Varoitusmerkit uudessa suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä mielipiteissään, tuomitsee poikkeavat mielipiteet. Vetää nopeita johtopäätöksiä ihmisistä ja lokeroi sen perusteella.

Ulkonäkökeskeisyys ja ulkonäköön liittyvät asiat pääosassa.

Ei kysy, mitä kuuluu, miten päivä on mennyt. Empatiakyvyn puute.

Omiin jutunaiheisiinsa kuuluu vain tarinoita siitä, mitä on syönyt, mitä töissä tapahtui, miten punttisalilla meni ja kuinka on vähän flunssainen olo. Ei kykyä mihinkään keskusteluun muista, oman elämän ulkopuolisiin aiheisiin. Itseensä käpertymistä, keskustelutaidortomuutta.

Itse teen aika nopeita päätelmiä ihmisistä kyllä, ja tiedostan että se johtuu siitä etten ole kovin kiinnostunut kaivamaan ihmisestä esiin joitain erityisen poikkeuksellista. Jos joku vaikuttaa omaavan kaavamaisia piirteitä käytöksessään tai puheissaan pienen jutustelyn jälkeen, en useinkaan jaksa sen enempää tutustua.  Eihän kaikista tarvitse saada kaveria tai keskustelukumppania. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muuten yksi tai kaksi ihmistä, joista on kuullut, tuntenut tai nähnyt, että avioehto on epäluottamuslause. Ihmiset nykään eroavat ja se on ihan normaali toisen suvunkin omaisuuden turvaus.

Juu, avioehdon pitäisi olla aina vakio, en tajua miksei se ole se normi mistä aina joka kerta lähdetään. Ei ole oikein että kukaan hyötyy kenenkään omaisuudesta siinä tilanteessa jos erotaan. 

Erot olisivat helmpompia jos avioehto olisi aina pakollinen, ja ihmiset onnellisempia kun suhteet eivät olisi pystyssä rahan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkukikkeli

Löysä römpsä

Vierailija kirjoitti:

Painijan korvat.

Mun uudehko suhde! Toinen korva vähän painijan korva mutta se onkin sitten ainut vika hänessä 😃

"- varhainen puhe loppuiän suhteesta

-pikainen halu kihloihin menosta

-mies haukkuu entisiä naisiaan"

Nämä aloituksen jutut tuli vastaan edellisessä suhteessa. Varsin pian puhuttiin jo rakkaudesta, siitä minkälainen yhteinen koti tulisi olemaan, ja jopa avioliitosta. Itse olen sen verran omaa tilaa kaipaava, että totesin etten halua välttämättä koskaan asua yhdessä. Mutta olihan se ihana ajatus, että toinen olisi niin ihastunut...

Vähitellen alkoi tulla sitten se kylmä-kuuma -vaihtelu. Välinpitämätöntä ja rakastunutta vuoronperään. Sitten kun "vitsillä" haukuttiin ulkonäköäni, niin siinä viimeistään aloin tosissaan miettiä.

Kun lopulta hain tavaroitani hänen luotaan erotessa, niin huomasin itsestäni jännän jutun. Ilmeisesti jotenkin sekotan keskenään ahdistuksen ja ihastuksen tunteen. Siellä asunnossa ollessa tuli vahva tunne, ja mietin että olikohan tämä ero nyt virhe. Että jos kuitenkin vielä katsottaisiin asioita uudelleen jne. Mutta sitten kun lähdin sieltä, iski kotimatkalla surun sijasta vahva helpotuksen tunne. 

Noin kun mietin aikaisempiakin suhteitani, niin aloin pohtia, että onkohan niissäkin ihastumisen sijaan ollut jokin traumaside. Joskus yhä haaveilen parisuhteesta, mutta tämän havaittua on tosi vaikea lähteä sellaista etsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuo kaikki aloituksen kohdat päti ja meillä on onnellinen suhde.

Haukkuiko siis entisiä naisiaan (huom. monikko) ...

Normaalia enemmän viihde-elektroniikkaa kotona (esim. useampi kuin yksi pelikonsoli, läppäri JA pöytätietokone). Nämä siis aikuisella, jo yli 30v+ miehellä.

Rajoittaa uuden kumppaninsa yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa puhua yhteisen lapsen hankkimisesta vaikka jo pienet lapset toisen kanssa.

Riippuu vähän siitäkin onko mies eronnut vai leski, mikä on hänen sosioekonominen tilanteensa...