Ahdistaako ketään muuta koulun vanhempainillat ja muut tapahtumat?

Ei ahdista. Ne eivät ole millään lailla pakollisia. Samat lätinät tulevat Wilmaan.

Itselleni on täysin sama, onko juttuseuraa vai ei. Käyn yleensä kuuntelemassa opettajien jorinat (käytännössä taas samat mitä viimeksi), ja lähden kotiin. Miten noin pienestä asiasta voi stressata? Eihän sinne ole edes pakko mennä.

Ei ahdista, koska en mene niihin. Onneksi on netti, josta nuo kaikki voi lukea jälkeenpäin.

Itseänikin ärsyttää oma ahdistus asiasta, koska olen kuitenkin muutoin melko sosiaalinen ja "reipas". Haluaisin kuitenkin osallistua mm. vanhempainiltaan, koska olen erittäin kiinnostunut lasten koulunkäyntiä koskevista asioista. Viime vuonna jätin vanhempainillan väliin, mutta en joka vuosi kehtaisi...

T. Ap

Mua niin ahdistaa nää ahdistuneet

Kyllä ahdistaa. En tunnu koskaan keksivän mitään järkevää sanottavaa. Ajattelen vain, että kaikki nuo ihmiset ovat minulle lähtökohtaisesti vihamielisiä, koska olen joutunut laittamaan negatiivisiakin merkintöjä Wilmaan.

t. yläkoulun opettaja

Kyllä ahdistaa. Pelkään, että vanhemmilla on aivan epärealistinen käsitys siitä, mihin pystyn, ja näin ollen olen tuleva tuottamaan pettymyksen.

t. alakoulun opettaja

Hei yläkoulun opettaja!

Itse ainakin arvostan opettajien työtä ja jos negatiivisia merkintöjä on tullut, niin oletan niiden tulleen ihan aiheesta. Itseä ainakin kiinnostaa vanhempainillassa kuulla opetuksen sisällöstä ja käytännöistä...Eli en kyllä vihamielisellä asenteella tule vanhempainiltaan :)

T: Ap

No ei pätkääkään. Jos en tunne muita vanhempia, käyn odotellessa lävitse sähköposteja kännykältä ja tilaisuudessa keskityn kuuntelemaan ja sanomaan mielipiteeni kysyttäessä. Noin ihmisarka ei kannata olla, ja kuvitella, että joku katsoo sinua koko ajan ja observoi, oletko hyvää pataa kenenkin kanssa.

No ei ahdistanut. Istuin kuuntelemassa jutut, moikkaan lasten kavereiden vanhempia, juttelen muutaman sanan. Niihin lasten kavereiden vanhempiin kannattaa tutustua ihan turvallisuussyistä. Tytön murrosikä oli hankala, porukka oli vauhdikasta ja me vanhemmat porukkana valvottiin tekemisiä ja tarkisteltiin kertomuksia. Koulu auttoi myös, eli luokanvalvoja tuli tutuksi. Niin vaan saatiin järkeä tytöille, kaikki kävivät koulun loppuun, ovat nyt joko hankkineet ammatin tai jatkavat lukion jälkeen yliopistossa. Menet vanhempainiltaan ja tutustut muihin vanhempiin lapsesi/lastesi takia, et itsesi, et sinä siellä ole syynissä.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa mennä sinne sen vuoksi, kun tuntuu, että kaikilla muilla on siellä niin paljon tuttuja ja riittää juttuseuraa ennen tilaisuuden alkua, mutta itsellä ei välttämättä ole. Eikä tiedä, kenen viereen lyöttäytyisi...

Kuulostat enemmänkin siltä koululaiselta kuin sen vanhemmalta. Ei kai oikeasti aikuinen ihminen ja vanhempi ahdistu siitä, että pitää mennä ilman bestistä oman lapsensa koululle? Ei se ole mikään sosiaalinen juttutilaisuus, vaan mahdollisuus kuulla koulun asioista ja tavata lapsen opettajia. Mitäs jos vähän itsenäistyisit ja lopettaisit tärisemisen naurettavista asioista. Kenen viereen istun, ei herranjumala.

Ei ole ahdistanut, mutta kyllästyttänyt on monta kertaa. Mutta olen silti käynyt ne istumassa. Sama kaavahan niissä on ollut joka kerta. Ensin opettaja esittelee itsensä, sitten jokainen vanhempi sanoo vuorotellen nimensä . Sitten yleislätinää ja tämän jälkeen kokoonnuttu isompaan tilaan, missä rehtori pitää joka vuosi saman puheen.

Kävin vain kerran yläasteen vanhempainillassa kun oli ihan turha tilaisuus. 

90% ajasta meni luokkaretken suunnitteluun ja tähän liittyen erään vanhemman vessapaperibisneksen tukemiseen.

Eräs psykiatrivanhempi (nainen) julisti syvällä istuen että kyllä kalja hyvää on kun tuli nuorten alkoholikokeiluista puhe.

Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ahdistanut, mutta kyllästyttänyt on monta kertaa. Mutta olen silti käynyt ne istumassa. Sama kaavahan niissä on ollut joka kerta. Ensin opettaja esittelee itsensä, sitten jokainen vanhempi sanoo vuorotellen nimensä . Sitten yleislätinää ja tämän jälkeen kokoonnuttu isompaan tilaan, missä rehtori pitää joka vuosi saman puheen.

Miksi menet niihin silti?? Siis noinhan se menee ja siksi olen lopettanut käymisen kokonaan.

Ahdistaa.

Joka jumalan vuosi siellä istutaan aikuisille liian pienillä tuoleilla perse puutuneena kuuntelemassa ensin opettajan lätinät ja sitten kun voisi jo lähteä kotiin, niin joutuu vielä tuskissaan kuuntelemaan joidenkin tampiovanhempien kysymyksiä, kun eivät ymmärtäneet näköjään sanaakaan opettajan puheesta - tai mikä vielä pahempaa, rupeavat esittämään yleisessä tilaisuudessa omaan lapseensa liittyviä spesiaalikysymyksiä, joiden selvittely vain pidentää sitä aikaa, jonka kaikki kärvistelevät niillä hemmetin pikkujakkaroilla.

Setvitään ne omaan lapseen liittyvät koulukyyti-, korvalääkäri-, musiikkivalmennus- yms asiat sen opettajan kanssa sitten omalla ajalla!!! Ei kaikkien vanhempien yhteisellä. Pliis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa mennä sinne sen vuoksi, kun tuntuu, että kaikilla muilla on siellä niin paljon tuttuja ja riittää juttuseuraa ennen tilaisuuden alkua, mutta itsellä ei välttämättä ole. Eikä tiedä, kenen viereen lyöttäytyisi...

Kuulostat enemmänkin siltä koululaiselta kuin sen vanhemmalta. Ei kai oikeasti aikuinen ihminen ja vanhempi ahdistu siitä, että pitää mennä ilman bestistä oman lapsensa koululle? Ei se ole mikään sosiaalinen juttutilaisuus, vaan mahdollisuus kuulla koulun asioista ja tavata lapsen opettajia. Mitäs jos vähän itsenäistyisit ja lopettaisit tärisemisen naurettavista asioista. Kenen viereen istun, ei herranjumala.

Ulkopuolisuuden tunne voi ahdistaa ihmistä riippumatta iästä. Ei ole kivaa, kun "kaikki muut" ovat tunteneet toisensa jo lasten päiväkotiryhmästä alkaen, ja sitten itse istuu siinä ja yrittää vain hymyillä kivasti kaikille tuntosarvet ojossa valmiina rupattelemaan mutta kukaan ei silti ala jutustella. Koin tuollaista tunnetta perhekahvilassa, jossa minulla oli vain yksi pieni lapsi ja muilla oli tenavia jo 2-4 ja tunsivat toisensa jo sieltä esikoisen perhekahvila-ajoilta. Heillä sitä jutun juurta riitti toistensa kanssa. Minä en mahtunut mukaan, mutta kävin siellä silti lapsen takia.

Juuri tuo ulkopuolisuuden tunne on se mun "ongelma". En osannut ehkä kiteyttää asiaa tarpeeksi hyvin.

T. Ap

Minua ahdistaa se tylsyys ja vuosi toisensa jälkeen samat jutut.

Se, etten minä tunne ketään, ei ahdista. Onhan se vähän ikävää istua yksin, mutta minulla on suurempiakin murheita.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo ulkopuolisuuden tunne on se mun "ongelma". En osannut ehkä kiteyttää asiaa tarpeeksi hyvin.

T. Ap

Yritä ymmärtää, että se on vain sun tunne, ei siellä muutkaan koe olevansa "yhtä suurta perhettä", vaikka jollain juttukaveri näyttää olevankin, ehkä he tuntevat toisensa jo entuudestaan?

Vanhempain illat on kyllä toisaalta hyvä paikka verkostoitua ja tehdä tuttavuutta lapsen koulukavereitten vanhempien kanssa. Ei kaikki halua sitäkään, kyllä huomaa äkkiä ketä keskusteluyriytksen ahdistaa. Itse pyrin esittäytymään lapsen kaverin vanhemmille, ja vaihtamaan yhteystietoja. Tämäkin on kai joistain ahdistavaa?

Ei minusta ainakaan ole ahdistavaa, jos joku tulee juttelemaan, mutta eipä oo hirveemmin tullut... Päinvastoin, olisi mukavaa, jos tulisi. Ei viitsisi aina itse "lyöttäytyä" seuraan, kun ei ole niin tervetullut olo. Itse en ole siis nykyiseltä paikkakunnalta kotoisin ja sen vuoksi monet tuntevat toisensa hyvin entuudestaan...

Ap