Mistä asioista tietää että joku on todennäköisesti köyhästä perheestä?

Rahankäyttötavat. Köyhä ostaa aina heti kaikkea, kun saa palkan. Pitää olla aina samanlaista kuin muilla, mahdollisimman trendikästä. Pitää olla yhtä hieno auto kuin naapurilla. Sisustuksen mielellään korkeakiiltovalkoista. Jättimäinen taulutelevisio ja uudenkarhea BMV ovat välttämättöämiä elämässä onnistumisen mittareita.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että on aina ostamassa jotakin ja ihailee ostamista.

Ei pidä paikkaansa. Minä en ole köyhästä perheestä, mutta olen aina rakastanut shoppailua. Ja juuri siksi, että siihen on ollut mahdollisuus. Ei kaupoissa jaksa pyöriä ilman rahaa.

Itsestään selvät asiat, kuten vaikka perunan kuoret lautaselle, näitä ei tiedetä.  Ruokapöydästä ei nousta kesken.

On annettava puhua loppuun ei sovi kinata.

Näitä me emme siis tienneet.  En sitäkään ettei omia mielipiteitä saisi olla.

Itse olen kotoisin köyhähköstä perheestä. Äitini työskenteli sairaanhoitajana kunnes joutui sairaseläkkeelle alle nelikymppisenä harvinaisen sairauden takia. Isäni työskenteli kunnallisessa matalapalkkatyössä. Kumpikaan ei käyttänyt alkoholia eikä tupakkaa. Perheessäni oli kolme lasta.

Lapsena meillä oli paljon kirjoja, vaatteet oli kierrättettyjä ja ruokaa oli aina. Koskaan emme lomailleet muualla kuin sukulaisissa tai ystävillä.

Nyt olen hyvinpalattu tohtori, naimisissa hyväpalkkaisen miehen kanssa ja meillä on kolme lasta. Opetan lapsilleni kierrättämistä, en arvosta merkkituotteita vaan laatua enkä puhu muille ostosteni hinnoista. Meillä ei osteta kirjoja, kirjastoja käytämme ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Rahankäyttötavat. Köyhä ostaa aina heti kaikkea, kun saa palkan. Pitää olla aina samanlaista kuin muilla, mahdollisimman trendikästä. Pitää olla yhtä hieno auto kuin naapurilla. Sisustuksen mielellään korkeakiiltovalkoista. Jättimäinen taulutelevisio ja uudenkarhea BMV ovat välttämättöämiä elämässä onnistumisen mittareita.

En allekirjoita, raha ei polta taskussa, osaan säästääkin.  Inhoan valkoista sisustusta.

Samanlaista kuin muilla, ei ikinä.  Köyhä haluaa olla ei-ennalta-arvattava vaikka on tavis.

Toki köyhäkin voi olla sivistynyt, ja silloin hän ei enää käyttäydykään ennalta-arvattavasti. On silti aika todennäköistä, että elämänsä suorittajat, jotka eivät saa rauhaa ennen kuin omakotitalon pihalla on pari riittävän hienoa autoa ja hiano kerran kesässä käytettävä grilli, eivät ponnista kovin varakkaista lähtökohdista.

Ei sitä köyhyyttä/rikkautta ainakaan näe ulkonäöstä tai pukeutumisesta. Olen monta kertaa tulkinnut väärin.

Mä tiedän perheen, jossa isä tienaa hyvin, ja ajeleekin kalliilla autolla, moottoripyörällä ja veneellä, ja ostelee itselleen muutenkin kaikkea, mistä tykkää. Talo on kuitenkin vanha ja tylsä, sellainen tiililaatikko. Huonekalut on osa uusia, osa vanhoja, ja mikään ei mätsää. Lapset ajavat vanhoilla ja rikkinäisillä pyörillä, ja nuorempi lapsi, poika, joutuu käyttämään isosiskon vanhoiksi jääneitä vaatteita paljon. Tyttö taas käyttää pieniä vaatteita, ja vasta, kun ei kertakaikkiaan enää mene päälle, ostetaan esim uudet toppahousut. Viime talvena katoin jo kun nilkat paljaana juoksi koko talven.. Eli vaikka päällepäin näyttävät köyhiltä, eivät sitä ole. Ukko on vaan valikoiva nuukailija.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti lukea noita luulotteluja! Monet noista "tunnusmerkeistä" sopivat niin rikkaisiin kuin köyhiinkin. Ei kaikkien tarvitse matkustella tai mökkeillä, vaikka olisi varaakin. Ei myöskään tarvitse ostella merkkivaatteita. Jos jotain lasta kiusataan köyhyyden takia, niin se kuvastaa vain, kuinka huonosti kiusaaja on kasvatettu.

Lehdessä oli tänään, että monet koululaiset ovat aamulla hurjan nälkäisiä kouluun tullessaan, koska kotona ei ollut mitään syötävää. Koulun lounas on ainut lämmin ateria. Jutun luettuani jäin miettimään, mistä tuo ruuan puute kotona johtuu. Olisi helppo sanoa vain, että kun rahat eivät riitä. Mutta miksi eivät riitä? Mihin ne rahat menevät? Kuinka usein on kyse ns. itse aiheutetusta köyhyydestä? Eli rahat menevät kaikkeen turhuuteen, siis viinaan, tupakkaan ja muuhun tarpeettomaan.

Varmaan on ihan aitoa köyhyyttäkin. Ajattelen silloin esim. monia iäkkäitä naisia, joilla on riittämätön eläke, joka ei yksinkertaisesti riitä asumiseen halvassakaan asunnossa, ruokaan ja lääkkeisiin, vaatteist6a puhumattakaan. Sama tilanne on monella nuorella kroonisesti sairaalla, jolla ei ole terveydellisistä syistä mahdollista pyrkiä työelämään. Mutta ne kolmannen polven työttömät yhteiskunnan elätit voisivat pudottautua alas sieltä uuninpankolta tai sohvankannelta ja ryhdistäytyä ja lähteä hakemaan työtä. Jossain ehdotettiin, että työttömillä työnhakijoillakin pitäisi olla personal trainer. Ehkä niin.

Voi lapsia kun eivät ole osanneet käyttää vanhempien rahoja oikein tai mennä töihin. Tuleeko yllätyksenä, että näitä köyhien lapsia ei aikuisena yleensä kukaan halua edes palkata, kun ei ole rahallisen pääoman lisäksi muutakaan pääomaa. Valitettavasti sitä ei tule vaikka ne samat vanhemmat pakotettaisiin sohvanpankolta pakkotyöhön.

Jos haluat auttaa, niin ole hyvä ja palkkaa niitä yhteiskunnan elättejä ja jos heillä ei ole sinun kaipaamia taitoja ja ominaisuuksia niin voit hyvää hyvyyttäis opettaa, niin aikuisille kuin lapsille :)

Vierailija kirjoitti:

Tästä on ollut joku tutkimus: vähävaraisemmat ostaa mieluummin tavaroita, varakkaat ostaa elämyksiä.

Suyrikin yllätys. Tietysti vähävarainen täyttää ensin aineelliset tarpeensa.

Ei muka tiedetä miksi syödään ja juodaan kalliisti kalliissa paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin kysymyksen niin, että mistä tietää että (aikuinen) ystävä on ollut omassa lapsuudessaan köyhä, siten tullut köyhästä perheestä, vaikka nyt olisikin ihan hyvätuloinen. Joten vastaan tähän. Minulla on todella mukava ystävä, tykkään hänestä todella paljon. Mutta hänelle on äärimmäisen tärkeää puhua siitä, että miten paljon on maksanut mistäkin tavarasta ja hinnoista ylipäätään. Jotenkin luulen, että hänellä on tiedostamaton tarve korostaa sitä, että hänellä on nyt varaa hankkia kalliita ja kauniita esineitä. Hän on ihan avoimesti puhunut ankeasta lapsuudestaan, kuitenkaan vähättelemättä perhettään. Hän on itse omalla ahkeruudellaan hankkinut hyvän koulutuksen ja saanut hyväpalkkaisen työn, josta olen iloinen. Tuo rahasta puhuminen ei oikeasti haittaa minua (vaikka on välillä vähän yliampuvaa), koska ymmärrän mistä se kumpuaa. Mutta ainakin tästä tunnistaa köyhistä oloista ponnistaneen ihmisen, ainakin ystäväni.

Ei se välttämättä ole kehumista. Köyhä joutuu koko ajan miettimään mihin on varaa MN

Köyhästä perheestä lähtöisin oleva ei halua aikuisena vaikuttaa köyhältä. Ei pyri vaikuttamaan rikkaaltakaan, ihan keskituloisuus riittää. Kunhan ei vaikuta köyhältä.

http://peopleof.oureverydaylife.com/definition-money-versus-new-money-9…

http://www.therichest.com/expensive-lifestyle/lifestyle/10-differences-…

Tässä vielä pari artikkelia uusrikkaista ja vanhan rahan rikkaista.

Olen vaatimattomista oloista, ja kouluttautunut hyvin toimeen tulevaksi.

Kun lopulta aloin saada palkkaa, ostin hyviä vaatteita, söin lounaita, ostin kirjoja, kirjahyllyn, sohvakaluston, tietokoneen, lapselle merkkivaatteita, kävimme kalliilla matkoilla. Kaikki uutena, oli ihanaa että ei tarvinnut hakea kirpparilta.

Sitä kesti aikansa. Sitten jossain vaiheessa huomasin ettei tarvitse enää ostaa mitään, minulla on kaikkea mitä tarvitsen.

Nykyään viihdymme kotona, sekä lapsi että minä saatamme olla aamulla niin ajatuksissamme, että tukka on jäänyt kampaamatta. Emme jaksa olla enää kiinnostuneita shoppailusta eikä merkkivaatteista.

Nykyään kiinnostaa matkailu, hyvä ruoka ja juoma, rentoutuminen hyvässä seurassa jonkun kotona.

Molemmat ääripäät on siis käyty. Näköjään on helpompi olla ekologinenkin kun ei tarvitse enää näyttää mitään, ja on turva että aineellinen hyvä ei lopu.

Pari tuntemaani: kysyvät heti tarkkaan kenen auto on, jolla ajan ja kyyditsen heitä. Kyttäävät kovasti sitä mitä minulla on (mitä maksoi, kuka maksoi). Ei voi ostaa kahvilasta retkellä 2e suklaapatukkaa kun lidlistä saa kilon samaan hintaan viikon päästä kun kotiin pääsee. Ovat katkeria siitä kun olen varakkaammista lähtökohdista ja en ansaitse esim. autoani. Kumma kyllä he ansaitsevat poikaystävän maksaman lomamatkan ja sitten kun itse alkaa tienaamaan niin ensimmäinen ostos on koiranpentu, eikä vaikka lahjoitusvuohi afrikkaan. Ja minä olen se pahis, heidän arvomaailman ristiriidassa ei ole vikaa.

Jotenkin musta tuntuu, että köyhistä oloista lähtöisin olevat jollain tavalla sokaistuvat rahasta. Heti pitää haalia kaikenlaisia elämyksiä mahdollisimman paljon, ostaa tyhjänpäiväistä viihde-elektroniikkaa, kaikki trendijutut, muotivaatteet, omiin tuloihin nähden kohtuuttoman kallis auto, LAUKUT.