Jos makeat herkut on heikkous ja kilojen syy, olisiko syytä pitää niistä breikki?

Kun muutaman päivän on välttänyt sokeria, himo hellittää ja sitä ei enää kaipaakaan.

Olen pakosta sokerilakossa ja pepsimaxlakossa terveyssyistä ja tämä on kamalaa. Todella ankeaa. Kiloakaan en kyllä ole laihtunut ja periaatteessa syön terveellisesti. Vain liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutaman päivän on välttänyt sokeria, himo hellittää ja sitä ei enää kaipaakaan.

Höpöhöpö. Makeanhimo ei lopu koskaan. Juoppo on juoppo vaikka raitistuisi jne.

Vierailija kirjoitti:

Kun muutaman päivän on välttänyt sokeria, himo hellittää ja sitä ei enää kaipaakaan.

Olen ollut pari vuotta syömättä karkkia ja keksejä, paitsi jos joku joskus harvoin tarjoaa, niin voin yhden ottaa. Ei vaan tee mieli enää makeaa.

En kannata mitään karkkipäiviä, koska ne vaan ylläpitävät makeanhimoa.

Ap:lle sanon, että laske ensin kalorit niistä herkuista, jotka olet aikeissa syödä. Kokeile sitten, tekeekö vielä mieli vedellä makeaa hirveät määrät.

Vierailija kirjoitti:

Olen pakosta sokerilakossa ja pepsimaxlakossa terveyssyistä ja tämä on kamalaa. Todella ankeaa. Kiloakaan en kyllä ole laihtunut ja periaatteessa syön terveellisesti. Vain liikaa.

Tuo on totta että himosta pääsee noin viikossa, sellaisesta himosta ettei muuta pysty koko päivänä ajattelemaankaan kuin sokeria. Mutta kyllähän tämä.älyttömän surullista on. Uskon että jos kroppa kestäisi yhtään sokeria, en pystyisi olemaan täyslakossa vaan olisin repsahtanut ajat sitten. Eli ehkä joku karkkipäiväsysteemi olisi paras.

Karppaus auttaa tuohon....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pakosta sokerilakossa ja pepsimaxlakossa terveyssyistä ja tämä on kamalaa. Todella ankeaa. Kiloakaan en kyllä ole laihtunut ja periaatteessa syön terveellisesti. Vain liikaa.

Tuo on totta että himosta pääsee noin viikossa, sellaisesta himosta ettei muuta pysty koko päivänä ajattelemaankaan kuin sokeria. Mutta kyllähän tämä.älyttömän surullista on. Uskon että jos kroppa kestäisi yhtään sokeria, en pystyisi olemaan täyslakossa vaan olisin repsahtanut ajat sitten. Eli ehkä joku karkkipäiväsysteemi olisi paras.

Nämä vastaukset on siis saman kirjoittajan. T. Sama

Lisääkö himo mitä, himoako?

Ihan ensin sinun pitää päättää kuka sinun elämästäsi päättää, sokeri vai sinä. Jos lopetat sokerin käytön kokonaan pääset siitä eroon; tarkoitan valkoista, lisättyä sokeria: karkkia, leivonnaisia, suklaata, jälkiruokia, jätskiä, sokerijugurtteja ja -juomia. Jos alat säännöstellä, ajattelet kuitenkin sokeria koko ajan etkä pääse siitä eroon, tyyliin "enää kaksi yötä ja sitten …" 

Vieroitusoireita tulee varmasti, sokeri ja rasva ovat vahvoja, aivoihin vaikuttavia aineita. Tuon ikäisenä jo tiedät, että elämä ei ole kaiken aikaa helppoa ja kivaa.  Mutta jos olet päättänyt olla oman elämäsi  valtias, niin hoet vain "minä en tarvitse sitä" tai jotakin muuta mantraa. Tai kävele vaikka korttelin ympäri joka kerta kun mieliteko iskee. "Päästä" itsesi kauppaan vain 1-2 kertaa viikossa ja aina kauppalistan kanssa. Bonuksena on mm. se, että makuaistisi paranee nopeasti ja oikea ruoka, hedelmät, marjat alkavat maistua suussasi paremmilta. Ja jos todella kierrät korttelia, saat raitista ilmaa ja liikuntaa. :)

Olet jo selkeästi aikuinen ihminen, joten osaat päättää omasta elämästäsi ja siitä mitä suuhusi laitat. Et vaaranna ylipainollasi vain niveliäsi, vaan koko sisäeritysjärjestelmäsi. 

Sokeri kokonaan pois, siis, ja tsemppiä!

Jooei kyllä parin päivän sokerilakko riitä siihen ettei enää tekis makeaa mieli! Pari viikkoa vähintään menee... Kokeile sijaistoimintaa makeanhimon iskiessä, juo ainakin pari lasillista vettä ja syö purkkaa ja mikä tärkeintä, ÄLÄ OSTA HERKKUJA KOTIIN

Lisäys edelliseen, napsi pähkinöitä!

Kauemmin menee kuin pari päivää, pari viikkoa ja enemmänkin menee helposti. Minulla kuitenkin auttoi se, että keksin itselleni tekemistä, en enää maannut paikoillani, vaan lähdin jonnekin. Söin normaalisti ja tarpeeksi usein, olin liikenteessä ja en varannut kotiin herkkuja. Tottakai kotoa löytyy aina aineksia mistä pystyy herkkuja tekemään, mutta jossakin vaiheessa vaan huomasin, että en jaksa alkaa niitä tekemään. Että on muutakin tekemistä kuin alkaa väsäämään jotain muffinsseja.

Pähkinät ovat ok, mutta ne ovat osin niin pahan makuisia, että niistä ei korvaajaksi ollut. Itse kattilassa tehtyjä poppareita vedin joskus aika paljon, mutta liika on niissäkin liikaa.

Mulla makeanhimoon tehosi hirveät suklaaöverit viime jouluna. Enää tekee vain silloin tällöin makeaa mieli (muutaman kerran kuussa), enkä viitsi itseäni siltä kieltää, koska makean rajoittaminen saa mulla sen himon syntymään. Suklaapatukan/pullan syön siis vain silloin tällöin.

Ja siihen herkkujen syömisen estoon auttaa itsellä, kun tosiaan tsekkaa ne kalorit.. Niissä on ihan hirveästi kaloreita! Ei tee enää mieli syödä.

Tästä huolimatta en ole kyllä laihtunut. En tiedä sitten mitä teen väärin.. ehkä pitäisi ainakin annoskokoja pienentää, ja katsoa sitten miten vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäys edelliseen, napsi pähkinöitä!

Miksi ylipäänsä pitää "napsia" jotakin, koko ajan työntää jotakin suuhunsa? Eikö oraalinen vaihe jäänyt taakse kun vieroitettiin äidin tissistä? Ap:llä se tapahtui n. 30 v. sitten ja nyt hänellä on 45 kg ylipainoa. 

Aikuinen, istumatyötä tekevä nainen tarvitsee päivässä aamupalan, lounaan ja päivällisen/ illallisen ja jonkun välipalan päivän mittaan, esim iltapalan ennen nukkumaanmenoa. Liikkuminen, muunlainen työ muuttaa syömistä ja sen rytmiä, tietenkin. 45 kg:n ylipainolla ap tuskin liikkuu kovin paljon. 

Jokaisen aterian ei tarvitse olla "täydellinen", mutta kokonaisuutena ruoan on oltava maukasta, monipuolista ja tyydyttävää, sen syömisen rauhallista ja nautinnollista. Ei kevyttuotteita, ei mielellään eineksiäkään. Mielummin pienet annokset ja santsaus kuin kukkurainen lautanen, jonka mättää suorituspohjalta. Syöminen kannattaa lopettaa kun on kylläinen, eikä vasta silloin kun on ähkyssä. 

Palkinnoksi tai lohduksi kannattaa etsiä ratkaisuja jostakin muusta kuin syömisestä. 

8