Joko olette lukeneet Marjutin tarinan?
Kommentit (5)
^ Mitä ylidramatisointia tuossa mielessäsi oli?
Minua ainakin vähän hirvittää se että sisaren muistelusta on tehty noin suuri numero.
Toki jokainen perhe toimii omalla tavallaan.
Itselleni tälläinen ei sopisi vaikka kuolleita läheisiä muistakin omalla tavallani.
Toki blogin perusteella perheen elämä on jotenkin niin "siirappista" että sellainen elämä tuntuu itselleni vieraalta kaikkinensa.
Toki blogeissa arkea kuvataan monesti ruusupunaisten lasien takaa.
Itselleni herää kyynisenä ihmisenä ajatus että onko kaikki niin ihanaa vai onko moni kakku päältä kaunis ja sisältä sitten jotain muuta.
Pienten lasten äitinä toki pitää sanoa että hirvää olisi menettää oma lapsi millä tahansa tavalla 😢
Ei ole tervettä meininkiä, ainakaan lapsille. Raskas ja surullinen tapahtuma, mutta ei voi montaa kuukautta vuodessa lasten kanssa sitä itkeä ja muistella. Äitini on myös yhden lapsensa menettänyt noin ja kyllä se oudolta tuntuisi näin isosiskon näkökulmasta katsoen, että asiaa oltaisiin koko lapsuus jauhettu. Itselleni tätä siskoa ei kuitenkaan ikinä konkreettisesti ole ollut olemassa.
Veit sanat suustani. Äidin surutyöhön on sekoitettu lapset liiaksi mukaan.
Voisin kuvitella että yhtään kun lapset tuosta kasvaa voivat kokea tuommoisen todella ahdistavana.
Vähän kummallista ylidramatisointia.
Totta kai äärettömän surullinen tapahtuma. Kuitenkin nämä "puhun yhtä paljon kuin muista lapsistani" saa ajattelemaan, että on äiti seonnut tässä tilanteessa.