Olen 23-vuotias, tekisi mieli käydä armeija. Onko hyötyä yhteiskunnalle/minulle?

Käyt intin ja lääkiksen ja lähet tekemään hirveesti rahaa rauhanturvaajaksi!

Vierailija kirjoitti:

Käyt intin ja lääkiksen ja lähet tekemään hirveesti rahaa rauhanturvaajaksi!

Rivirauhanturvaaja saa sen 45000e vuodessa. Lääkärinä intin leivissä rauhanturvaajaleirin mukana saisit tuplasti tuon vuodessa.

Siviiliammatti jos on lääkäri se voi muuttaa sodanajansijoitustasi niin, että olisit sairaalassa lääkärinä joka tapauksessa vaikka olisi sota. Tämä myös ensihoitajilla, poliiseilla ja palomiehillä, sairaanhoitajilla jne. Mutta jos opiskelet ensin vuoden lääkiksessä voit sitten hakea/sinut laitetaan palveluksen aloitettuasi lääkintä-ruk linjalle. Kysymys takaisin päin jos sinulla on lapsia niin olisitko 110% valmis lähtemään rintamalle käskyn käytyä ja jättää lapsesi yksin, koska miehesikin sinne varmaan lähtisi? Itse olen palvellut lääkintämiehenä ja monesti miettinyt, mitäs sitten kun sota syttyy ja joskus olisikin lapsia. Opiskelen tällä hetkellä ensihoitajaksi ja se nyt todennäköisesti muuttaa sodanajansijoitustani niin etten rintamalle tulisi menemään. Vanha et kyllä ole, mulla oli tupakaverina pari 29vee, yhdellä pari lastakin jotka olivat viimetingassa lähteneet :) armeijaan ei kannata lähteä vain "kokemuksen takia" tai "haastamaan itseään" sitä varten on mpk:n kurssit, kannattaa tutustua :)

Ei mitään järkeä. Lääkärinä sä olet joka tapauksessa paikkaamassa sotilaita, etkä rintamalla, koska rintamalle löytyy kyllä porukkaa ihan mistä tahansa, mutta lääkäreiksi ei. Parempi olisi, että sulla on 6-12 kk enemmän kokemusta lääkärinä olemisesta kuin että olisit tuhlannut aikaasi intissä, jossa valtaosa ajasta kuluu aina lakanoiden asetteluun ja odotteluun.

Kaikkein suurimman hyödyn sotatilannetta ajatellen saat aikaiseksi sillä, että äänestät ammattiarmeijan puolesta, jotta saataisiin turhat sunnuntaisotijat pois rintamalta ja jotain oikeasti toimivaa porukkaa ampumaan niitä toisen puolen ammattisotilaita, joista merkittävä osa on ihan oikeassa sodassa parhaillaankin treenaamassa.

Miks pitää olla hirveesti hyötyä? Suoritatko elämää? Ei siitä haittaakaan ole ja ei varmasti huono kokemus, ts tuskin kadut jälkeenpäin yhtä vuotta armeijassa.

Miksi haluat tietentahtoen päästä itseäsi muutaman vuoden nuorempien ihmisten täysin järjettömän komentelun alaiseksi? 

Itse en viihtynyt armeijassa edes kahta viikkoa ennenkuin hankin hullunpaperit, koska totesin sen touhun niin järjettömäksi siellä. Nipinnapin parikymppiset alikessut siellä rääkyvät ja nipottavat ja nolaavat ja antavat täysin järjenvastaisia käskyjä juoksuttaessaan itseään ehkä vuoden verran nuorempia alokkaita. Lisäksi alikessut eivät useinkaan kykene yhteistyöhön keskenään ja riitelevät, sekä antavat alokkaille täysin päinvastaisia ja ristiriitaisia käskyjä.

18-20-vuotiaat miehet ovat erityisesti tuontapaisissa paikoissa todella, todella rasittavia.

Naisena joudut todennäköisesti kaikenlaisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.

Ruoka on paskaa ja eikä sen syömiseen ole aikaa kuin 5 minuuttia.

Voit saada varuskunnassa ollessasi vaikka aivokalvontulehduksen. Onko se sitten oikea hinta isänmaanpuolustuksesta, sitä en osaa sanoa.

Tuvissa on öisin helvetin kuuma ja vaikea nukkua.

Kaikesta valitetaan, niin kaappien siisteydestä kuin siitä, jos lakanassa on yksikin ryppy tai lakki on aavistuksen liian takana - "SE EI OO MIKÄÄN TAKARAIVONLÄMMITIN!"

Oma mielenterveyteni ei tuollaista olisi kestänyt, ehkä sellaisiakin on, jotka ovat tässä suhteessa poikkeus.

En menisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tietentahtoen päästä itseäsi muutaman vuoden nuorempien ihmisten täysin järjettömän komentelun alaiseksi? 

Itse en viihtynyt armeijassa edes kahta viikkoa ennenkuin hankin hullunpaperit, koska totesin sen touhun niin järjettömäksi siellä. Nipinnapin parikymppiset alikessut siellä rääkyvät ja nipottavat ja nolaavat ja antavat täysin järjenvastaisia käskyjä juoksuttaessaan itseään ehkä vuoden verran nuorempia alokkaita. Lisäksi alikessut eivät useinkaan kykene yhteistyöhön keskenään ja riitelevät, sekä antavat alokkaille täysin päinvastaisia ja ristiriitaisia käskyjä.

18-20-vuotiaat miehet ovat erityisesti tuontapaisissa paikoissa todella, todella rasittavia.

Naisena joudut todennäköisesti kaikenlaisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.

Ruoka on paskaa ja eikä sen syömiseen ole aikaa kuin 5 minuuttia.

Voit saada varuskunnassa ollessasi vaikka aivokalvontulehduksen. Onko se sitten oikea hinta isänmaanpuolustuksesta, sitä en osaa sanoa.

Tuvissa on öisin helvetin kuuma ja vaikea nukkua.

Kaikesta valitetaan, niin kaappien siisteydestä kuin siitä, jos lakanassa on yksikin ryppy tai lakki on aavistuksen liian takana - "SE EI OO MIKÄÄN TAKARAIVONLÄMMITIN!"

Oma mielenterveyteni ei tuollaista olisi kestänyt, ehkä sellaisiakin on, jotka ovat tässä suhteessa poikkeus.

Kaltaisiasi asenneongelmaisia valittajia ei armeijassa kaivata. Kaikille tosiaan paras että sinut heitettiin sieltä ulos ennen kuin sait aseen käteesi.

Armeijassa ei -yllätys- ole aina kivaa. Siellä totellaan käskyjä.

Mitä seksuaalisen ahdisteluun tulee, siihen on armeijassa nollatoleranssi.

Lämäri kirjoitti:

Siviiliammatti jos on lääkäri se voi muuttaa sodanajansijoitustasi niin, että olisit sairaalassa lääkärinä joka tapauksessa vaikka olisi sota. Tämä myös ensihoitajilla, poliiseilla ja palomiehillä, sairaanhoitajilla jne. Mutta jos opiskelet ensin vuoden lääkiksessä voit sitten hakea/sinut laitetaan palveluksen aloitettuasi lääkintä-ruk linjalle. Kysymys takaisin päin jos sinulla on lapsia niin olisitko 110% valmis lähtemään rintamalle käskyn käytyä ja jättää lapsesi yksin, koska miehesikin sinne varmaan lähtisi? Itse olen palvellut lääkintämiehenä ja monesti miettinyt, mitäs sitten kun sota syttyy ja joskus olisikin lapsia. Opiskelen tällä hetkellä ensihoitajaksi ja se nyt todennäköisesti muuttaa sodanajansijoitustani niin etten rintamalle tulisi menemään. Vanha et kyllä ole, mulla oli tupakaverina pari 29vee, yhdellä pari lastakin jotka olivat viimetingassa lähteneet :) armeijaan ei kannata lähteä vain "kokemuksen takia" tai "haastamaan itseään" sitä varten on mpk:n kurssit, kannattaa tutustua :)

Jos perheessä on kaksi intin käynyttä ja lapsia niin toinen jää lapsia hoitamaan.

Olihan se mielenkiintoinen kokemus. En nyt tiedä oliko siitä hyötyä sen enempää, paitsi kasvatti tietysti tavallaan. Kannattaa mennä jos haluat mennä, suurinosa siellä on 19-20v eli etköhän vielä sopeudu joukkoon ihan hyvin.

T. Reservin vänrikki

Meillä oli alokkaana jo valmistunut lääkäri. Eli kyllä siellä niitä vanhempiakin on, varsinkin lääkintä-ruk:ssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tietentahtoen päästä itseäsi muutaman vuoden nuorempien ihmisten täysin järjettömän komentelun alaiseksi? 

Itse en viihtynyt armeijassa edes kahta viikkoa ennenkuin hankin hullunpaperit, koska totesin sen touhun niin järjettömäksi siellä. Nipinnapin parikymppiset alikessut siellä rääkyvät ja nipottavat ja nolaavat ja antavat täysin järjenvastaisia käskyjä juoksuttaessaan itseään ehkä vuoden verran nuorempia alokkaita. Lisäksi alikessut eivät useinkaan kykene yhteistyöhön keskenään ja riitelevät, sekä antavat alokkaille täysin päinvastaisia ja ristiriitaisia käskyjä.

18-20-vuotiaat miehet ovat erityisesti tuontapaisissa paikoissa todella, todella rasittavia.

Naisena joudut todennäköisesti kaikenlaisen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.

Ruoka on paskaa ja eikä sen syömiseen ole aikaa kuin 5 minuuttia.

Voit saada varuskunnassa ollessasi vaikka aivokalvontulehduksen. Onko se sitten oikea hinta isänmaanpuolustuksesta, sitä en osaa sanoa.

Tuvissa on öisin helvetin kuuma ja vaikea nukkua.

Kaikesta valitetaan, niin kaappien siisteydestä kuin siitä, jos lakanassa on yksikin ryppy tai lakki on aavistuksen liian takana - "SE EI OO MIKÄÄN TAKARAIVONLÄMMITIN!"

Oma mielenterveyteni ei tuollaista olisi kestänyt, ehkä sellaisiakin on, jotka ovat tässä suhteessa poikkeus.

Itse en saanut edes tukkaani pitää, vaikka olin vain muutama päivä aikaisemmin käynyt parturissa vartavasten lyhentämässä sitä inttiin sopivan pituiseksi. Eli korvat olivat näkyvissä, takatukka ei ylettynyt kauluksen päälle ja päältä oli vähän pidempi. Mutta silti pakotettiin ajamaan koneella kaikki pois ja pitämään rumaa perskaljua. 

Eniten armeijassa otti päähän se yksittäisten komentajien liian suuri henkilökohtainen vaikutusvalta ja heidän henk.koht. mieltymyksiensä liian vapaa toteutumisen mahdollisuus sensijaan, että he olisivat ensisijaisesti toimineet oman työnantajaorganisaationsa antamien valtuuksien puitteissa.

Ehdottomasti kannattaa mennä vaikka sotatilanteessa et rintamalle pääsisikään. Toisaalta voi olla että olisit rintamalla lääkärinä. Niitä tarvitaan ymmärrettävästi paljon sotatilanteessa.

Saat joka tapauksessa armeijan käymällä sellaisen fyysisen, psyykkisen, ase- ja taisteluteknisen ja mahdollisesti myös johtamiseen liittyvän opin että et sitä muualta tule saamaan. Samoin armeija saa sinusta hyvän ja motivoituneen sotilaan! :)

"Ruoka on paskaa ja eikä sen syömiseen ole aikaa kuin 5 minuuttia."

Tää "armeijassa ei ole aikaa syödä" on ihme tornari. :D Olen käynyt armeijan ja hyvin ehti kasarmilla ollessa syödä ja sen jälkeen polttaa vielä tupakankin, ei kellään ollut kiirettä. Maastossa saattoi olla vähän lyhyempi aika varattu ruokailuun, mutta ei sielläkään tarvinnut viidessä minuutissa ehtiä syömään.

Venäjän puolustusmenot olivat viime vuonna 66,4 miljardia dollaria eli 5,4 prosenttia bkt:sta, mikä on kansainvälisestikin suuri osuus.

Käyttövalmiita ydinkärkiä Venäjällä on hieman yli 1 700.

Ei siis ole enää mitään rintamasotaa tai muuta paikkaa missä taistella.

Parit ohjukset ja sen jälkeen ei ole enää mitä puolustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miks pitää olla hirveesti hyötyä? Suoritatko elämää? Ei siitä haittaakaan ole ja ei varmasti huono kokemus, ts tuskin kadut jälkeenpäin yhtä vuotta armeijassa.

Mä tunnen useita katujia ja jättäisivät käymättä, jos voisivat jälkikäteen vaihtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyt intin ja lääkiksen ja lähet tekemään hirveesti rahaa rauhanturvaajaksi!

Rivirauhanturvaaja saa sen 45000e vuodessa. Lääkärinä intin leivissä rauhanturvaajaleirin mukana saisit tuplasti tuon vuodessa.

Tuleeko tohon vielä päiväraha päälle? Ajattelin nimittäin että kun olen lääkäri haluaisin lähteä kriisialueille lääkäriksi mutta rauhanturvaajalääkäri kuulostaa vielä mielenkiintoisemmalta. Ja ehtiihän sitä tehdä molemmat jos haluaa.

Mene vaan. Jos menet ja toteat ettei sopinut, niin sitä kestää ihan maksimissaan sen vuoden. Yleensä pääsee kyllä pois nopeamminkin. Jos taas et mene, niin harmittelet seuraavat 60 vuotta kun et mennyt.

Mieti kuitenkin vielä ensin mitä siltä reissulta haluat. Jos se on vaan se elämänkokemus ja itsensä voittaminen, niin lähde heti maavoimiin ryynäämään. Älä sitten sano että on hyväksytty lääkikseen, kun silloin ne tekee sinusta lääkintäaliupseerin. Ole hiljaa ja koita päästä kivääripuolelle. Tuo sitten muovaa sinua ihmisenä suunnilleen yhtä paljon kuin yläaste, joten se tulee aina olemaan merkittävä osa sinua!

Jos vain haluat jonkun pienemmän jännän kokemuksen mistä olisi vähän hyötyäkin, niin käy sitä lääkistä ensin kansion saakka. Silloin saat komennuksen sinne lääkintä rukkiin automaattisesti, jollet nyt ole ihan täysin avuton tapaus. Pääset tutustumaan sotilaslääketieteeseen ja yleislääketieteen harjoittelujakin pitäisi saada kasaan. Upseerin napitkin saat, mitkä avaa joitain ovia.

Ajattele niin että se on yksi vuosi elämästäsi. Päätä itse että onko se samanlainen kuin ne muut neljäkymmentä vuotta jotka vietät työelämässä, vai onko se se yksi erilainen vuosi siellä joukossa. Kummasti tuo vain monelle on se yksi vuosi johon aina haluaa mielessään palata.

Mikä muuten on MPK:n kurssi mistä aikaisemmassa viestissä puhuttiin? Kaikenlainen itsensä koetteleminen ja ylittäminen kiinnostaa minua. Olen myös äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Hyvä yhdistelmä. :D ap.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa mennä vaikka sotatilanteessa et rintamalle pääsisikään. Toisaalta voi olla että olisit rintamalla lääkärinä. Niitä tarvitaan ymmärrettävästi paljon sotatilanteessa.

Saat joka tapauksessa armeijan käymällä sellaisen fyysisen, psyykkisen, ase- ja taisteluteknisen ja mahdollisesti myös johtamiseen liittyvän opin että et sitä muualta tule saamaan. Samoin armeija saa sinusta hyvän ja motivoituneen sotilaan! :)

Älä nyt jaksa naurattaa. Et taida olla mokomaa edes käynyt. Valtaosa ajastahan menee aivan kaikkeen muuhun kuin oppimiseen. Valtaosa asioista opit itsenäisesti siviilissä huomattavasti nopeammin ja paremmin. Tietty mitään Hornettia ei saa kotiinsa lainaksi, mutta ei sellaisista koulutuksista mitään hyötyä olekaan missään.