuri. Tsemppiä!