Pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset)

Ketään?

Ihana sinä, en koe olevani niin yksin. Mulla ihan samoja pakkoajatuksia. Mua helpottaa ku en koita työntää niitä keloja pois. Vaan sukellan niihin suorastaan, annan niiden olla olemassa ja mennä.. 

En jaksa kyllä uutta s.postitiliä ruveta kyhäilemään mutta voin jakaa jotain, mitä en oo ennen jakanut.. Mulla oli pitkään sellainen pakkoajatus, että seksin aikana mun oli pakko toistaa kumppanin nimeä mielessäni, etten vahingossa sanoisi ääneen jonkun toisen nimeä. Tää vei keskittymisen nautinnosta täysin. Sit se loppu, kun löysin nykyisen mieheni. Se oli aika ahistavaa.

Ymmärrettävästi toi pocd tuntuu to-del-la kontoversaaliselta, koska pedofilia on yhteiskunnamme kenties suurin inhotuksen kohde. Saastainen. Sellainen asia, jota on objektiivisestikin tosi vaikea tarkastella saatika ajatella millään muulla tasolla kuin inhotuksen kohteena. On muuten eka kerta kun kuulen pocd-käsitteestä. Miten tollasestakaan puhuu kellekkään? Niin tabujen kuningas se on. Itsekin pidän pedareita alimpana pohjasakkana. Mutta ajatukset ei ole pohjasakkaa, vaan tajunnan muodostamia sanaparsia yhdistettynä opittuihin tuntemuksiin. Se riittää, kun tietää, että ikinä ei toimisi niiden pohjalta. Se kertoo susta jo paljon, että ne ajatukset tuntuu pahalta, eikä hyvältä.

Eikö pakkoajatuksia ole usein sellaisilla ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa tekisi asioita mihin nuo ajatukset liittyvät? Varmaan tuollaisiin ajatuksiin liittyy jokin täydellisen kontrollin menettämisen pelko ja noita ajatuksia rupeaa miettimään sellaisessa tilanteessa, jossa se voisi tapahtua? Tuollaisessa "pahassa" tilanteessa pakkoajatusta sitten hokee mielessään, ettei vahingossakaan sanoisi tai tekisi mitään kamalaa. 

Minulla ei varmaan ole ollut pakkoajatuksia, mutta olen joskus miettinyt esim. että mitä jos vaikka yhtäkkiä huudan jotain koulussa tunnilla tai teen tenttisalissa jotain pahaa/väärin, esim. lunttaan ja jään kiinni. Sitten kun olen ollut noissa tilanteissa, olen huomannut etten halua tai ole lähelläkään yrittämässä tehdä mitään mitä pelkäsin ja ajatus menee ohi.

Minulla tuli mieleen vielä tällainen asia: Jotkut saattavat jäädä miettimään sanomisiaan ja tekemisiään sosiaalisissa tilanteissa ja kokea, että hoiti tilanteen jotenkin kömpelösti tai väärin ja se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Esimerkki tällaisesta voisi olla, että sanoo joillekin ihmille "Moikkelis!" sen sijaan, että käyttäisi jotain muuta, vähemmän tyhmää sanaa, kuten "Moi!". Tuo moikkeliksen sanominen saattaa jäädä vaivaamaan ja nolottamaan pitkäksi aikaa ja vielä ihan kohtuuttoman paljon. Sen sanoja saattaa suurennella sanan vakavuutta liikaa ja tehdä itselleen ison ongelman siitä. Voisi helposti kuvitella, ettei tuo jää ainoaksi mieltä harmittavaksi asiaksi, vaan niitä tulee lisää, esim. joskus ruokapöydässä seurassa pääsee röyhtäisy, muut kääntyvät katsomaan ja alkaa nolottaa. Tuo tilanne saattaa samalla tavalla jäädä vaivaamaan. Näissä kummassakin tapauksessa tekijä suurentelee tapahtunutta omassa mielessään ja kuvittelee, että nuo muut kokivat tilanteen tekijän kannalta yhtä nolona ja kamalana. Todellisuudessa noin ei välttämättä edes ole. Muut eivät kiinnittäneet asiaan niin paljon huomiota kuin tekijä. Jos kiinnittivät jonkin verran huomiota, ovat todennäköisesti unohtaneet tapahtuneen päivien, viikkojen, kuukausien aikana, koska se oli niin mitätön asia. Jotkut eivät siinä tilanteessa edes ajatelleet, että siinä oli jotain noloa/kamalaa. Tekijä on siis ihan turhaan liioitellut asioita mielessään.

Tuli mieleen, että suutuin kohtuuttomasti PP:lle silloin pari vuotta sitten (?), kun PP ei ottanut minua vastaan. Luulin, että PP halusi vain olla ilkeä minulle, vaikka ilmeisesti siitä ei ollut kyse. Tuo jäi sitten vaivaamaan pitkäksi aikaa ja PP on myös saanut kuulla siitä. Voi voi, tuo oli vähän noloa pyy pyyn osalta. ;(

Jos haluat oikeesti parantua tuosta (ja mistä vaan) niin suosittelen youtubesta etsimään infoa hakusanalla "raw vegan". Tämä vain, jos olet valmis tekemään itsesi eteen oikeesti töitä. Tuloksia syntyy varmasti jo parissa viikossa.

Tiedän, että suurinosa ei tänäpäivänä halua ottaa vastuuta omasta terveydestään, vaan haluavat vain lääkitä oireita - eivät korjata ongelman aiheuttajaa.

Kiutenkin haluan tuoda mahdollisuuden parantaa itsensä kaikkien ulottuville, ehkä edes yksi ihminen kiinnostuisi kurkkaamaan mitä ihmettä täällä höpötän.

pyy kirjoitti:

Tuli mieleen, että suutuin kohtuuttomasti PP:lle silloin pari vuotta sitten (?), kun PP ei ottanut minua vastaan. Luulin, että PP halusi vain olla ilkeä minulle, vaikka ilmeisesti siitä ei ollut kyse. Tuo jäi sitten vaivaamaan pitkäksi aikaa ja PP on myös saanut kuulla siitä. Voi voi, tuo oli vähän noloa pyy pyyn osalta. ;(

Anteeksi PP.

Olen kärsinyt varsinkin itsen/toisten vahingoittamista koskevista pakkoajatuksista noin 25 vuotta.

Hoitoa tuntuu olevan vaikea löytää. Minä en ainakaan ole saanut kuin epämääräisiä masennus- ja paniikkidiagnooseja ja jossakin määrin helpottavaa lääkitystä (efexor/venlafaxin -kuuri sekä bentsoja tarvittaessa).

Itse koen pahimpana nykyään junalaiturit, jokien jyrkät rannat sekä erilaiset sillat ja muut korkeat paikat. Niissä tulee kauhea tunne pakonomaisesta hyppäämisen tarpeesta tai pahimmillaan ajatus, että työntää jonkun toisen alas.

Myös junissa ja busseissa jos on ahdasta, tulee ajatuksia kontrollin menettämisestä ja toisten vahingoittamisesta (lyömällä) tai seksuaalisesta häiriköinnistä (riisun vaatteeni).

Nämä pelot ovat kuitenkin paremmin hallinnassa kuin vielä 10 vuotta sitten. Silti ne ovat ahdistavia ja pyrin jossakin määrin välttämään julkisia kulkuneuvoja.

Korkeiden paikkojen suhteen olen voimaton. Vältän niitä. Suurille silloille, parvekkeille tai muualle en uskalla mennä.

Googlettelin taas viime yönä ja törmäsin joihinkin mielenkiintoisiin kirjoituksiin. Vuosi vuodelta pakkoajatuksista löytyy enemmän ja enemmän tietoa.

Tässä yksi linkki https://www.anxiety.org/ocd-fear-of-acting-out

pyy kirjoitti:

Eikö pakkoajatuksia ole usein sellaisilla ihmisillä, jotka eivät todellisuudessa tekisi asioita mihin nuo ajatukset liittyvät? Varmaan tuollaisiin ajatuksiin liittyy jokin täydellisen kontrollin menettämisen pelko ja noita ajatuksia rupeaa miettimään sellaisessa tilanteessa, jossa se voisi tapahtua? Tuollaisessa "pahassa" tilanteessa pakkoajatusta sitten hokee mielessään, ettei vahingossakaan sanoisi tai tekisi mitään kamalaa. 

Minulla ei varmaan ole ollut pakkoajatuksia, mutta olen joskus miettinyt esim. että mitä jos vaikka yhtäkkiä huudan jotain koulussa tunnilla tai teen tenttisalissa jotain pahaa/väärin, esim. lunttaan ja jään kiinni. Sitten kun olen ollut noissa tilanteissa, olen huomannut etten halua tai ole lähelläkään yrittämässä tehdä mitään mitä pelkäsin ja ajatus menee ohi.

Kuvailemasi tilanne on se, miten "normaali" ihminen reagoi satunnaisiin outoihin ajatuksiin.

Pakkoajatuksiin taipuva tai niistä kärsivä taas yrittää estää ajatusta koska taustalla on pelko "entä jos kuitenkin?"

Minulla on tuo (viesti 9) ajattelu korkeiden paikkojen ja sellaisten paikkojen kanssa, joissa sekoamalla kuolisi.

Vaikka turvallisessa paikassa on helppo järkeillä, että ne ovat vain ajatuksia, ei itse tilanteessa siihen kykene. "Entä jos sittenkin" -vaihtoehto on liian pelottava.

Käytännössä pelolle altistuminen vaatisi todella hyviä varmistuksia, jottei mitään varmasti tapahdu.

Sama muissa peloissa. Pocd, vahingoittamiset, seksuaaliset pakkoajatukset. Ne kaikki ovat niin pelottavia, ettei pelon toteutumista kykene kokeilemaan.

Hätä (paniikki) on järjetön ja haluaa vain karata tilanteesta ennen kuin on myöhäistä.

-9

Olit rohkea, kun kirjoitit tänne. Pocd on niin vaikea ja kamala aihe, että harva siitä uskaltaa varmaan edes nettiin kirjoittaa, saati terapeutille puhua. Ocd hyökkää yleensä juuri kaikista tärkeimpiä asioita kohtaan. On myös sanottu, että juuri niitä asioita kohtaan, joiden menetystä pelkää kaikista eniten.

Mulla oli paha rocd parin vuoden ajan ennen naimisiinmenoa ja sen jälkeen. Kun saatiin vauva, mulle tuli muutaman kuukauden jälkeen imetykseen liittyen jonkinlainen pocd. Jos vaikka imetin sohvalla ja mieheni tuli suihkusta pyyhe päällä ja katsoin häntä ja mielessäni kävi, että näyttääpäs hän tooodella hyvältä, tekisipä vähän mieleni... Olin vielä pitkään kärsinyt haluttomuudesta synnytyksen takia. En siis todellakaan kiihottunut vauvastani, mutta minulle tuli samantien aivan jäätävä ahdistus ja koin olevani oksettavista oksettavin kamala ja huono äiti: miten saatoin haluta miestäni yhtä aikaa, kun olin imettämässä vauvaa!! Pelästyin tätä ja halut katosi tyystin. Kerran olin sängyllä imettämässä vain alushousut jalassa ja mies tuli makkariin. Tunsin äkkiä jotenkin oloni tosi naiselliseksi ja seksikkääksi, sellaiseksi "Äiti Maaksi", kun mies katsoi vauvaa ja minua ylpeänä. Taas tuli se ahdistus heti perään. Tuli kamala morkkis, että olenko ihan lapsen hyväksikäyttäjä, kun tunnen oloni seksikkääksi imettäessä, yök ja hyi. Tätä ahdistusta ja ocd:tä kesti ainakin vuoden. Lapsi on nyt kohta kolme ja se on ajan mittaan vain jäänyt aika hyvin. Tästä oli silloin kamalan vaikea minnekään kirjoittaa, en uskaltanut. Korostan, että lastani en todellakaan halunnut, enkä hänestä kiihottunut!!

Nyt lapsi on menossa päiväkotiin ja uusi huolenaiheeni on, että mitä jos hän katoaa sieltä. Raskausaikana ja vauva-aikana pelkäsin ajoittain todella paljon sotaa ja ISIS:iä. Välillä ocd-pelkään talousasioita, mitä jos pankit kaatuu, minne säästöt häviää, olemmeko liian vanhoja ostamaan oman asunnon, ehdimmekö maksaa sen ennen eläkeikää, mitä jos sairastumme tai jäämme työttömäksi, mitä jos se on homeasunto, mitä jos siellä on kamalasti jotain ötököitä (nykyisessämme on eteisessä ja vaatehuoneessa sokeritoukkia, joiden takia olen myös ahdistunut ja paniikissa), sitten pelkään myös, mitä jos miehelleni tapahtuu jotain, millä elätän lapsemme (mulla pieni palkka), pelkään, miten eläkkeellä pärjään...

Ihan loputon lista on noita pelkoja. Yksi aihe kun hiipuu pois, toinen uusi aihe hiipii tilalle. Selkeästi ne ainakin mulla liittyy elämäntilanteeseen. Oon huomannut myös yhden kiinnostavan seikan. Nuo aiheet vaihtelee kuukautiskierron aikana jonkin verran. Vähän ennen ovulaatiota oli usein muutamana päivänä se ällö olo pocd:hen liittyen. Sitten on välillä noiden talousasioiden vuoro ja välillä murehdin lapsesta muuten vain. Tuntuu olevan mulla myös yhdistelmä ocd:tä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.

Sheryl Paul pitää muuten tosi hyvää Conscious Transitions -sivustoa mm. rocd:hen liittyen. Hänellä on ollut asiakkaana mm. Alanis Morissette. Sheryliltä tuli juuri hiljattain myös blogikirjoitus pocd:stä. Kannattaa tilata uutiskirje sähköpostiin, niin saa aina ilmoituksen uusista kirjoituksista. Ne on aina jotenkin tosi osuvia.

10

Vierailija kirjoitti:

Sheryl Paul pitää muuten tosi hyvää Conscious Transitions -sivustoa mm. rocd:hen liittyen. Hänellä on ollut asiakkaana mm. Alanis Morissette. Sheryliltä tuli juuri hiljattain myös blogikirjoitus pocd:stä. Kannattaa tilata uutiskirje sähköpostiin, niin saa aina ilmoituksen uusista kirjoituksista. Ne on aina jotenkin tosi osuvia.

10

Eiku olinkin siis 11, enkä 10...

Onko kukaan kokeillut luontaistuotteita ocd:hen? Voin kirjoittaa myöhemmin lisää, kun nyt en oikein ehdi enempää. Ainakin jotkin puutokset saattaisi kai ihan aiheuttaa/edesauttaa ocd:n päällä pysymistä. Olikohan se nyt ainakin pii, josta jotkut oli saaneet merkittävääkin apua. Sitten myös silymariini eli maarianohdake, joka tulee maksan toimintaa, on myös auttanut joitain. Ite en ole noita vielä kokeillut. Mulla oli aina ennen tosi hyvät maksa-arvot, enkä käytä alkoholia, mutta raskausaikana tuli hepatoosi eli raskaudenaikainen maksan toimintahäiriö ja maksa-arvot nousi pilviin. Olen miettinyt voisiko maksan heikolla toiminnalla ja ocd:llä olla myös yhteys?

Jotenkin mulla tää liittyy myös varmaan hormoneihin, koska aina tiettyihin aikoihin kuukaudesta oon suht normaali ja tiettyihin aikoihin on tosi pahaa ja joskus lievempää. Sitten vielä tuo samanlaisena kaavana toistuva aiheiden vaihtelu.

Kiinnostaisi kuulla, onko muut huomanneet vastaavaa yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kokeillut luontaistuotteita ocd:hen? Voin kirjoittaa myöhemmin lisää, kun nyt en oikein ehdi enempää. Ainakin jotkin puutokset saattaisi kai ihan aiheuttaa/edesauttaa ocd:n päällä pysymistä. Olikohan se nyt ainakin pii, josta jotkut oli saaneet merkittävääkin apua. Sitten myös silymariini eli maarianohdake, joka tulee maksan toimintaa, on myös auttanut joitain. Ite en ole noita vielä kokeillut. Mulla oli aina ennen tosi hyvät maksa-arvot, enkä käytä alkoholia, mutta raskausaikana tuli hepatoosi eli raskaudenaikainen maksan toimintahäiriö ja maksa-arvot nousi pilviin. Olen miettinyt voisiko maksan heikolla toiminnalla ja ocd:llä olla myös yhteys?

Jotenkin mulla tää liittyy myös varmaan hormoneihin, koska aina tiettyihin aikoihin kuukaudesta oon suht normaali ja tiettyihin aikoihin on tosi pahaa ja joskus lievempää. Sitten vielä tuo samanlaisena kaavana toistuva aiheiden vaihtelu.

Kiinnostaisi kuulla, onko muut huomanneet vastaavaa yhteyttä?

T. 11 siis... :-)

Jos ap vielä lukee tätä, miksei joku muukin joka tarvitsee vertaistukea ja kärsii samoista ongelmista ja haluaa jakaa kokemuksia, yhteyttä saa ottaa ; camomilla996@gmail.com :)

Ravintolisä/luontaistuotekysymykseen: ainakin omega 3, magnesium ja sinkki voivat vaikuttaa. Ocd:llä on yleensä tekemistä aivojen välittäjäaineiden , serotoniinin ja dopamiinin kanssa. Luontaistuotekaupastahan saa myös ravintolisiä jotka muuttuvat välittäjäaineiksi elimistössä tai toimivat niiden lailla, kaikilla ei toki auta. (huom! kyseiset lisät ei yleensä sovi mielialalääkkeiden kanssa yhteen jos on jo joku lääkitys!)

Kiitos kun kirjoitit tästä! Itselläni ollut samanlaisia pakkoajatuksia. Liittyen nimenomaan tuohon pedofiilipelkoon ja mitä jos olenkin homo. Sain psykoterapeutilta hyviä työkaluja. Itselläni auttoi se, että hyväksyin ne ajatukset ja ajattelin "entäs jos olenkin". Uskomaton juttu miten tämä helpotti. Järjellä ajateltuna minussa ei ole mitään mikä viittaisi näihin, mutta jostakin nämä ajatukset ja pelot kuitenkin ovat tulvineet mieleen. Toinen asia mikä auttoi oli altistaminen. Ajatuksen ylöskirjaaminen lopetti myös ahdistuksen. 

On superhienoa lukea muiden samanlaisia kokemuksia ja saada näin ollen vertaistukea. Kiitos <3