G: Mtä " turhaa työtä" teit esikoisen kohdalla, mikä nyt tuntuu ihan hullulta jo ajatuksena?

silitin vauvan vaatteet ja käytin vauvalle sideharsovaippoja.. Itseasiassa minäkin ostin uudet tutit noin kahden kk:n välein.

utelen... :)

Silitin alkuun lakanat, vaatteita en tainnut silittää esikoisellekaan koskaan... Lakanat silitin nyt ekan kerran kun petasin punkan valmiiksi, muuten on kelvanneet silittämättä..

Tuutua tyrkytin vaikkei muksu ollut edes harmissaan, nyt osaan olla jo tuputtamatta.

Pomppasin kurkkaamaan joka äännähdyksestä nyt malttaa jo kuunnella mikä on asia vai jatkuuko mahdollisesti unet... Nukutin syliin ja olikin iso työ saada nukahtamaan itsekseen...



Mut nää on näitä- yhtään asiaa en harmistele- nää on jokaisen kokeiltava ja opittava " kantapään kautta" kai...

-poistuu takavasemmalle...



T. Tinjamiini Tyttö 7/04 Poika 2/06

eikö kenelläkään ole ollut näin päin?



Toisaalta oli mullakin ihan outoja juttuja, esim kerran kun tyttö oli ehkä 7kk niin olin jos nyt en paniikissa niin pinteessä kun satoi eikä ollut sateenvarjoa ja piti juosta autolta kotiin. Siis, kuvitelkaa mä jotenkin pelkäsin kauheesti että mitä käy kun vauva kastuu vesisateessa =)))) Huhhuh, eipä ole tuollaset sen koommin pelottanut.

Siis puhun vaan omasta kokemastani; suunnittelin harsovaippojen käyttöä jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää.. Kun vauva syntyi sain todeta karusti, etten jaksanut/ kyennyt pitämään vauvaa puhtaana ja kuivana harsovaipoilla. Meillä kun nämä lapset ovat olleet ensimmäiset kuukaudet semmoisia ' räpäsköitä' ja kakkaa tulee pieraisusta vaippa täyteen ja yli.. ja sitä onkin tullut joka syötöllä ja niiden välissä. Eli ei tullut mielenkään edes kokeilla tämän toisen kohdalla harsoja..

Ja toisaalta olin tosi rento uimisen, pöpöjen ja auringon suhteen.

Nyt toisen kanssa tarkempi flunssaisten ihmisten parissa.



Pullojakin keitin 4kk mutta toiselle vain ekan kerran, ja me ollaan oltu muutenkin täysimetyksellä.



Ja tuota samaa joka inahduksesta ravaamista täälläkin harrastettiin esikoisen kohdalla aluksi, sitten pikkuhiljaa siirryttiin jo esikoisen kohdalla oottamaan ensin joku aika, jos vaikka nukkuisi vielä hetkisen tai pari tai kääntyisi ihan itse masultaan takas selälleen tms...

Täällä myös yksi kovin " rento" äiti esikoisen kohdalla. Olin vielä aika nuori ja huoleton, ja jotenkin minulla ei edes käynyt mielessä, että joku voisi vinoonkin mennä. Ekan vauva-aiheisen lehden taisin lukea pienen ollessa n puolivuotias, joten edes siinä vaiheessa ei lehtien kauhukertomukset onnistuneet minua hetkauttamaan..

Mutta siis asiaan : Ihan turha juttu oli kuukausia (10kk, eli koko imetyksen ajan..) käyttämäni maidonkerääjät. Maitoa vain tuli ja tuli, ja yölläkin noitten kerääjien kanssa taiteilin. (nyt EI saa nauraa - kyljellä nukkuessa käänsin " kärjet" ylöspäin, ja kylkeä kääntäessä oli siis kerääjienkin suunta vaihdettava..) No, nyt olen saanut kuulla, että maidonkerääjät stimuloivat maidoneritystä, joten kahdella seuraavalla olen käyttänyt ekat viikot liivin suojuksia. Ja imettäessä riittää kun valuvan rinnan nänniä hetkisen kovasti painaa.. Huoh, 10kk turhaa työtä siis! :)

Mulla oli myös suurisuuntaisia suunnitelmia kestovaippailun suhteen, mikä toimikin ehkä pari viikkoa, sen jälkeen olin niin uuvuksissa nukkumattoman vauvan kanssa että eipä hirveästi tullut käytettyä enää vaan pölyyntyivät hoitotason lokeroissa. Tällä kertaa nuo vaipat ovat visusti vaatehuoneen perällä pussissa, otan käyttöön JOS jossain vaiheessa siltä tuntuu. Mutta kertiksiä on ostettu varastoon pari säkkiä enkä aio ottaa asian suhteen mitään paineita.



Esikoista viimeisilläni odottaessa silitin ihan joka vaatteen. Se olikin eka ja vika silitys, sen jälkeen on joskus joku juhlavaate " jouduttu" silittämään. Tämän toisen vaatteet on hoidellut kuivausrumpu. Myös se naurattaa, kun muistan ommelleeni esikoiselle lakanoita pinnasänkyyn. Silitin joka jumalan taitteen erikseen ja muistaakseni muutaman lakanan suoran sauman ompelussa meni mittanauhan ja silitysraudan kanssa tuhratessa koko päivä! Eikä niistä edes tullut hyviä vaan sairaan kovia reunoista, kun kangasta oli taitteissa niin monta kerrosta. Tällä kertaa luotin sormituntumaan, ne pari lakanaa mitkä nyt ompelin... ja aikaa kului ehkä vartti lakanaa kohti. Ja väittäisin jopa, että paremmin onnistui...



Onhan näitä ihan varmasti muitakin juttuja. Yksi pahimmista ehkä se, että sairaalan pelottelun jälkeen yritin ja yritin saada lasta nukkumaan kyljellään, mutta niinhän siinä kävi että mahallaan tuo poika vain alkoi viimein sitten nukkumaan inhimillisiä pätkiä vasta. Siinä vaan luotti asiantuntijoihin ja väsytti itsensä täysin. Tällä kertaa aion tutkailla mikä vauvasta tuntuu parhaalta ja päätyä siihen ratkaisuun ja saada ehkä itsekin vähän nukuttua joskus...



eikkuli, pian kahden lapsen äiti

Pullot ja tutit keiteltiin pitkään täälläkin! Kastoin kiehuvassa vedessä jopa LUSIKAN kärjen,jolla annoin D-tipat,IHAN OIKEESTI :D:D:D



sateen ja auringon pelko oli ihan hirmuinen.. niinku vauva siitä rikki menis jos pari vesitippaa tulee niskaan :)



Aluksi jopa pesin kädet aina ennenku koskin vauvaan... mitä mun päässä on liikkunu:)?Oikein hävettää muistella näitä..



asuttiin " vauvavuosi" kaksiossa jossa oli pieni parveke, siellä vauva nukkui vaunuissa päiväunet. Meillä oli tosi pitkään itkuhälytin käytössä, vaikka itku kuului selvästi sisälle.. Luulin kai etten kuule jos olen ASUNTOMME LÄNSISIIVESSÄ..;)



Joka inahduksesta tuli pompattua joo, ja joka asiasta stressasin. Ehkä menee helpommin tän toisen tulevan kanssa :)



Hauska ketju muuten!



Helmi rv 30+0

Olin kanssa kovin nuori esikoisen synnyttyä (täytin synnytysreissulla 18).Kyllä silloin en muista,että juuri olisi ollut huolta huomisesta.Asuttiin kerrostalossa,eikä meiltä ollut pihaan ikkunoita,eikä omaa parveketta.Niinpä vaan nukkui poika vaunuissa monta tuntia pihassa,niin että tuuletusparvekkeelta välillä kävi vilkasemassa.Enkä juuri silloin vauvan pyykkejä erikseen pessyt,saati silitellyt.Nyt kyllä teen niin(en kaikkia silitä).

Esikoista ei aina tajunnut viedä lääkäriin,kun olisi tarvinnut.Kerran korvat ehti puhkeemaan itsekseen kun en älynnyt niissä tulehdusta olevan.(puolustaudun:Lapsi ei niitä valittanut mitenkään). No,nyt kuskaan tätä uutta vauvaa lääkäriin,kun luulen että on korvatulehdus ja lääkäri sanoo,että mitään vikaa ei ole.(lasten välillä 12-v aikaa).No eipä nämä kummosia tarinoita ollut,mutta nyt olen saanut kuulla,että minusta on tullut neuroottinen äiti :)

Asutaan omakotialueella keskellä metsää eikä mies suostu että vauva nukkuu terassilla!!!



AIVAN, pelkää kuollakseen että se varastetaan. Olen kypsä aiheeseen mutta olen vannonut hänelle etten laita vauvaa vaunuissa ulos joten...

<meillä unet nukutaan eteisessä, jossa viileämpää. Ehkä toinen lapsi sitten nukkuukin jo ulkona!

Pesin vauvanvaatteet erikseen pesukoneessa (ja seuraavassa koneellisessa aikuisten vaatteet täsmälleen samalla pesuaineella ja samassa lämpötilassa...). Vaatteet vaihdoin melkein joka pulautuksen jälkeen niin vauvalta kuin itseltänikin ja lattialle pudonneet tutit keitin ennen kuin annoin taas lapselle. Turhia lääkärireissuja kertyi parin ekan vuoden aikana monta, kun olin niin varma siitä että vauva sairastaa ties mitä tauteja. Toisen lapsen kohdalla opin jo relaamaan vähän ja tämän kolmosen kohdalla voin vaan nauraa makeasti 8 vuoden takaiselle itselleni. Muutama ilta sitten 3kk ikäinen vauvamme makasi tyytyväisenä lattialla imeskelemässä veljensä likaista sukkaa enkä edes pahemmin kauhistunut :-)

T: Kolmenäitee

Auttaisiko miestäsi, jos hankkisitte itkuhälyttimen? Silloinhan sitä kuulisi, jos joku tulee...



Mutta sikäli kiva kuulla, että mieskin voi hermoilla. Useinhan miehet ovat vähän liiankin rentoja. Meillä äiti on rennohko ja isä tosi rento - niin rento, ettei hän herää vauvan itkuun ollenkaan...



Mun fiksaatio - nyt siis esikoinen - liittyy siihen, etten halua itkettäävauvaa yhtään. Vauva on kasvanut tissi suussa, ettei vain nälkä tulisi! Kaupungilla, etenkin bussisa matkalla kotiin on joskus joutunut itkettämään vauvaa, kun ei ole voinut imettää. Heräämisetkin stressaaavat, koska en halua päästä paikalle vasta sitten, kun jo itketään. Sen sijaa lika, vesipisarat, pyykit yms. eivät stressaa.

että itsekin miehelle sanoin että kyllä sen kuulee itkuhälyttimestä jos joku tosiaan meidän vauvan haluis viedä... EI vaan auta, mies kun ihan hysteerinen. Mies on kasvanut pienen ikänsä kerrostalolähiössä ja ties mitä nähnyt ja kokenut niin nyt pelkää että vauvalle sattuu jotain. Tää on tosi kurjaa mielestäni mutta en halua uhalla viedä ulos kun mies on vannottanut etten sitä tee. Tästä kun ilmat lämpenee niin laitan vauvan jossain kopassa yläkerran parvekkeelle, siellä on lupa nukuttaa :)

Siis tää varmaan kuulostaa ihan hullulta muiden korvissa mutta...



Muutenkin olen meistä se rennompi vanhempi, en joka kitinästä mene katsomaan, kun taas alussa mies ravas portaita hiki hatussa pienestäkin rääkäsystä. Nyt onneks jo relannu. Ehkä se tästä vielä unohtaa ton varastamisvouhotuksenki. Ihan oikeesti kuka nyt vauvan varastais terassilta, jonne ei vielä ole edes portaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!