Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan tahtoisi lapsia?
11.08.2017 |
Ja anteeksi jos joku tästä mielensä pahoitti, mutta minä ihan tosissani tätä ihmettelen. Miksi kukaan ihan oikeasti tahtoisi lapsia, johtuen näistä syistä:
-raskausarpia, keho muuttuu, imetyksen jäljiltä tissit tyhjät patalaput.
-yöunet lähtevät ja palaavat vasta kun lapsi/lapset ovat kouluiässä.
-oma aika menee, palaa vasta kun lapsi/lapset lentäneet pesästä.
-rahaa et voi käyttää itseesi, kaikki menee lapseen/lapsiin, rahaa voit käyttää itseesi kun lapset aikuisia, paitsi jos joku niistä tarvitsee ajoittain apua.
Näistä syistä en itse ainakaan halua lapsia....
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt kun itse olet omalta kohdaltasi päättänyt ettet halua. Haluatko päättää muidenkin puolesta ettei kannata? Hoksaatko kuinka ahtaasti haluat ajatella, sinun mielipiteesi on ainoa oikea? Annetaanpa jokaisen olla onnellinen omalla tavallaan ja tehdä omat valintansa, eiko joo?
Ei kannata järkeä puhua, palstalla joka perjantai jonkunlainen velojen kokoontumisajo, hirveän aggressiivisia ketjuja joissa tarkoitus vain päästä riitelemään. Valitettavasti suurin osa perheellisistä katoaa palstalta, joutuvat keskenään kuhisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.
Entä jos ei halua matkustella eikä luoda uraa? Entä jos nauttii juurikin lasten seurasta ja kasvatuksesta? Onko sillon tyhmä ihminen?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.
Millä tavalla tuo on mahdotonta lapsen kanssa? Itse opiskelen yliopistossa, onnistuu mainiosti, valmistun kolmessa vuodessa. Tänä vuonna on matkusteltu kaksi kertaa ulkomailla ja pari kertaa ex tempore kotimaassa. Ei lapsi mun ruokiani määritä, useimmiten syömme eri aikoihin ja toisinaan eri sapuskat. Nautin elämästäni. Oletko sinä jotenkin käsi kun et pysty samaan elämätyyliin lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ja anteeksi jos joku tästä mielensä pahoitti, mutta minä ihan tosissani tätä ihmettelen. Miksi kukaan ihan oikeasti tahtoisi lapsia, johtuen näistä syistä:
-raskausarpia, keho muuttuu, imetyksen jäljiltä tissit tyhjät patalaput.
-yöunet lähtevät ja palaavat vasta kun lapsi/lapset ovat kouluiässä.
-oma aika menee, palaa vasta kun lapsi/lapset lentäneet pesästä.
-rahaa et voi käyttää itseesi, kaikki menee lapseen/lapsiin, rahaa voit käyttää itseesi kun lapset aikuisia, paitsi jos joku niistä tarvitsee ajoittain apua.Näistä syistä en itse ainakaan halua lapsia....
Mikään noista syistä olla hankkimatta lasta ei oikein pitäisi paikkaansa kohdallani.
Raskausarpia minulla oli jo ennen raskautta, tulivat teini-iässä jo, raskauden jälkeen huomasin yhden uuden arven.
Tissit ollet jo teini-iästä isot ja vähän roikkuvan malliset eivätkä muuttuneet imetyksestä lainkaan.
Aina olen ollut huono nukkuja, toisin kuin vauvani joka pulivuotiaasta on nukkunut täydet yöt.
Kaikki aika on omaa-aikaa, en ole koskaan tykännyt harrastaa mitään erityistä joten ei ole sellaisestakaan joutunut luopumaan. Miehen kanssa on kahdenkeskeistä aikaa joka ilta.
Rahaa en ole juurikaan käyttänyt itseeni vaan ihan tavalliseen arkeen niin kuin nytkin.
Se miksi halusin lapsia oli vain sellainen äärettömän voimakas tunne. Aivan kuin voimakas tarve saada lapsi mitä ei järjellä voinut selittää.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Itse kun näen lasten hankinnassa vain negatiivisia tai neutraaleja puolia. En ymmärrä, minkälaisen naisen elämänlaatua parantaa se, että joutuu olemaan raskaana, synnyttämään ja huolehtimaan toisesta ihmisestä monta vuotta. Ehkä sellaisen, jolla on voimakas hoivavietti, jota lemmikkieläimet eivät voi tyydyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, nuo ovat varmaan asioita joita lapseton ei voi ymmärtää. Minun kehoni ei juurikaan muuttunut (tissit vähän löystyivät kyllä) lapsi 1v nukkuu yöt kokonaan, ja nautin siitä kun vietän lapsen kanssa aikaa sekä tuhlaan häneen rahaa :)
En voi edes kuvitella mitä mieluummin tekisin kun kasvattaisin lastani? Ennen lasta matkustelin ja biletin, oli se toki hauskaa mutta en loppuelämääni halua sitä tehdä.
Tässäkö vaihtoehdot: lastenkasvatus - bilettäminen?
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata yleistää. Ei lapsiperhe-elämä ole pelkkää itkua ja kurjuutta,eikä toisaalta sinkkujen elämä pelkkää biletystä. Molemmissa on puolensa.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mistä lähtien lapsiperhe-elämän vastakohta on ollut sinkkuus? Ts. jos et halua lapsia niin olet sinkku :D ?? Ihan tässä 10 vuotta olen naimisissa ollut, tavallista elämää elän, ei lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.
Millä tavalla tuo on mahdotonta lapsen kanssa? Itse opiskelen yliopistossa, onnistuu mainiosti, valmistun kolmessa vuodessa. Tänä vuonna on matkusteltu kaksi kertaa ulkomailla ja pari kertaa ex tempore kotimaassa. Ei lapsi mun ruokiani määritä, useimmiten syömme eri aikoihin ja toisinaan eri sapuskat. Nautin elämästäni. Oletko sinä jotenkin käsi kun et pysty samaan elämätyyliin lapsen kanssa?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos minä jatkaisin tekemisiäni tällaisenaan lapsen hankkimisen jälkeenkin, olisin lastensuojelun asiakas alle viikossa. Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko käsi vai en. Elämäntapani ei vain ole yhteensopiva vanhemmuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.
Millä tavalla tuo on mahdotonta lapsen kanssa? Itse opiskelen yliopistossa, onnistuu mainiosti, valmistun kolmessa vuodessa. Tänä vuonna on matkusteltu kaksi kertaa ulkomailla ja pari kertaa ex tempore kotimaassa. Ei lapsi mun ruokiani määritä, useimmiten syömme eri aikoihin ja toisinaan eri sapuskat. Nautin elämästäni. Oletko sinä jotenkin käsi kun et pysty samaan elämätyyliin lapsen kanssa?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos minä jatkaisin tekemisiäni tällaisenaan lapsen hankkimisen jälkeenkin, olisin lastensuojelun asiakas alle viikossa. Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko käsi vai en. Elämäntapani ei vain ole yhteensopiva vanhemmuuden kanssa.
Lähinnä vissiin ongelma on päihteidenkäytössäsi, kannattaisi hoitaa se alta pois oli lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.
Millä tavalla tuo on mahdotonta lapsen kanssa? Itse opiskelen yliopistossa, onnistuu mainiosti, valmistun kolmessa vuodessa. Tänä vuonna on matkusteltu kaksi kertaa ulkomailla ja pari kertaa ex tempore kotimaassa. Ei lapsi mun ruokiani määritä, useimmiten syömme eri aikoihin ja toisinaan eri sapuskat. Nautin elämästäni. Oletko sinä jotenkin käsi kun et pysty samaan elämätyyliin lapsen kanssa?
En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta jos minä jatkaisin tekemisiäni tällaisenaan lapsen hankkimisen jälkeenkin, olisin lastensuojelun asiakas alle viikossa. Ei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, olenko käsi vai en. Elämäntapani ei vain ole yhteensopiva vanhemmuuden kanssa.
Lähinnä vissiin ongelma on päihteidenkäytössäsi, kannattaisi hoitaa se alta pois oli lapsia tai ei.
Ei ole ongelmia päihteiden kanssa, mutta tyypillisenä päivänä olen töissä neljään asti, minkä jälkeen käyn ulkona syömässä ja vetäydyn kahvilaan kirjoittamaan pariksi tunniksi. Aika usein olen kotona vasta joskus illalla. Minulla on myös aikataulutettuja harrastuksia, jotka haukkaavat monta tuntia viikosta. Niiden lisäksi tarvitsen rauhallista aikaa itsekseni joka päivä, ja parisuhdetekeminen ja treffailu on minulle myös erittäin tärkeää.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että monen lapsettoman elämässä ei vain ole tilaa lapselle? Aikaa ja energiaa on jokaisella rajallinen määrä, ja ne lapsen viemät resurssit ovat aina pois jostakin muusta.
Siksi, että haluavat, niin se vain on. Ei sitä aina voi järjellä selittää eikä tarvi. Jotain ilman niitä puuttuisi ja ehkä jotain olisi muuta, mutta nyt on talo täynnä lapsia. Enkä kyllä ole yhtään katunut sitä, että "lapsellisen" elämän valitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja siskollani on niin iso ikäero, että kauhulla katselin hänen kasvaessaan ongelmanuoren elämää. Lapsikontakteiksi riittää, että näen hänen lapsiaan muutaman kerran vuodessa ja olen enemmän kuin onnellinen, kun katson sitä touhua, ettei se kuulu minun elämääni...
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja siskollani on niin iso ikäero, että kauhulla katselin hänen kasvaessaan ongelmanuoren elämää. Lapsikontakteiksi riittää, että näen hänen lapsiaan muutaman kerran vuodessa ja olen enemmän kuin onnellinen, kun katson sitä touhua, ettei se kuulu minun elämääni...
Minkälaista se touhu sitten on? Anna mehukkaita yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että haluavat, niin se vain on. Ei sitä aina voi järjellä selittää eikä tarvi. Jotain ilman niitä puuttuisi ja ehkä jotain olisi muuta, mutta nyt on talo täynnä lapsia. Enkä kyllä ole yhtään katunut sitä, että "lapsellisen" elämän valitsin.
Talo täynnä lapsia? Et voi olla tosissasi. Miten oma kehityksesi?
En kyllä ymmärrä. Fiksu ihminen elää, tekee töitä, matkustelee, tekee asioita ex tempore, syö mitä lystää ja milloin lystää ja nauttii elämästä. Lasten kanssa se on mahdotonta.