Ei mitään yhteistä sisaren kanssa, muita?

Kerrottakoon vielä, että sisarukseni on luonteeltaan rauhallinen, neutraali ja ns. kaikkien kaveri.

Itse olen puhelias, temperamenttinen ja erittäin ulospäin suuntautunut. Minussa tietyllä tapaa ärsyttää sisarukseni "hajuttomuus ja mauttomuus".

Emme tule toimeen. Sisarukseni valehtelee ja himoitsee vanhempiemme omaisuutta, olemme erilaisia.

Harmittaako tilanne itseäsi? Haluaisitko paremmat välit?

Oman siskon kanssa ollaan tultu oikeastaan aina juttuun (kuten me kaikki sisarukset keskenämme), vaikka ollaankin monella tavalla tosi vastakohtaisia. Ikäeroa on kuitenkin vain vähän päälle vuosi ja jotenkin vain olemme ehkä "samalla aaltopituudella", esim. nauramme samoille asioille. Luonteet on kuitenkin tosi erilaisia, ja siskoni on mielestäni aika snobi, ja jos emme olisi sisaruksia, en usko että olisimme missään tekemisissä keskenämme.

Lapsena vallitsi vähän sellainen "me vastaan muut" -ilmapiiri. Olimme koulussa ne köyhät lapset ja lisäksi perheen sisälläkin oli yksi "yhteinen vihollinen". Jollain tavalla oli helppo asettua samalle puolelle, vaikka tietysti riitojakin oli.

Vierailija kirjoitti:

Emme tule toimeen. Sisarukseni valehtelee ja himoitsee vanhempiemme omaisuutta, olemme erilaisia.

Sama

Mulla sama juttu veljien kanssa.Eikä  oikeastaan heilauta mua mihinkään suuntaan.

Juu, sama täällä. Ikäeroa pari vuotta. Me ei olla oikeastaan missään tekemisissä. Viimeksi olen nähnyt siskoani jouluna. Ei olla oikeastaan koskaan ymmärretty toisiamme. Muistan kyllä, että sisko suuttui pienenä, kun jotkut hänen kavereistaan tykkäsivät leikkiä liikaa pikkusiskon kanssa. Hän olisi mieluummin halunnut pitää omat kaverit ominaan. Isompana hän olikin sitten tarkka siitä, että kaveripiirit olivat hyvin erilliset. Kasvettiin siis pienestä pitäen erilleen.

Elämäntyylit ovat myös hyvin erilaiset. Sisko oli aikamoinen bilettäjä ja kiinnostui nuorena epämääräisistä pojista. Itse taas olin kunnon lukutoukka ja tykkäsin piirrellä, maalailla ja ommella. Vähän varmaan nössö kotihiiri siis olin siskoni mielestä... Sisko vakiintui nuorena ja alkoi kasvattaa suurperhettään kotikaupungissa. Erosi, vietti railakasta sinkkuelämää jonkin aikaa kunnes tapasi uuden miehensä ja teki lisää lapsia. Minä taas muutin pikkukaupungista isompaan opiskelemaan enkä aio hankkia missään vaiheessa lapsia. Systeri on ilmeisesti persu (lähinnä tietyistä vitseistä, kommenteista jne. päätellen) ja minä vihervasuri. Ei me tosin näistä asioista jutella. Meillä ei oikeastaan ole ikinä ole ollut mitään juteltavaa. Hänen lapsistaan lähinnä puhutaan kun nähdään. En koe siskollani olevan mitään omaa persoonaa, vaan se muokkaantuu aina hänen kulloisenkin miehen mukaan. Siksi ehkä en ole ikinä saanut häneen mitään kosketuspintaa ja välit ovat jääneet hyvin etäisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sama täällä. Ikäeroa pari vuotta. Me ei olla oikeastaan missään tekemisissä. Viimeksi olen nähnyt siskoani jouluna. Ei olla oikeastaan koskaan ymmärretty toisiamme. Muistan kyllä, että sisko suuttui pienenä, kun jotkut hänen kavereistaan tykkäsivät leikkiä liikaa pikkusiskon kanssa. Hän olisi mieluummin halunnut pitää omat kaverit ominaan. Isompana hän olikin sitten tarkka siitä, että kaveripiirit olivat hyvin erilliset. Kasvettiin siis pienestä pitäen erilleen.

Elämäntyylit ovat myös hyvin erilaiset. Sisko oli aikamoinen bilettäjä ja kiinnostui nuorena epämääräisistä pojista. Itse taas olin kunnon lukutoukka ja tykkäsin piirrellä, maalailla ja ommella. Vähän varmaan nössö kotihiiri siis olin siskoni mielestä... Sisko vakiintui nuorena ja alkoi kasvattaa suurperhettään kotikaupungissa. Erosi, vietti railakasta sinkkuelämää jonkin aikaa kunnes tapasi uuden miehensä ja teki lisää lapsia. Minä taas muutin pikkukaupungista isompaan opiskelemaan enkä aio hankkia missään vaiheessa lapsia. Systeri on ilmeisesti persu (lähinnä tietyistä vitseistä, kommenteista jne. päätellen) ja minä vihervasuri. Ei me tosin näistä asioista jutella. Meillä ei oikeastaan ole ikinä ole ollut mitään juteltavaa. Hänen lapsistaan lähinnä puhutaan kun nähdään. En koe siskollani olevan mitään omaa persoonaa, vaan se muokkaantuu aina hänen kulloisenkin miehen mukaan. Siksi ehkä en ole ikinä saanut häneen mitään kosketuspintaa ja välit ovat jääneet hyvin etäisiksi.

Tämä on suurin piirtein se mitä tarkoitin. Ei sisareni ole eronnut, mutta jäi pikkukaupunkiin ja on persu. Itse asun perheeni kanssa Helsingissä ja olen, yllätys yllätys akateeminen viher-vassari.

Mielenkiintoisen ongelmastani tekee sen, että perheenä ja sukuna olemme tiiviisti tekemisissä. Kyllä minua harmittaa se, etten tule juttuun oman sisareni kanssa. Tulemme myös perimään (oletettavasti) vanhempamme, mutta minua surettaa esim se, joudunmeko myymään yhteisen mökin, koska sen ylläpitäminen yhdessä on varmasti mahdottomuus.

Ei siis riitoja tai mitään, mutta ei mitään yhteistäkään kuin vanhemmat. Hän on myös ainoa sisarukseni.

-Ap

Yleensä toisissa ihmisissä ärsyttää jokin sellainen piirre, minkä on kieltänyt itseltään.

Ja mitä tulee noihin ihmisiin, jotka väittävät, että muut sisarukset himoitsevat vanhempiensa omaisuutta, niin mikäli et itse himoitsisi sitä ihan yhtä paljon, niin et edes huomaisi muiden vastaavaa käytöstä. Voi olla, että sisaruksesi eivät edes tiedosta käytöstään, koska eivät todellisuudessa mitään himoitse toisin kuin sinä.

Auttaisikohan aika? Tulemmeko paremmin juttuun vaikka eläkeläisenä? Nyt olemme 30-40 V.

Vierailija kirjoitti:

Tulemme myös perimään (oletettavasti) vanhempamme, mutta minua surettaa esim se, joudunmeko myymään yhteisen mökin, koska sen ylläpitäminen yhdessä on varmasti mahdottomuus.

-Ap

Sä voit ostaa siskosi osuuden mökistä. Ongelma ratkaistu. Keskity nyt elämään omaa elämääsi äläkä ole siskollesi kateellinen, vaikka hän ei ole tuhlannut elämäänsä yksin.

Minulla on kaksi sisarusta, jotka ovat niin paljon minua nuorempia, että melkein voisivat olla lapsenlapsiani. Ei liene ihmeellistä, että yhteistä säveltä ei ole. Meillä on sama isä, mutta eri äiti.

Siis jos kysymys oli, että mistä se johtuu, ettet tule juttuun siskosi kanssa, niin en keksi muuta selitystä kuin sen, että olet alitajuisesti kateellinen siskollesi ja katkera siitä, ettet ole kokenut juuri mitään elämässäsi. Siskosi vaikuttaa todella eloisalta naiselta, joka on elämässään rakastanut, bailannut, nussinut, tehnyt lapsia ja iloinnut. Sinä taas vaikutat epävarmalta ja kylmältä frigidiltä, jolle on ollut tärkeää tehdä muihin vaikutus sen sijaan, että olisit nauttinut ainutkertaisesta elämästäsi. Ehkä asia vaivaa sinua siksi, että sulla ei ole oikeita ystäviä, joten haluaisit perheettömänä takertua siskoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulemme myös perimään (oletettavasti) vanhempamme, mutta minua surettaa esim se, joudunmeko myymään yhteisen mökin, koska sen ylläpitäminen yhdessä on varmasti mahdottomuus.

-Ap

Sä voit ostaa siskosi osuuden mökistä. Ongelma ratkaistu. Keskity nyt elämään omaa elämääsi äläkä ole siskollesi kateellinen, vaikka hän ei ole tuhlannut elämäänsä yksin.

En aio ostaa. Haluaisin yhteisomistajuuden. Enkä ole kateellinen, sillä haluaisin hyvän suhteen sisareeni. Kummallakaan ei ole ns. rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos kysymys oli, että mistä se johtuu, ettet tule juttuun siskosi kanssa, niin en keksi muuta selitystä kuin sen, että olet alitajuisesti kateellinen siskollesi ja katkera siitä, ettet ole kokenut juuri mitään elämässäsi. Siskosi vaikuttaa todella eloisalta naiselta, joka on elämässään rakastanut, bailannut, nussinut, tehnyt lapsia ja iloinnut. Sinä taas vaikutat epävarmalta ja kylmältä frigidiltä, jolle on ollut tärkeää tehdä muihin vaikutus sen sijaan, että olisit nauttinut ainutkertaisesta elämästäsi. Ehkä asia vaivaa sinua siksi, että sulla ei ole oikeita ystäviä, joten haluaisit perheettömänä takertua siskoosi.

Mistä sä vedät nämä jutut? Ap:han sanoi olevansa myös perheellinen. Ja sanoi välien olevan neutraalit, mutta heillä ei ole oikein mitään juteltavaa. Mistä sait näin kärkkäät mielikuvat itsellesi? Heijastatko omaa elämääsi/sisarussuhteitasi ap:hen?

Vierailija kirjoitti:

Siis jos kysymys oli, että mistä se johtuu, ettet tule juttuun siskosi kanssa, niin en keksi muuta selitystä kuin sen, että olet alitajuisesti kateellinen siskollesi ja katkera siitä, ettet ole kokenut juuri mitään elämässäsi. Siskosi vaikuttaa todella eloisalta naiselta, joka on elämässään rakastanut, bailannut, nussinut, tehnyt lapsia ja iloinnut. Sinä taas vaikutat epävarmalta ja kylmältä frigidiltä, jolle on ollut tärkeää tehdä muihin vaikutus sen sijaan, että olisit nauttinut ainutkertaisesta elämästäsi. Ehkä asia vaivaa sinua siksi, että sulla ei ole oikeita ystäviä, joten haluaisit perheettömänä takertua siskoosi.

No nyt pomppasi! Täällä siis Ap, jolla perhe ja ystävät, mutta yhteys sisareen puuttuu. Hauskasti kuitenkin kirjoitit! 😂

Vierailija kirjoitti:

Yleensä toisissa ihmisissä ärsyttää jokin sellainen piirre, minkä on kieltänyt itseltään.

Ja mitä tulee noihin ihmisiin, jotka väittävät, että muut sisarukset himoitsevat vanhempiensa omaisuutta, niin mikäli et itse himoitsisi sitä ihan yhtä paljon, niin et edes huomaisi muiden vastaavaa käytöstä. Voi olla, että sisaruksesi eivät edes tiedosta käytöstään, koska eivät todellisuudessa mitään himoitse toisin kuin sinä.

Oijoi mikä putkinäkö. :D Mietipä vielä uudelleen.

Kuulostaa enemmän siltä (myös tuo viesti 6 kirjoittaja), että pidät itseäsi niin paljon parempana ja hienompana ihmisenä ettet alennu kanssakäymiseen pikkukaupungissa asuvan persu-siskon kanssa, olethan sentään akateeminen viher-vassari ja asutkin jopa Helsingissä. Vai mikä tarkoitus oli koko aloituksella, tuoda esiin oma erinomaisuutesi ja siskon lattea elämä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enemmän siltä (myös tuo viesti 6 kirjoittaja), että pidät itseäsi niin paljon parempana ja hienompana ihmisenä ettet alennu kanssakäymiseen pikkukaupungissa asuvan persu-siskon kanssa, olethan sentään akateeminen viher-vassari ja asutkin jopa Helsingissä. Vai mikä tarkoitus oli koko aloituksella, tuoda esiin oma erinomaisuutesi ja siskon lattea elämä?

Itse en ymmärtänyt viesti nro 6 noin. Pikemminkin vai ajatuksia, mistä johtuu ettei mitään puhuttavaa ole.

-Ap

Monet käsittävät väärin tämän ongelman. Kyse ei ole (ainakaan omalla kohdalla riidoista, kateudesta tai ahneudesta), vaan pikemminkin ihmettelyä, miten samojen vanhempien ja samassa läheisessä perheessä kasvaneet sisarukset voivat olla niin erilaisia, ettei mitään puhuttavaa/keskusteltavaa yksinkertaisesti vain ole.

-Ap