Nämä 9 lausetta voivat ärsyttää väsynyttä lapsiperheen vanhempaa. Viimeinen lause paras. :-)

Hauska ketju.Lapsettomilla on kova tarve todistella miten onnellisia ja vapaita ovat lapsellisiin verrattuna.Miksi sitä pitää hokea ja todistella? Mitä sen takana on? Ylipainoa?

En yhtään ymmärrä, miksi lapsettoman pitäisi joka välissä ottaa huomioon, että toisella on lapsi/lapsia?

Minä haluankin, että ystävät pysyvät ihan samanlaisina nyt kun on vauva. Itsekin yritän pysyä, enkä tyrkytä vauvani asioita joka lauseessa. 

Ystävilläni on oikeus olla väsyneitä, heillä on oikeus olla kiireisä (kiirehän on usein ihan vain oma kokemus), heillä on oikeus harmitella siivouspäivää. 

Omat juttunsa saa sanoa ihan kuin ennenkin. Mitä mun vauva siihen liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lapsia, ei saa valittaa koskaan väsymystään, ettei vaan ärsytä ketään perheellistä?

Totta kai saa. Mutta joku suhteellisuudentaju silti!

En minäkään ala vaikkapa pyörätuolissa olevalle halvaantuneelle valitella, että olipa rankkaa olla kävelyllä. Tai selitä rutiköyhälle pitkäaikaistyöttömälle, kuinka tuli vingutettua monen tonnin edestä visaa Hullareilla.

Se on sitä sosiaalista pelisilmää, että vähän miettii, mitä kenellekin selittää!

Jaa. Mä kyllä saatan pyörätuolissa istuvalle veljelleni sanoa vaikka että juoksinpa liian kova, meni jalkojen lihakset kipeiksi tms. Oletko niitä, joiden mielestä sokealle ei saa sanoa "nähdään"?

Vähän suhteellisuudentajua, kiitos.

Itse artikkeli on todella typerä.

-ohis-

Minulla on lapsia ja muutama lapseton ystävä. Pari velaa, muut toivovat lapsia. 

Lapsia toivovat useinkin ovat kiinnostuneita lapsista ja kyselevät itse paljon. Velojen kanssa puhutaan muista asioista. 

Kukaan ei minulle ole "korostanut" yhtään mitään. Lienee tämä ihan mamman omassa päässä, jos näin kokee. Osa lapsettomista on oikeasti kiireisä, yksi esim. hoitaa vanhaa äitiänsä kokopäivätyön ohella. 

Paljon kiireettömämmäksi tunnen itseni nyt hoitovapaalla, vaikka lapsia on kolme. Isäkin on läsnä iltaisin ja viikonloppuisin. Pääsen menemään vaikka kuinka paljon omia menojani. Jaksamisongelmaakaan minulla ei ole. Hyviä nukkujia ja "kilttejä" lapsia kaikki. 

En tajua miksi äidit kuvittelevat, että he ovat ainoita ihmisiä, jotka voivat olla väsyneitä. Yhtä hirveää väsymystä en ole ikinä eläissäni tuntenut kuin masennusta sairastaessani ja sitä jatkui yli vuosikymmenen, ennenkuin loppujenlopuksi uuvuin ihan täysin ja en enää jaksanut, joten päädyin yrittämään itsemurhaa.

Pahimmassa vaiheessa olin niin väsynyt, etten jaksanut edes peseytyä, makasin vain sängyssä ja tuijotin vastakkaista seinää päivästä toiseen.

Tämän takia yleensä välttelen äitien seuraa. Kaikki lapsettoman ihmisen asiat, ongelmat ja kiinnostuksenkohteet ovat loukkaavia.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa, joka herätti jotain tuntemuksia oli kohta, jossa lapseton kehuskelee kiireillään. Tästä olen samaa mieltä: odotapa muru kun saat lapsia ja tajuat, kuinka paljon luppoaikaa lapsettomalla onkaan!

Joku varmaan nyt hermostuu, mutta mielestäni lapsettomien kiireet ovat sellaista kiirellä kehuskelua ("töihin, kaupan kautta kotiin ja jo kahden tunnin päästä siitä alkaa iltatoimet"). Oikein kiirepäivänä sitten tuohon lisätään harrastus ja toki kaupassa on käyty sitten edellisenä päivänä. Voi kun on kiire!

Lapsen kanssa tuo jokapäiväinen kahden tunnin lepohetki nautitaan kerran kuussa kun lapsi on isovanhemmilla tai maksullisella lapsenvahdilla. ;)

Silti lapsen kanssa oleminen ei ole kamalaa ja oman ajan totaaliseen puutteeseen tottuu, ja koska omaan elämäänsä on tottunut ja tyytyväinen, ei perheellinen halua myöskään kuulla, että "tuollainen oman ajan puute on totaalisen kamalaa". Ei se ole. Kiireistä kyllä, niin kiireistä että lapsettomalla ei ole siitä mitään käsitystä. 

Ai jestas, mielestäni pahimpia ovat juuri tällaiset ihmiset keltä se vanhemmuus on tuntunut sulattaneen aivot kokonaan. Aina ollaan vinkumassa miten lapsettomat ei tajua vielä elämästä tai mistään muustakaan yhtään mitään, että "kyllä sä sitten tajuat, kun sulla on lapsia." Sitten kun tulee se toinen lapsi, niin vingutaan, miten kukaan, jolla on vähemmän kuin kaksi lasta ei tajua mistään mitään. Käsittääkseni se lasten hankkiminen on ihan jokaisen oma valinta ja se että on onnistunut sikiämään ei todellakaan tee sinusta nyt jotenkin äärettömän fiksua.

Ja kyllä, minulla on itsellänikin lapsi, mutta tajuan sentään vielä ettei se tee minusta mitenkään parempaa ihmistä. Ja ei, lisääntyminen ei myöskään ole mikään "saavutus", koska pitsan tekeminen vaatii enemmän vaivaa kuin se, ettei osaa pitää polvia yhdessä.

"5. Viikonloppuna pitäisi siivota koko kämppä.

Todellako? Kaikki 24 neliötä? Jokainen minuutti siitä tunnista, jonka hommaan kulutat, on varmasti täyttä piinaa.

Meillä odottaa kolme huonetta ja keittiö lattiasta kattoon täynnä vaatteita, leluja, keskeneräisiä askarteluja ja ihan vaan roskaa. Siinäpä hommaa kahdeksi vuorokaudeksi, eikä edes riitä."

Miksi nämä ihmiset aina kuvittelevat, että lapsettomat ihmiset asuvat koirankopin kokoisissa pikkuisissa luolissa? Ja jos tosiaan on kolme huonetta ja keittiö lattiasta kattoon niin paljon roskaa, vaattetta ja muuta tilpehööriä täynnä, ettei sitä edes kahdessa päivässä saa siivotuksi niin silloin on kyllä omassa elämänhallinnassa jotain todella pahasti vialla, oli lapsia tai ei.

Ai edes sitä ei saa kysyä mitä aikoo äitiyslomalla tehdä? Pitääpä tästä lähtien alkaa  esittelemään mieluummin vaikka suruvalitteluita, ai sulla alkaa äitiysloma? Otan osaa, varmasti aivan kamalaa.

Olipa typerä artikkeli. Varsinkin siivouskohdassa nousivat karvat pystyyn. Minä olen lapseton ihminen ja asun silti sadan neliön kodissa, en 24 neliön luukussa. Sen siivoaminen ON iso homma, vaikka sitä ei olisikaan vaahtosammuttimen kokoiset demonit kuorruttaneet jos jonkin näköisellä legolla ja shopkinsilla.

Ihan itse on tuonkin artikkelin kirjoittanut mamma hommannut mukelonsa, siinä hoitakoon ne sitten ja nielköön katkeraa kalkkia, kuten näköjään jo valmiiksi tekee.

Itse ovat lapsensa hankkineet eivätkä ole maailmannapoja. Ihan sitä muillakin voi väsyttää, olla unettomuutta, kiireitä jne.

Minullakin on lapsi, kohta aikuinen. Lähinnä ihmetyttävät ihmiset, jotka tuntuvat määrittelevän olemassaolonsa ja kaikki tekemisensä joko vanhemmuuden tai ei-vanhemmuuden kautta. Lapsiperheaika on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmisen elämää, ei se pysäytä kaikkea 20 vuodeksi ja sulata aivoja, ainakaan toivottavasti. Surullista olisi, jos elämässä ei olisi mitään muuta.

Ainoa kohta, jonka itse tunnistan on tuo "kun itse saan lapsia en koskaan anna niiden..." Koska suurin osa joutuu luopumaan joistakin ennen lasta kasvatusperiaatteistaan, kun se lapsi on oikeasti siinä. Toki voi yrittää pitää tiukasti kiinni omista näkemyksistään, mutta lapsen luonne vaikuttaa tosi paljon ja jossain vaiheessa vaan huomaa joutuvansa valitsemaan taistelunsa. Jos ei siis välttämättä halua kilahtaa joka asiassa. Ja tähän kohtaan olen syyllistynyt itsekin. Ennen lapsia tiesin tasan tarkkaan, miten omani kasvattaisin. Paitsi että tosipaikan tullen se ei ollutkaan itsestäänselvää.

Muutoin ymmärrän täysin sen, että ilman lapsia voi elämä voi olla yhtä kiireistä, väsynyttä, hauskaa jne. Mitä tahansa. Se on erilaista, mutta täähän ei ole kilpailu. Lasten myötä huomaa myös, miten lapsiperheidenkin välillä on eroja ihan samoissa asioissa.

Tää on taas tätä että mitään huolia tai väsymystä ei saa potea, jos jollakin on vielä enemmän huolia ja väsymystä. Hei jokainen elää valintojensa mukaan! Nyt tähän voisi jo vetää Afrikan lapset. Ne voi olla vielä väsyneempiä ku imettäjä!

(Ja huom, "tekijä J", senkin imiä!)

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju.Lapsettomilla on kova tarve todistella miten onnellisia ja vapaita ovat lapsellisiin verrattuna.Miksi sitä pitää hokea ja todistella? Mitä sen takana on? Ylipainoa?

Ei v..tu. Ylipainohan tässä oli jutun juju!

Onpa täällä tosikkoa porukkaa! Olen neljän lapsen äiti ja jo kolmen lapsen isoäiti, minusta alkuperäinen luettelo on hauska :D Ja kyllä siinä pieni totuuden siemenkin piilee.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä tosikkoa porukkaa! Olen neljän lapsen äiti ja jo kolmen lapsen isoäiti, minusta alkuperäinen luettelo on hauska :D Ja kyllä siinä pieni totuuden siemenkin piilee.

Totuuden siemen on mennyt sun munasoluun.

Olipa maailman typerin juttu. Niin nostetaan itseään jalustalle pyhäksi marttyyriksi kun on osannut jopa lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä tosikkoa porukkaa! Olen neljän lapsen äiti ja jo kolmen lapsen isoäiti, minusta alkuperäinen luettelo on hauska :D Ja kyllä siinä pieni totuuden siemenkin piilee.

En ole tosikko, vaan hyvinkin hauskana ja huumorintajuisena tunnettu ihminen. 

Silti luettelo oli minusta typerrytävän idioottimainen. Lisäksi kaikki kategorisointi ja vastakkainasettelu eri ihmisryhminen välillä on yhteiskunnan tasolla vahingollista. 

Itselläni on lapsia ja en tunnista tuollaisia tilanteita. En yhtäkään...  Eli mitään totuudensiementäkään en löydä. 

Pikemminkin tuntuu siltä, että äidit ovat taipuvaisia tulkitsemaan ihan viattomat heitot jotenkin äitiyttään loukkaaviksi. 

Totta kai MINULLA on paljon enemmän siivottavaa, totta kai MINÄ olen paljon kiireisempi, väsyneempi etc. 

Mitä sitten vaikka näin olisikin? Saa kai se toinenkin omista tuntemuksistaa puhua. En vertaisi tähän pyörtuolissa kulkevaan. Pitäisi minäkin kornina, että valittaisin silloin, että olipa hankala matka, kun ihan bussiin joutui juoksemaan.