Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaako kukaan muu äitiään?
02.04.2006 |
Isäni kuoli 10 vuotta sitten ollessani 20-vuotias. Siitä lähtien olen ollut käytännössä yksin, siis ilman vanhempia.
Äitini, joka on vielä nuori, on aina ollut henkisesti etäinen ja poissaoleva, tunnevammainen ihminen. Vain raha ja omaisuus merkitsee. Ikinä en ole saanut neuvoja tai apua tai rakkautta, rahasta nyt puhumattakaan. Äitini on jostakin syystä hyvin katkera meille lapsilleen, puhuu ivallisesti, vähättelee tekemisiämme jne.
Veljelle äiti kuitenkin syytää rahaa, veli on opiskelija, matkustelee, asuu leveästi, auto on, vaikka on opintotuella.
Minulle äitini on antanut huonon itsetunnon ja pahan olon. En välittäisi pitää häneen minkäänlaista yhteyttä, enkä juuri pidäkään. Ei ole mitään puhuttavaa.
Kommentit (3)
Hyvä, että ymmärrät äitisi olevan tunnevammainen. Tällöin et syytä itseäsi. Sulla on todella rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pitänyt moniin vuosiin yhteyttä, en edes postin kautta. En nyt jaksa niitä syitä luetella, millanen hirviö hän oli lapsuudessamme. Nykyään en enää vihaa, mutta en vain halua tavata, vaikka muut sisarukset ovat vihoissaan mulle siitä. Äitini kun on aika sairas, eikä varmaan elä kauaa. En tajua, miksi mun pitäis tavata sitä, pahat muistot vaan mieleen tulee. Ja hän ei koskaan tajua tehneensä mitään väärää. Se siinä pahinta onkin, kun muille esittää miten hyvä kasvattaja hän on ollut.
Alue: Aihe vapaa
Äitini sai minut vanhana, 41-vuotiaana ja olen koko lapsuuteni kuullut " minä olen niin vanha, en jaksa, jättäkää minut rauhaan..." Äidilleni on aina ollut tärkeää ulkoiset tekijät: kulissiavioliitto, hyvä työura, opiskelu ja raha jne. Muu ei häntä kiinnosta. Isääni hän kohteli ja kohtelee edelleen kuin jalkarättiä ja sitä on sietämätön katsella.
En pidä äitiini enää juuri mitään yhteyttä vaikka asuukin naapurikaupungissa. En halua nähdä koko ihmistä.