Muita ensimmäisiä lapsia? Miten teitä kohdeltiin?
Mulla on nuorempien sisaruksien kanssa 4-5v ikäeroa. Tälläst oli kotona:
Teininä piti tulla klo 20 silloin harvoin kun johonkin pääsin, ei ollut kotiavainta. Veli ja sisko teininä ovat saaneet olla klo 00 asti ulkona, heillä oli avaimet.
-Toisin kuin sisarukset, en saanut ottaa lisää ruokaa, tämä sääntö lapsena+teininä. Mulle myös annosteltiin ruoka valmiiksi.
-Rangaistus (isän määräämä) oli usein etten kotona viikkoon saanut ruokaa, piti pärjätä kouluruualla
-isä löi usein jos sisko väitti mun tehneen jotain (ei auttanut vaikka äiti yritti mua puolustaa)
-isä lakkas ostamasta mulle vaatteita kun täytin. 12. Piti pölliä rahaa ja sitten väittää että sain kaverin vanhoja vaatteita/täti osti. (Joskus osti oikeastikin)
-en ikinä saanut rahaa
-isä pimitti multa lahjat joita sukulaiset toi.
Tässä nyt muutama juttu.
Kommentit (8)
Multa aina odotettiin enemmän kuin pikkusiskoltani. Hän sai riekkua ulkona yötä myöten, juoda alaikäisenä alkoholia ja bilettää hämärässä seurassa. Jos minä olisin tehnyt samaa, olisi se ollut vanhemmilleni suurin pirtein maailmanloppu. Koulumenestyksessä sama jatkui. Siskon annettiin lintsata ja se kuitattiin kohautuksella, samoin huonot numerot.
Aika samalla tavalla. Vain yksi epäoikeudenmukaisuus on jäänyt mieleen. Pikkusisko usein kerjäsi huomiota esimerkiksi lyömällä ja jos huusin takaisin, minä sain vanhempieni haukut niskaani.
Meillä isä suosii pikkuveljeäni. En saanut mopoa teininä, koska tytöt ei aja mopoilla. (Skootterin olisin halunnut) Sain itse maksaa mopokortin, että olisi jokin henkilöllisyys todistus. Veljelle maksettiin kortti ja ostettiin 4000€ nolla ajettu derbi? Suoraan kaupasta. Ajokortti ja auto ostettiin, vakuutukset ja vuokra takuun isä osti/makso veljelle. Nyt on rakentamassa omaa taloa niin isämme lähti takaamaan veljen lainan. Minä taas olen saanut aina ostaa/maksaa ja säästää hankintoihin. Takaamaan ei kuulema minulle lähde vaikka vaki työpaikka ja elämä hyvällä mallilla. Elämässä kuulema täytyy itse pärjätä. Kerran olen juuri omaan asuntoon muuttaneena kysynyt, että voiko avustaa vähän rahallisesti, että saisin maksettua sohvan. Ei kuulema onnistu. No ihmetteli kun tuli käymään ettei enkö ole vielä hankkinut kuukauden jälkeen muutosta sohvaa. Monta muutakin tarinaa löytyisi. Ja monta kertaa tehnyt mieli päästää kaikki törky mitä kertynyt ulos. Onneksi nähdään todella harvoin eikä pidetä yhteyttä.
Kaikkein "huonoiten" kohdellaan usein keskimmäistä lasta
Musta tuntuu, etten koskaan ole tuntenut itseäni lapseksi tai pieneksi. Olin aina se isoin, järkevin, vastuullisin porukassa (vanhin suvun lapsista). Olin liiankin kiltti ja tunnollinen. En saanut näyttää heikkouksia ja tunsin kauheita suorituspaineita koko ajan.
Kohdeltiin ihan hyvin. Mulla on 4 vuotta nuorempi veli ja jonkin verran jouduin sitä vahtimaan, varsinkin kun se aloitti koulun, lähinnä kesäisin. Se harmitti, kun olis ollu jo omia kaverimenoja. Muutamissa asioissa vanhemmat on veljen kohdalla katsoneet enemmän läpi sormien, esim. alkoholin käytössä ja koulumenestyksessä. Saivat myös asuntolainansa maksettua juuri kun olin muuttamassa kotoa, joten veli sai teini-iässä lepsummin rahaa käyttöönsä. Mutta ei isoja juttuja, en ole katkera.
Olisi kiinnostavaa tietää muista esikoisista. Mainittakoon vielä että isä oli sama meillä kaikilla.