Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän tuska
07.08.2017 |
olen ollut aina taipuvainen uskomaan että kaikella on tarkoituksensa, lopuksikin. Uskon että paitsi tämän hokeminen on ihmisen luontainen defenssi elämän monimutkaisuuden ymmärtämiseen, on sillä myös voimakas vaikutus ihmisen omaan jaksamiseen.
Nyt kuitenkin tämä on koetuksella. Olen katkera, surullinen, masentunut, olo on vaan tyhjä.
Ulkopuolelle, minulla on kaikki. Perhe, läheiset, kaikki kunnossa.
Miksi en anna itselleni lupaa edes itkeä pahaa oloa pois? Valitettavasti tapahtumat menneisyydessä ovat kipeitä. Olen mies, enkä uskalla epäonnistua, niinsanotusti. Tämä vertauskuva on huono eikä sovi tähän, mutta parempaa en keksi.
Mitä kaikkea on tullut pidettyä sisällä, ei sitä uskoisikaan. Mutta näin se on. Pelkään että murrun; ettei psyyke kestä. Mutta lujana on pysyttävä.
Miten voisi osata purkaa paha olo?
Kommentit (2)
Aika monella on joku paineidenpurkukeino. Oma isäni lähtee lenkille. Itsekin purin elämäni kriisiä punttisalilla. Nostin näännyksiin asti puntteja, mutta itkinkin samalla. Sain hyvät pakarat ja vihan ja tuskan purettua. Olen kyllä nainen. Eikä minulla silloin ollut perhettä hoidettavana. Toinen purkukeino itselläni on piirtäminen. Ex-mies maalasi ja se oli hänen purkukeino. Meillä on kellarissa paljon kuolematauluja. En tiedä kuinka vakavasta tilanteesta on kysymys. Tarvitaanko esim.ammattiapua tms? Vai löytyisikö.joku kotoinen keino. IItselleni moni terapeuttinen juttu tuntuu naivilta ja typerältä. MMutta esim. Punttisalilla osaan kanavoida pahanoloni siihen painoon ja toistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet itsellesi isoimman palveluksen, kun varaat ajan terapeutille. Kukaan vauvapalstalla ei osaa tämän lyhyen kuvauksen perusteella neuvoa ja auttaa sinua paremmin kuin alan ammattilainen. Olet arvokas ja paljon elämässäsi saavuttanut mies, ja moni ympärilläsi tukeutuu sinuun. Riittävän avun hakeminen ei auta vain sinua, vaan myös perhettäsi. Tsemppiä! :)