Purskahdin itkuun helpotuksesta, "hullun" koiran kanssa kokonainen lenkki eikä se purrut minua kertaakaan tai vetänyt

Vierailija kirjoitti:

Aloin jo todella menettää toivoni. Pitkän jankkaamisen ja toiston avulla menimme ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen (kodinvaihtaja 11kk, neljästä perheestä minulle) lenkin niin, että se jopa kuunteli ja uskoi minua, ei räkyttänyt, hyppinyt tai purrut.

Useimmille varmasti normaalia elämää mutta tämä antoi minulle toivonkipinän jatkaa eteenpäin.

Perheenvaihdos on koiralle rankka paikka, ovat niin paljon enemmän laumaeläimiä kuin ihminen.

Varsinkin kun on käynyt neljät perhet läpi, niin luottamus alkaa olemaan aika heikko ja yrittää estää saman toistumisen pomottamalla kaikkia muita.

Kuulostaa kuitenkin siltä että koira alkaa luottamaan että ehkä nyt saisi jäädä. Jaksamista sinulle.

Tsempit täältäkin 😊

Älä luovuta, meidän koira oli iässä 5-12kk aivan karsea. Nyt en luopuisi siitä ikinä.

Tsemppiä! Tuo on hyvä edistys jos ei vetänyt edes ja noin nuorella on toivoa. :D Meillä oli ihan mahdoton tapaus, monessa paikassa juuri sen takia kai kiertänyt, mutta hyvä koira siitä saatiin ja eli pitkän elämän, moni sanoi maailman kilteimmäksi. :)

Hienoa, olet selvästi tehnyt jotain oikein! Ja koirakin tietysti "aikuistuu" ja pahimmat elkeet jää pois ajan kanssa, kun koira oppii, ettei kannata. Hienoa, nyt vaan jatkat samaa rataa, niin ihan hyvän koiran saat siitä!

Kyllä. Ja hyvästä toiminnasta kuuluu antaa palkka eli suklaanappi tai keksi. Meidän koira alkoi siten käyttäytymään paremmin. Sit kun lenkin jälkeen huutaa "palkka" niin se häntä heiluen juoksee keittiöön. Kynsien leikkaaminen tosin näin 6 vuoden jälkeenkin on vaikeaa.