Mistä asioista tietää että joku on todennäköisesti köyhästä perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollaksen vuokrayksiöstä pitää postata Instagramiin aina #jollas-hashtagilla ja vieläpä usein geotägätä paikaksi Jollas.

Jahas, ylpeä vuokra-asuja Jollaksesta alapeukutti.

En asu Jollaksessa. Eikö vuokra-asuja sitten saisi mainita asuinpaikkaansa saati viihtyä siellä? Kyllä vuokra-asuja on ihan yhtä jollaslainen ja oikeutettu tuntemaan asiasta vaikka ylpeyttäkin kuin omistusasuja. Tuliko omistusasunnossa asujalle paha mieli, vai harmittaako kun et ole itse päässyt vuokralaiseksi haluamallesi alueelle?

Huvitti lukea noita luulotteluja! Monet noista "tunnusmerkeistä" sopivat niin rikkaisiin kuin köyhiinkin. Ei kaikkien tarvitse matkustella tai mökkeillä, vaikka olisi varaakin. Ei myöskään tarvitse ostella merkkivaatteita. Jos jotain lasta kiusataan köyhyyden takia, niin se kuvastaa vain, kuinka huonosti kiusaaja on kasvatettu.

Lehdessä oli tänään, että monet koululaiset ovat aamulla hurjan nälkäisiä kouluun tullessaan, koska kotona ei ollut mitään syötävää. Koulun lounas on ainut lämmin ateria. Jutun luettuani jäin miettimään, mistä tuo ruuan puute kotona johtuu. Olisi helppo sanoa vain, että kun rahat eivät riitä. Mutta miksi eivät riitä? Mihin ne rahat menevät? Kuinka usein on kyse ns. itse aiheutetusta köyhyydestä? Eli rahat menevät kaikkeen turhuuteen, siis viinaan, tupakkaan ja muuhun tarpeettomaan.

Varmaan on ihan aitoa köyhyyttäkin. Ajattelen silloin esim. monia iäkkäitä naisia, joilla on riittämätön eläke, joka ei yksinkertaisesti riitä asumiseen halvassakaan asunnossa, ruokaan ja lääkkeisiin, vaatteist6a puhumattakaan. Sama tilanne on monella nuorella kroonisesti sairaalla, jolla ei ole terveydellisistä syistä mahdollista pyrkiä työelämään. Mutta ne kolmannen polven työttömät yhteiskunnan elätit voisivat pudottautua alas sieltä uuninpankolta tai sohvankannelta ja ryhdistäytyä ja lähteä hakemaan työtä. Jossain ehdotettiin, että työttömillä työnhakijoillakin pitäisi olla personal trainer. Ehkä niin.

Rikkinäiset vaatteet, ei sään mukaisia ulkovaatteita. Lapsilla liian pienet kengät/vaatteet. Ruuan puute.

Tästä on ollut joku tutkimus: vähävaraisemmat ostaa mieluummin tavaroita, varakkaat ostaa elämyksiä.

Ymmärsin kysymyksen niin, että mistä tietää että (aikuinen) ystävä on ollut omassa lapsuudessaan köyhä, siten tullut köyhästä perheestä, vaikka nyt olisikin ihan hyvätuloinen. Joten vastaan tähän. Minulla on todella mukava ystävä, tykkään hänestä todella paljon. Mutta hänelle on äärimmäisen tärkeää puhua siitä, että miten paljon on maksanut mistäkin tavarasta ja hinnoista ylipäätään. Jotenkin luulen, että hänellä on tiedostamaton tarve korostaa sitä, että hänellä on nyt varaa hankkia kalliita ja kauniita esineitä. Hän on ihan avoimesti puhunut ankeasta lapsuudestaan, kuitenkaan vähättelemättä perhettään. Hän on itse omalla ahkeruudellaan hankkinut hyvän koulutuksen ja saanut hyväpalkkaisen työn, josta olen iloinen. Tuo rahasta puhuminen ei oikeasti haittaa minua (vaikka on välillä vähän yliampuvaa), koska ymmärrän mistä se kumpuaa. Mutta ainakin tästä tunnistaa köyhistä oloista ponnistaneen ihmisen, ainakin ystäväni.

Jaa-a. Mitäköhän tälläkin aloituksella ajateltiin saavuttaa? 

Ei sitä välttämättä näe yhtään mistään. 

Ulkoinen habitus kertoo enemmänkin henkilön kiinnostuksen kohteista (=on kiinnostunut muodista, ei ole kiinnostunut muodista, on kiinnostunut ulkonäöstä, ei ole kiinnostunut ulkonäöstä, on kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat, ei ole kiinnostunut siitä,mitä muut ajattelevat)

Kaikenlainen materian ja omistusten korostaminen. Raha johtavana elämänarvona. Kun on jäänyt nuorena paitsi muiden elintasosta, pitää sitten aikuisena kompensoida. Se on vähän huvittavaa sellaisessa seurassa, jossa muille ei tavaran hinnalla tai tuotteen merkillä ole mitään väliä. Ja ehdottomasti auto on iso juttu useammallekin tuntemalleni köyhästä perheestä tulleelle. Jos on nuorena sellaisen halunnut, eikä ole sitä heti saanut, niin on sen oman saksalaisauton sähköikkunat sitten tosi iso asia. :D

Lapsellinen ilo maallisesta roinasta. Kuvitelma, että kaikki haluavat vaan lisää tavaraa ja hämmennys jos yrittää selittää, että ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Rikkinäiset vaatteet, ei sään mukaisia ulkovaatteita. Lapsilla liian pienet kengät/vaatteet. Ruuan puute.

Tämä ei päde meidän köyhään perheeseen sillä lapsella on aina kaikki mitä tarvitsee.

Mutta tiedän kyllä muutaman varakkaan perheen joihin tämä sopii. Vanhemmat ajelevat uudella autolla jakkupuvuissaan ja kulta kimaltelee kilpaa auringon kanssa. Lapset vain eivät saa nauttia samaa elintasoa.

Ei ole merkkivaatteita, korkeintaan jotan Pumaa tai Jack and Jonesia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole merkkivaatteita, korkeintaan jotan Pumaa tai Jack and Jonesia.

Tämä siis vastauksena aiihen, että lapsi on köyhästä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli tänään, että monet koululaiset ovat aamulla hurjan nälkäisiä kouluun tullessaan, koska kotona ei ollut mitään syötävää. Koulun lounas on ainut lämmin ateria. Jutun luettuani jäin miettimään, mistä tuo ruuan puute kotona johtuu. Olisi helppo sanoa vain, että kun rahat eivät riitä. Mutta miksi eivät riitä? Mihin ne rahat menevät? Kuinka usein on kyse ns. itse aiheutetusta köyhyydestä? Eli rahat menevät kaikkeen turhuuteen, siis viinaan, tupakkaan ja muuhun tarpeettomaan.

Hurjan näköinen koululainen, kun tulee nälkäisenä kouluun?

Mun koululainen lähtee kotoa yksin kouluun, ja on niin helvetin laiska, että ei VIITSI syödä aamupalaa, ei viitsi kammata hiuksiaan, ei viitsi laittaa puhtaita ehjiä vaatteita, tai ne reikäverkkarit on vaan niin parhaat ja mikään muu ei käy, niin mäkään en VIITSI jankuttaa tosta vuodesta toiseen. Näyttäköön paskalta. Kotona on kyllä ruokaa ja materiaa, jos herra vois itsekin vähän vaivautua.

Oikea rikas tai rikkaat. Ei tarvitse näyttää mitään.

Tatuointi

Kyllä se on tuo jo mainittu krääsän ostelu, josta köyhän tunnistaa.

Iso taulutelevisio, velkarahalla ostettu saksalainen auto ja kaikenlaisen uuden materian arvostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen materian ja omistusten korostaminen. Raha johtavana elämänarvona. Kun on jäänyt nuorena paitsi muiden elintasosta, pitää sitten aikuisena kompensoida. Se on vähän huvittavaa sellaisessa seurassa, jossa muille ei tavaran hinnalla tai tuotteen merkillä ole mitään väliä. Ja ehdottomasti auto on iso juttu useammallekin tuntemalleni köyhästä perheestä tulleelle. Jos on nuorena sellaisen halunnut, eikä ole sitä heti saanut, niin on sen oman saksalaisauton sähköikkunat sitten tosi iso asia. :D

Just tuo auto! On tärkeää että auto on bemari. Ja sillä ajetaan kaikki matkat. Entinen köyhä ei todellakaan käytä julkisia kulkuneuvoja, vaan halveksii junaa ja bussia. Pyörää käytetään enintään harrastemielessä, ei koskaan kulkuneuvona, ettei vain erehdytä pitämään köyhänä.

Toinen mistä tunnistaa entisen köyhän on kompleksinen suhde ostopalveluihin. Toisaalta tuntuu seinähullulta ja kirpaisee kovasti maksaa jonkun työn teettämisestä, jonka voisi tehdä itsekin (siivous, muuttoapu, tukan värjäys, voileipäkakku, kattoremontti...) mutta toisaalta olisi kuitenkin aika reteää ostaa kotisiivousta. Ja jos ostaa, se ei jää mainitsematta.

Käyttäjä3895 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen materian ja omistusten korostaminen. Raha johtavana elämänarvona. Kun on jäänyt nuorena paitsi muiden elintasosta, pitää sitten aikuisena kompensoida. Se on vähän huvittavaa sellaisessa seurassa, jossa muille ei tavaran hinnalla tai tuotteen merkillä ole mitään väliä. Ja ehdottomasti auto on iso juttu useammallekin tuntemalleni köyhästä perheestä tulleelle. Jos on nuorena sellaisen halunnut, eikä ole sitä heti saanut, niin on sen oman saksalaisauton sähköikkunat sitten tosi iso asia. :D

Just tuo auto! On tärkeää että auto on bemari. Ja sillä ajetaan kaikki matkat. Entinen köyhä ei todellakaan käytä julkisia kulkuneuvoja, vaan halveksii junaa ja bussia. Pyörää käytetään enintään harrastemielessä, ei koskaan kulkuneuvona, ettei vain erehdytä pitämään köyhänä.

Toinen mistä tunnistaa entisen köyhän on kompleksinen suhde ostopalveluihin. Toisaalta tuntuu seinähullulta ja kirpaisee kovasti maksaa jonkun työn teettämisestä, jonka voisi tehdä itsekin (siivous, muuttoapu, tukan värjäys, voileipäkakku, kattoremontti...) mutta toisaalta olisi kuitenkin aika reteää ostaa kotisiivousta. Ja jos ostaa, se ei jää mainitsematta.

Me taidetaan tuntea samoja tyyppejä. Tällaiselle ikuisesti wanna-be-rikkaalle näyttää olevan tosi hankalaa tajuta ostopalveluita ja elämysmatkoja, usein myös kulttuuririentoja, kun eihän niistä jää mitään käteen. Kai siinä tulee sellainen tunne, että matto viedään jalkojen alta kun itse on pannut rahansa vaikkapa bemariin ja sitten työpaikan vähän coolimmat tyypit vertailee jonkun tasmanialaisen bed-and-breakfastin uimarannan zip linea eikä niitä kiinnosta autot tuon taivaallista.

Olen köyhästä yh-perheestä, ja matkustin lapsena joka vuosi lentokoneella, äitini osasi näet säästää. Ja meillä oli myös useampi kirjahylly täynnä kirjoja, kirjastonhoitajana sai paljon poistokirjoja ym. Itse olen joskus huomannut sellaisen eron, että varakkaammista perheistä tulleet nipottivat usein jostain viidestä sentistä kassalla kun kaltaiseni totesivat, että antaa olla. Köyhänä sitä jotenkin häpesi nuukuutta.

Muuten, kaikki tuntemani köyhät on matkustaneet lentokoneella lapsena.

Entinen köyhä tekee koko ajan mielessään eroa itseään köyhempiin. Hirveä esittäminen ja päteminen.

Yksi huomio on se, että tällaiset vähän köyhemmistä oloista lähtöisin olevat ihmiset ovat kaljanjuojia. Eivät siis ole viiniharrastajia. Toki voi joku poikkeuskin olla, mutta mitä olen itse tarkkaillut tuttavapiiriä, niin nämä entiset köyhät joskus korostavat aika vanhanaikaisia statusjuttuja.