Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko palstalla muita moniongelmaisia, joilla itsemurha lähes päivittäin mielessä?
07.08.2017 |
En jaksa enää.
Vanhemmat haukkuvat ja syyllistävät, ja minulla ei ole heidän mielestään edes oikeutta loukkaantua. Masennus on heidän mielestään laiskuutta. He ovat sanoneet suoraan häpeävänsä minua. Aina kun olen elämässäni mokannut jotain, on seurauksena ollut suoraa huutoa ja sättimistä, ja olen jälleen kerran saanut kuulla, kuinka huono ihminen olen.
Kelaa vastaan saa tapella ja aina joutuu jännittämään sydän kurkussa, millä perusteilla kuntoutustukihakemus tällä kertaa hylätään.
Mielenterveyspolilla pääsee keskustelemaan psykologin kanssa korkeintaan kerran kuukaudessa, lääkärin kanssa kerran 3 kuukaudessa, ja potilaita hoidetaan liukuhihnalta. Ketään ei ole aikaa kuunnella kunnolla, vaan kaikille tarjotaan samoja standardiratkaisuja vaikka elämäntilanne olisi mikä. Ainoa millä tuntuu olevan väliä on se, että potilas saadaan mahdollimman nopeasti vastaanotolta ulos ja seuraava sisään. Lisäksi hoitohenkilökunta vaihtuu jatkuvasti, joten mitään pysyvää, terapeuttista hoitosuhdetta ei pääse muodostumaan. Pisteenä i:n päälle poliklinikan lääkärit ovat leipääntyneen ja ylirasittuneen oloisia ja tuntuvat suhtautuvan potilaaseen välinpitämättömän tympeästi.
Terveyteni on romuna, mutta terveyskeskuksesta ei saa aikoja tai jos saakin, niin lääkäri ei tajua kuinka paljon erilaiset oireet elämääni vaikeuttavat, eikä ota minua vakavissaan. Pahimmassa tapauksessa pidetään luulosairaana, ja vastaanotolta saa lähteä itkien pois.
Opintoni ovat yhä kesken, mutta vuosia on kertynyt mittariin jo niin paljon, etten taida päästä mukaan työelämään enää koskaan. Koska olen työtön, minulla ei ole mahdollisuutta säästää rahaa omaan asuntoon, enkä siten voi koskaan päästä sellaiseen asuinympäristöön, jossa tuntisin oloni hyväksi - mahdollisimman halpa (ja huonokuntoinen) vuokraluukku ankeassa betonikolhoosissa on se, minkä on kelvattava.
Yhteiskunnan mielestä minulla ei ylipäätään ole oikeutta mihinkään omaisuuteen, kun kerran olen työtön. Todennäköisesti joudunkin elämään loppuelämäni kädestä suuhun sosiaaliavustuksilla ja muilla yhteiskunnan almuilla. Tai eihän sitä tiedä vaikka nekin loppuisivat jossain vaiheessa. Koko ajan enemmän kuulee sitä huutelua, että köyhiltä ja työttömiltä kaikki tuet pois. Jo nykyään pitkäaikaistyöttömät voidaan pakottaa tukien vastineeksi palkattomaan pakkotyöhön "kuntouttavan työtoiminnan" nimellä, vailla oikeutta työterveyshuoltoon, lomaan, eläkekertymään tai mihinkään muihinkaan normaaleihin työntekijän oikeuksiin.
Kommentit (25)
Jos sulla on voimia niin repäise oikein kunnolla ja muuta jonnekkin ihan muualle ja kunhan olet saanut asunnon niin mene johonkin kuntouttavaan työtoimintaan. Tiedän että sitä halveksitaan mutta itse olin jokunen vuosi sitten ihan paskana ja se ihan oikeasti auttoi kun menin ja yritin parhaani. Jos en jaksanut mua ei lytätty vaan ymmärrettiin ja löysin samanlaisia ihmisiä sieltä ja nyt mulla on edes ystäviä joiden kanssa tsempataan toisiamme. Kokeile edes et häviä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 Samanlaisia ajatuksia mullakin. Vertaistukiryhmät ja muu kuntouttava toiminta antavat kuitenkin mun elämään perspektiiviä ja mä tajuun, et mä en oo yksin tai muutenkaan huonompi ihminen. Nyt on vaan tällanen tilanne. Eikä ihmisyyttä voi mitata suoritteina muutenkaan.
Hei. Tiedän mitä käytte läpi. Kliseistä mutta totta, mutta kaikki kääntyy aina jossain vaiheessa paremmaksi vaikka siltä ei nyt tuntuisi.
Miettikää, te olette saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden syntyä tähän maailmaan ihmisinä. Teillä on rajaton määrä erilaisia valintoja, joita voitte tehdä. Jos elämä tuntuu paskalta, muuttakaa sitä. Kokeilkaa erilaisia tapoja elää. Lähtekää vaikka ulkomaille tai kokeilkaa elämistä ääriolosuhteissa.
Yrittäkää nähdä kauniit asiat ympärillänne. Jos teillä on keho mikä toimii edes jotenkin, olette suunnattoman onnekkaita. Erilaisia hoitomuotoja on tuhansia. Länsimaisen lääketieteen lisäksi kannattaa kokeilla myös vaihtoehtoismuotoja. Lähteä vaikka Tiibettiin meditoimaan.
Työttömänä voi elää hyvää elämää, kun oppii arvostamaan elämän perusasioita. Erilaisten järjestöjen kautta voi päästä ulkomaille lähes puoli-ilmaiseksi tekemään vapaaehtoistyötä. Se varmasti toisi iloa monen elämään, myös teidän.
On. Kun jaksaisin tyhjentäisin asunnon, hoitaisin kaikki käytännön järjestelyt ja matkustaisin junalla läpi Euroopan jonnekin Välimerelle saareen. Sitten voisi lähteä uintiretkelle. Ajattelen, että tuollainen poistuminen olisi oiva keino. Ei mitään dramaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tiedän mitä käytte läpi. Kliseistä mutta totta, mutta kaikki kääntyy aina jossain vaiheessa paremmaksi vaikka siltä ei nyt tuntuisi.
Miettikää, te olette saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden syntyä tähän maailmaan ihmisinä. Teillä on rajaton määrä erilaisia valintoja, joita voitte tehdä. Jos elämä tuntuu paskalta, muuttakaa sitä. Kokeilkaa erilaisia tapoja elää. Lähtekää vaikka ulkomaille tai kokeilkaa elämistä ääriolosuhteissa.
Yrittäkää nähdä kauniit asiat ympärillänne. Jos teillä on keho mikä toimii edes jotenkin, olette suunnattoman onnekkaita. Erilaisia hoitomuotoja on tuhansia. Länsimaisen lääketieteen lisäksi kannattaa kokeilla myös vaihtoehtoismuotoja. Lähteä vaikka Tiibettiin meditoimaan.
Työttömänä voi elää hyvää elämää, kun oppii arvostamaan elämän perusasioita. Erilaisten järjestöjen kautta voi päästä ulkomaille lähes puoli-ilmaiseksi tekemään vapaaehtoistyötä. Se varmasti toisi iloa monen elämään, myös teidän.
Voihan aargh!! "Minä täältä alentuvasti kerron, millaista sinunkin elämä olisi, kun osaisit elää oikein. Lisäksi olen oikeitettu neuvomaan, mitä valintoja saat elämässäsi tehdä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tiedän mitä käytte läpi. Kliseistä mutta totta, mutta kaikki kääntyy aina jossain vaiheessa paremmaksi vaikka siltä ei nyt tuntuisi.
Miettikää, te olette saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden syntyä tähän maailmaan ihmisinä. Teillä on rajaton määrä erilaisia valintoja, joita voitte tehdä. Jos elämä tuntuu paskalta, muuttakaa sitä. Kokeilkaa erilaisia tapoja elää. Lähtekää vaikka ulkomaille tai kokeilkaa elämistä ääriolosuhteissa.
Yrittäkää nähdä kauniit asiat ympärillänne. Jos teillä on keho mikä toimii edes jotenkin, olette suunnattoman onnekkaita. Erilaisia hoitomuotoja on tuhansia. Länsimaisen lääketieteen lisäksi kannattaa kokeilla myös vaihtoehtoismuotoja. Lähteä vaikka Tiibettiin meditoimaan.
Työttömänä voi elää hyvää elämää, kun oppii arvostamaan elämän perusasioita. Erilaisten järjestöjen kautta voi päästä ulkomaille lähes puoli-ilmaiseksi tekemään vapaaehtoistyötä. Se varmasti toisi iloa monen elämään, myös teidän.
Voihan aargh!! "Minä täältä alentuvasti kerron, millaista sinunkin elämä olisi, kun osaisit elää oikein. Lisäksi olen oikeitettu neuvomaan, mitä valintoja saat elämässäsi tehdä."
En väittänyt tietäväni mitä on oikein eläminen, annoin vain erilaisia näkökulmia. En ole oikeutettu neuvomaan mitä valintoja saat elämässäsi tehdä, mutta olen oikeutettu kertomaan mikä on mahdollista.
Ekana surkuttelee elämäänsä ja ei tee elettäkään muuttaakseen mitään. Se on typeryyttä.
Olet käyttänyt niin paljon lääkkeitä että kehosi on myrkyttynyt ja samoin mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisarvoa ei mitata sillä oletko töissä vai et. Tai oletko terve tai et. Uskon, että olet saanut kotoa mallin sille, että näin olisi asian laita. Mutta se ei ole totta. Ihminen on arvokas, tämä ainutkertainen elämä on arvokas. Vaikka et koskaan tekisi töitä, olet arvokas.
Mutta ymmärrän, että ei se siltä tunnu. Taistele (taistelkaa kaikki) vielä! Kokeile sähköhoitoa, käännä kaikki kivet. Mieti, ovatko vanhempasi sinulle oikeaa seuraa, sinun velvollisuutesi ei ole pitää heihin yhteyttä. Sinulla ei ole osaa ja arpaa siihen, että olet olemassa, vanhempasi ovat sinut päättäneet olemassaolevaksi tehdä. Et ole heille mitään velkaa. Voi olla, että he rakastavat sinua ja heidän huolensa enemmän puhuu heidän kommenteissaan. Mutta jos he eivät osaa kauniimmin huoltaan ilmaista niin pitäköön tunkkinsa.
Hankkiudu tukiryhmiin. Pyri lähtemään joka päivä johonkin ulos: hakemaan kirjastosta kirjaa, kahville esim. mielenterveyskahvilaan (jos sellainen on, toivottavasti on), ulos johonkin vapaaehtoistoimintaan. Puhu kohtalotovereille, kirjoita. Sinä kirjoitat hienosti, sinusta voisi tulevaisuudessa tulla esimerkiksi hyvä kokemusasiantuntija.
Voimia kaikille teille. Olen jo aika pitkä aika sitten todennut, että se on tämä yhteiskunta kun tekee ihmisen kipeäksi. Emme me mielenterveysongelmaiset ole mitään friikkejä - lähinnä mietin millainen psykopaatti täällä porskuttaa eteenpäin ilman huolta huomisesta samalla kun maailma on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä säälinkerjäys aloitus ja loukkaantua kun jotkut ihmiset käyttävät omaa vapaa-aikaansa ja omia elämänsä resursseja teidän auttamiseen?? :o
Millaista apua kokisit tarvitsevasi? Kysyn tätä täysin vilpittömästi, en kettuillakseni.
Olen itse työskennellyt pitkään sosiaalityöntekijänä moniongelmaisten ihmisten kanssa. Asiakkaat itse kokevat usein jäävänsä yksin ja ilman apua ongelmiensa kanssa. Työntekijänä taas joskus näyttää melkeinpä siltä, että erilaisia ammattiauttajia ja viranomaistahoja on asiakkaan ympärillä ihan liikaakin, mutta silti mikään ei liikahda eteenpäin tai johda muutokseen.
Muutos on kuitenkin ainoa tie parantaa asioita, jos nykyinen elämäntilanne on asiakkaan itsensäkin mielestä huono tai peräti sietämätön. Aloittaja listasi todella monia asioita elämässään, joihin on tyytymätön. Mihin haluaisit ensisijaisesti saada apua ja mitä olisit valmis itse tekemään muutoksen eteen? Kun ongelmia on monia, niistä kasaantuu äkkiä hallitsematon vyyhti, joka olisi oman näkemykseni mukaan pakko ensi alkuun pilkkoa jollain lailla osiin ja lähteä etenemään asia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hakenut kelan kustantamaa terapiaa? Omavastuuksi jää n.20e/kerta ja voisit saada sen harkinnanvaraisena toimeentulotukena. Tiedän mitä se on kun hoito on riittämätöntä ja läheiset ymmärtämättömiä ja jopa tuomitsevia.
Itse sain parhaan avun uskoontulosta. Tajusin että olen arvokas ja rakastettu vain siksi että olen olemassa, omana itsenäni. Se on itsetunnon perusta joka pysyy. En yritä aivopestä sinua, kerron vain mikä minua auttoi.
Itselläni on kaikki mennyt pieleen elämässä. Traumaattinen lapsuus, vakava sairastuminen ja työelämästä poisjäänti. Eli ns. annettu itsetunto (lapsuuden kasvuolosuhteet) ja suorittamisen kautta tuleva (opiskelu, työelämä) ovat kohdallani pettäneet. On pitänyt löytää kestävämpi ja syvällisempi pohja omalle olemassaololle. Ja nyt vihdoin, kovien vaikeuksien jälkeen koen ihmeellistä vapautta. En enää elä pelossa vaan rakkaudessa. Samaa toivon sinulle, miten siihen sitten päädytkin.
Olipa pitkä vuodatus. Ens kerralla jos avaudut niin vähän lyhyemmin voisit kirjoittaa. En jaksanu lukea loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoa ei mitata sillä oletko töissä vai et. Tai oletko terve tai et. Uskon, että olet saanut kotoa mallin sille, että näin olisi asian laita. Mutta se ei ole totta. Ihminen on arvokas, tämä ainutkertainen elämä on arvokas. Vaikka et koskaan tekisi töitä, olet arvokas.
Mutta ymmärrän, että ei se siltä tunnu. Taistele (taistelkaa kaikki) vielä! Kokeile sähköhoitoa, käännä kaikki kivet. Mieti, ovatko vanhempasi sinulle oikeaa seuraa, sinun velvollisuutesi ei ole pitää heihin yhteyttä. Sinulla ei ole osaa ja arpaa siihen, että olet olemassa, vanhempasi ovat sinut päättäneet olemassaolevaksi tehdä. Et ole heille mitään velkaa. Voi olla, että he rakastavat sinua ja heidän huolensa enemmän puhuu heidän kommenteissaan. Mutta jos he eivät osaa kauniimmin huoltaan ilmaista niin pitäköön tunkkinsa.
Hankkiudu tukiryhmiin. Pyri lähtemään joka päivä johonkin ulos: hakemaan kirjastosta kirjaa, kahville esim. mielenterveyskahvilaan (jos sellainen on, toivottavasti on), ulos johonkin vapaaehtoistoimintaan. Puhu kohtalotovereille, kirjoita. Sinä kirjoitat hienosti, sinusta voisi tulevaisuudessa tulla esimerkiksi hyvä kokemusasiantuntija.
Voimia kaikille teille. Olen jo aika pitkä aika sitten todennut, että se on tämä yhteiskunta kun tekee ihmisen kipeäksi. Emme me mielenterveysongelmaiset ole mitään friikkejä - lähinnä mietin millainen psykopaatti täällä porskuttaa eteenpäin ilman huolta huomisesta samalla kun maailma on mitä on.
Kiitos. Ensimmäinen viesti tässä ketjussa, jossa kirjoittaja todella tuntuu tietävän mistä puhuu ja selvästi myös ymmärtää, millaista moniongelmaisen elämä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä säälinkerjäys aloitus ja loukkaantua kun jotkut ihmiset käyttävät omaa vapaa-aikaansa ja omia elämänsä resursseja teidän auttamiseen?? :o
En ole loukkaantunut vielä mistään. Tämä oli ensimmäinen viesti jonka kirjoitin tähän ketjuun aloituksen jälkeen.
t. ap
Samoja asioita. Kävin psykoterapiassa 3 vuotta 2x viikossa, mutta en hyötyny siitä mitenkään. Tilanne on oikeastaan nyt pahempi, kuin ennen terapiaa enkä ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua kokisit tarvitsevasi? Kysyn tätä täysin vilpittömästi, en kettuillakseni.
Olen itse työskennellyt pitkään sosiaalityöntekijänä moniongelmaisten ihmisten kanssa. Asiakkaat itse kokevat usein jäävänsä yksin ja ilman apua ongelmiensa kanssa. Työntekijänä taas joskus näyttää melkeinpä siltä, että erilaisia ammattiauttajia ja viranomaistahoja on asiakkaan ympärillä ihan liikaakin, mutta silti mikään ei liikahda eteenpäin tai johda muutokseen.
Muutos on kuitenkin ainoa tie parantaa asioita, jos nykyinen elämäntilanne on asiakkaan itsensäkin mielestä huono tai peräti sietämätön. Aloittaja listasi todella monia asioita elämässään, joihin on tyytymätön. Mihin haluaisit ensisijaisesti saada apua ja mitä olisit valmis itse tekemään muutoksen eteen? Kun ongelmia on monia, niistä kasaantuu äkkiä hallitsematon vyyhti, joka olisi oman näkemykseni mukaan pakko ensi alkuun pilkkoa jollain lailla osiin ja lähteä etenemään asia kerrallaan.
Oman kokemukseni mukaan auttajia voi olla ympärillä paljonkin mutta kukaan heistä ei ota vastuuta kokonaisuudesta. Kaikki toimivat omilla kapeilla sektoreillaan, yhteistyötä eri viranomaistahojen ja auttajien välillä ei ole. Tämä on tuhoisaa erityisesti silloin kun kohteena on nuori joka tarvitsisi kokonaisvaltaista apua.
Tuntuu että kaikki viranomaiset ja auttajat tekevät juuri sen minimin että voidaan todeta että jotain ollaan tehty. Aina ei ole kysymys resurssien puutteesta, pikemminkin ammattietiikan puutteesta ja vastuun välttelystä.
Alue: Aihe vapaa
(jatkoa aloitukseen)
Koen olevani täysin yksin, eikä minulla ole ketään kelle voisin puhua tai kuka ymmärtäisi minua.
En usko että minulla on minkäänlaista tulevaisuutta, eikä minulla oikeastaan ole edes mitään syytä elää. Olen ruma ja herätän ihmisissä lähinnä ärtymystä ja inhoa. Koulussa olin jo ala-asteen 3. luokalta asti kiusattu, ja myöhemminkin olen saanut huomata, että herätän ihmisissä tahtomattani vastenmielisyyden tunteita. En usko, että tällaisilla henkilökohtaisilla rasitteilla varustettuna voi nykymaailmassa päästä yhdestäkään työhaastattelusta läpi. Jotkut entisistä koulukiusaajistani sen sijaan ovat edenneet työelämässä tahoillaan jo paikoin johtaviin asemiinkin.
Lääkkeet auttavat minua juuri sen verran, etten tällä hetkellä kilju ja itke hysteerisenä seinää potkien, vaan saan epätoivoni tukahdutettua juuri ja juuri. Silti aina välillä keittää yli, kuten esimerkiksi silloin, kun saa lukea päivän hesarista miten masennus paranee nettiterapialla. Tai silloin, kun saa lukea nettifoorumeilta, miten masennus paranee syömällä terveellisesti, lähtemällä lenkille ja ottamalla itseä niskasta kiinni. Tai silloin, kun psykiatri ihmettelee, mikseivät lääkkeet korjaa elämäntilannettani, ja pitäisikö minulle mahdollisesti määrätä sähköhoitoa.
Mitä tässä voi enää tehdä? Pitäisikö vain ostaa paketti rotanmyrkkyä ja kulauttaa se kurkusta alas?