Lue keskustelun säännöt.
Kun vain isi/äiti kelpaa...
02.04.2006 |
Tunnen itseni hiukan hölmöksi, mutta kun ei ole aiempaa kokemusta.
Onko teidän lapsille tullut vaihe, että vain toinen vanhemmista kelpaa lukemaan iltasadun, auttamaan pukemisessa, laittamaan aamupalaa ym.? Miten olette selvinneet? Kannattaako antaa periksi vai taistella sitä vastaan? Vai hiukan sekä että?
Entä kun se " haluttu vanhempi" ei ole paikalla? Ymmärtääkö lapsi olla vaatimatta häntä vai onko " sota" välitön?
Kommentit (5)
olivat samanlaisia ja vielä hieman vanhempinakin.....isä kelpasi vaan lukemaan iltasatua ja huoneessa oli myös lappu että äiti ei saa tulla huoneeseen.....kyllä se vaihe tietenkin ohi menee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan saivat lapset pallottaa vanhempiaan tai ainakin äitiä. Ja äiti tietenkin totteli?
Tilanne saattoi vaihtua joka toinen päivä. Itkua ja hammastenkiristystä, potkimista, kiljumista, raivoamista jos ei ollut se vanhempi siinä jonka halusi. Oli aivan mahdotonta. Nyt kolme, eikä niitä ole ollut enää kuin ajoittaisesti. Joskus ei isi kelpaa ollenkaan nukuttamaan, joskus ei äiti. Silloin kun ollaan siis molemmat paikalla niin jakoja tulee, mutta muuten ei oo ku " tyydyttävä" siihen mitä " saa" kun jompikumpi ei ole läsnä.. =D Se on joku juttu, älkää antako ihan kauheasti periksi, mutta älkää taas olko kohtuuttomia. Eli siis jos vaikka lapsi todellakin haluaa vain äidin muutamana iltana nukuttamaan, niin menköön äiti sitten. Ei se kauan kestä. Eikä varmasti vie elämästä niin paljon aikaa.
...emme antaneet lapsen päättää kumpi hoitaa. Lapsi sai protestoida, mutta aikuinen teki hommansa. Jos syöminen ei onnistunut, niin syöttäjää ei vaihdettu vaan sitten mentiin leikkimään ja tultiin takaisin syömään, kun oli niin nälkä, ettei ollut syöttäjällä enää väliä ;-) Tilannetta ei montaa päivää kestänyt ehkä 2-3, voi olla, että vähemmänkin.
ja silloin (harvoin) kun en ollut paikalla niin kyllä isäkin kelpasi ilman mukinoita sen ajan