Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla toimeen ystäväperheen kanssa, joiden lapsilla "vapaa kasvatus"?
03.08.2017 |
Vinkkejä? Vai onko mahdotonta? Omia lapsia haluaisi ojentaa, jos tekevät jotain tyhmää ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta kun kavereiden lapset saavat vieressä tehdä pahaa ilman että vanhemmat puuttuvat. He siis myös suuttuvat verisesti, jos joku muu ojentaa heidän lapsiaan, joten se on poissuljettu vaihtoehto.
Alan tulla siihen tulokseen, että ei voida olla tekemisissä tämän asian takia.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta tämän asian koen tosi raskaaksi. Tuttaviemme lapset saattavat esim lyödä ja kiusata muita ilman että siihen puututaan. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi olla tekemisissä. Huonosti kasvatetut lapset ovat vastenmielisiä.
Meillä ystävyys päättyi siihen kun naapureiden vapaan kasvatuksen hetelmä kävi kymmenettä kertaa käsiksi mun lapsiin. Purtiin, potkittiin, lyötiin, tukistettiin, valehdeltiin, haukuttiin ja heitettiin esineillä. Sitten riitti.
On vanhemman velvollisuus myös suojella ilkeiltä lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta tämän asian koen tosi raskaaksi. Tuttaviemme lapset saattavat esim lyödä ja kiusata muita ilman että siihen puututaan. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? T. Ap
Eikö vanhempien kanssa voi keskustella? Ei kai kenenkään vanhemman mielestä voi olla ok että oma lapsi lyö ja kiusaa toisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta tämän asian koen tosi raskaaksi. Tuttaviemme lapset saattavat esim lyödä ja kiusata muita ilman että siihen puututaan. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? T. Ap
Eikö vanhempien kanssa voi keskustella? Ei kai kenenkään vanhemman mielestä voi olla ok että oma lapsi lyö ja kiusaa toisia?
Ovat sitä mieltä etteivät kiusaa. Lapset tietenkin kertovat oman versionsa tapahtuneesta, ja uskovat aina sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käynyt niin, että tuttavapiiristä ovat lähteneet.
Ei riitojen kautta, vaan yksinkertaisesti hiipuneet pois. En jaksa kutsua näitä jatkuvan mankumisen ja kaiken huomion vaativia lapsia.
Ja on sitten mennyt tietysti vastavuoroisesti eli eivät kutsu meitä minnekään ja hyvä niin.
On ihan tarpeeksi hyvin kasvatettujakin lapsia lapsillemme kavereiksi. Nämä jatkuvasti keskeyttävät, vaatimuksineen tilanteeseen tulevat pikku räkänokat eivät vain sovi meille.
Meillä oli tuollainen kaveriperhe, ei oo enää. Niiden lapset saa kiusata, nimisellä, potkia, jättää osan leikin ulkopuolelle yms. Eikä äiti anna lupaa puuttua,ei kieltää eikä käskeä. Minäkään en omia lapsiani rääkättäväksi vie joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit. Harmi sinällään, kun ne lapset osaavat olla myös kilttejä ja mukavia halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkään en huonosti käyttäytyviä lapsia huolisi kotiini käymään. Yhdessä ollessa en sallisi vieraiden lasten loukkaavan omiani tai yllyttävän huonoon käytökseen. Omiani ojentaisin tavanomaisesti ja kun ne protestoisivat että miksi noi toiset sitten saa niin vastaisin - vaikka vieraiden kuullen. - että koska vanhempansa eivät osaa kasvattaa lapsiaan vaan antavat niiden olla idiootteja. Eiköhän se kanssakäyminen siitä vähene.
Miksi huonon käytöksen sallimista kutsutaan vapaaksi kasvatukseksi. Käsitteeseen vapaa kasvatus sisältyy se, että kasvatetaan, se ei tarkoita, että jätetään kasvattamatta. Missään tapauksessa vapaaseen kasvatukseen ei kuulu toisten kiusaaminen saati fyysiseen koskemattomuuteen puuttuminen. Tälläiseen toimintaan saa ja pitää puuttua tiukasti. Ihan sama mitä huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat siitä pitävät.
Vapaan kasvatuksen päämääränä on ollut kasvattaa lapsista pelottomia mutta empaattisia, jotta osaavat ottaa toiset huomioon ja asettua toisen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta tämän asian koen tosi raskaaksi. Tuttaviemme lapset saattavat esim lyödä ja kiusata muita ilman että siihen puututaan. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? T. Ap
Eikö vanhempien kanssa voi keskustella? Ei kai kenenkään vanhemman mielestä voi olla ok että oma lapsi lyö ja kiusaa toisia?
Voi kuule, katso maailmaa.
Mulla ei ole kaveripiirissä tuollaisia ja kaikki kielletään toistemme lapsia tarpeen vaatiessa, tietenkin myös kehutaan hyvästä käytöksestä.
Mutta leikkipuistoissa on noita hirviöitä nähty. Ja minä sanon, ihan suoraan ja sumeilematta, että nyt kele riittää. Vanhemmat nostaa metelin mutta mitäs sitten. Mun lapsia ei mikään pikku piru töno, pure tai muutenkaan kiusaa.
Vanhemman tehtävä on suojella lastaan tuollaiselta, siihen asti kun lapsi pystyy siihen itse.
Eli pistä välit poikki vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonon käytöksen sallimista kutsutaan vapaaksi kasvatukseksi. Käsitteeseen vapaa kasvatus sisältyy se, että kasvatetaan, se ei tarkoita, että jätetään kasvattamatta. Missään tapauksessa vapaaseen kasvatukseen ei kuulu toisten kiusaaminen saati fyysiseen koskemattomuuteen puuttuminen. Tälläiseen toimintaan saa ja pitää puuttua tiukasti. Ihan sama mitä huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat siitä pitävät.
Vapaan kasvatuksen päämääränä on ollut kasvattaa lapsista pelottomia mutta empaattisia, jotta osaavat ottaa toiset huomioon ja asettua toisen asemaan.
Kyllä se siltä vaikuttaa, että nämä vapaata kasvatusta ihannoivat nimenomaan jättävät kasvattamatta. Ajattelevat, että lapsi kasvattaa itse itsensä. Mihinkään ei saa puuttua, ja kaikki mitä lapsi tekee on hienoa, vaikka muiden silmissä lapsi ei osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja, tai sosiaalisia taitoja.
Kun sata kertaa kuulee: mulla ei oo mitään tekemistä, millon lähetään, niin se riittää totisesti.
Ja vanhemmat: "ihan kohta", joka ei lapselle tarkoita sinänsä yhtään mitään.
Eikä ilmeisesti vanhemmillekaan, kun tämä "ihan kohta" voi olla kolmen tunnin päästä.
Eli ei voi mitään, että en kutsu enää. Meillä on neljä lasta, jotka todella ymmärtävät itse keksiä itselleen tekemistä ja tuollaisia kysymyksiä ei vain tule.
Varsinaiseen aggressiiviseen käytökseen en ole törmännyt, mutta tähän mankumiseen kyllä. Se riittää, ette ole tervetulleita toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.
Yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta tämän asian koen tosi raskaaksi. Tuttaviemme lapset saattavat esim lyödä ja kiusata muita ilman että siihen puututaan. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? T. Ap
Jos tapahtuisi minun tontillani, puuttuisin kyllä. Joskus on ollut vieraisilla lapsi, jolle ei ilmeisesti kotona mahdettu mitään. Tein selväksi, että meillä ovat voimassa meidän perheen säännöt. Sekä valvonut, että niitä noudatetaan - tai tervemenoa ikiomaan kotiin.
Lyömistä ja kiusaamista en salli muuallakaan. Jos on kasvatuskyvyttömille vanhemmille ongelma, jättäisin seurustelun sikseen. Paljon mukavampaa viettää vapaa-aikansa samanmielisissä porukoissa - lapset leikkii keskenään ja viihtyvät, kun vanhemmilla on jotakuinkin yhtäläinen näkemys kasvatuksesta.
Suosittelen draama-sarjaa "Läimäys" (The Slap). Meni pari vuotta sitten Teemalla. Olisi kiinnostava katsoa uudestaankin.
Ok, alan tulla siihen tulokseen että ei voida olla tekemisissä. Ei tietenkään ole lapsillekaan terveellistä, että heitä kiusataan ja vanhemmat vaan katsoo vieressä ja vähättelee. Harmillistahan se tietenkin on. Mutta hyviä pointteja täällä. Vanhempien tehtävä on suojella lapsia ilkeitä lapsilta, ja huonosti kasvatetut lapset tosiaan ovat vaikeita sietää. T. Ap
Sanokaa suoraan mitä ajattelette.
Minä kasvatan muidenkin lapset jos ovat meillä tai samassa puistossa. Suuttukoon vaikka nuo vätysvanhemmat, mutta en vaan siedä huonoa käytöstä.
(Enpä siedä huonoa köytöstä aikuisiltakaan, mutta siihen en puutu, poistun.)
Mä olen kyllä surutta ohjannut/ojentanut näitä vapaan kasvatuksen ihastuttavia hedelmiä silloin kun leikit ovat yhteiset omien lasteni kanssa. Otti joku nokkiinsa tai en niin haluan olla omieni lasteni silmissä äiti, joka puuttuu epäoikeudenmukaisuuteen puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei täällä koskaan kirjoita kukaan, jonka lapset käyttäytyvät huonosti? Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka ääliöt puolustelevat omaa ja lastensa käytöstä.
Onko se aina jonkun muun syy, lapset nyt ovat sellaisia vai eikö vaan kiinnosta?
Tämä nyt on tällainen perusvähättely "lapset nyt vain ovat sellaisia", siis että jättävät leikkien ulkopuolelle ja kiusaavat. Eikös tuo vähättely ole just pahinta mitä voi tehdä, jos joku vaikka kertoo koulukiusaamisesta tai mistä tahansa kiusaamisesta?
Anna toisten kasvattaa omansa omalla tavallaan ja kasvata omias niinku oikeaksi koet. Vaikeaksi käy elämä jos sulkee kaikki toisin toimivat pois elämästä. Aina tulee vastaan asioita mitkä joku tekee/ näkee toisin kuin sinä. Varsinkin jos kyse on lasten kasvatuksesta.