Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin juuri etten ole kovin suosittu
02.08.2017 |
Olen 35-vuotias nainen, kahden lapsen äiti ja ilmeisen hyvin onnistunut elämään jossakin ihme kuplassa tänne saakka elämääni. Olen peruskiltti, ulospäinsuuntautunut, hyvä kuuntelija, ymmärtäväinen ja ihan fiksukin, joka osaa keskustella ihmisten kanssa aiheesta kuin aiheesta. Yleisesti voisi sanoa että olen kuvitellut että minusta pidetään. En ole kuitenkaan koskaan ollut hyvä siinä naisen välisessä hömpötyksessä taikka läheisessä ystävyydessä, en tiedä miksi. Tämänkin olen vasta tajunnut ihan viime vuosina kun olen alkanut punnita elämäni kaikkia puolia. 18-vuotissynttäreiden jälkeen minulla ei ole ollut synttäreitä, ei ole ollut oikein ketään ketä kutsua. En osannut edes kuvitella että olisin juhlinut 30-vuotispäiviäni jossakin muualla kuin matkoilla mieheni kanssa. Facebook-päivityksistä eivät oikein tykkää edes ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä normaalissa elämässä, profiilikuvani saa aina muutaman vaisun tykkäyksen eikä ikinä kommentteja. Omasta mielestäni olen ihan perusnätti ja siisti, yritän kirjoitella kivoja ja humoristisia asioita, enkä liiemmin valita. Minulla ei ole yhtään kummilasta, eikä varmasti tulekaan sillä kaikilla vähänkään läheisemmillä ystävilläni on jo pari lasta ja sukulaisia jotka saisivat lapsia ei lähipiirissä ole. Olo on ollut viime aikoina todella surullinen, kun olen miettinyt paljon kaikkea sitä mitä elämässäni on aiemmin tapahtunut ja miten tähän pisteeseen on tultu. Olen nimittäin omasta mielestäni ihan mukava ihminen, mutta ilmeisesti jotakin minussa on todella pahasti vialla kun en jotenkin vaan tunnu kelpaavan oikein kenellekkään, paitsi omalle perheelleni onneksi. Omat vanhempani ovat minulle läheiset ja rakastavat ja minulla on onneksi itselläni ihana perhe ja yksi 3-vuotias poika. Olen ajatellut että panostan sitten perheeseeni, kun en kerran kummiksi kelpaa, onneksi on tuo oma lapsi niin hemmotellaan hänet sitten ihan senkin edestä juhlapyhinä, onpahan mahdollisuus panostaa pelkästään omiinsa. Kokeeko kukaan samoin tässä iässä???
Kommentit (34)
Paljon kavereita omaavat ihmiset ovat myös monesti todella seurallisia eli tarvitsevat "hälinää" ympärilleen. Introverttina nautin muiden seurasta , mutta tarve omaan aikaan on myös erittäin vahva. Esimerkiksi viikonlopun ryyppyreissu mökille on minulle aika mahdoton asia. Näin sitä alkaa pikku hiljaa tippumaan porukasta kun ei jaksa jokaisessa jutussa olla mukana. Avainjuttu miehillä on usein nuo mahdollisesti monenkin päivän ryyppäjäiset, jotka eivät minulta vaan onnistu.
Toisaalta minusta pidetään ja olen harvoin ärsyttävä kuten jotkut huomionhakuiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minun suustani. Minullakin on perhe, mutta nuoruudenystävät jääneet. Ei vähiten oman aiemman masennukseni ja monien elämänkriisien seurauksena. Olen varmaan juuri ollut sellainen energiasyöppö, jotka on nyt muotia siivota elämästään. Olen enemmän melankolinen kuin positiivinen, mutta mielestäni kuitenkin ihan hyvä ystävä. Meillä ei ole ketään perheystäviä eikä meitä koskaan kutsuta mihinkään, paitsi pakolliset sukulaisjutut. En ymmärrä, miten monilla keski-ikäisillä on hirveästi perhetuttuja yms, meillä ei ole ketään. Ja ollaan kuitenkin ns. ihan suht normaaleja, ei mitään asosiaalisia yms. Kesän aikana minulle ei ole soittanut kukaan muu kuin lapseni, kertoohan sekin jo jotain. Aikuisena on vaikeaa alkaa rakentamaan uutta ystäväverkostoa. Kaikki on ns . hyvän päivän tuttuja ja työkavereita. Ei mitään sellaista oikeaa. Itse olen 40 + jo.
Minäkö tämän kirjoitin? Eipä kukaan soita mullekaan ja itse enää jaksa olla se joka ottaa aina ensin yhteyttä.
Introvertti-mies35v kirjoitti:
Paljon kavereita omaavat ihmiset ovat myös monesti todella seurallisia eli tarvitsevat "hälinää" ympärilleen. Introverttina nautin muiden seurasta , mutta tarve omaan aikaan on myös erittäin vahva. Esimerkiksi viikonlopun ryyppyreissu mökille on minulle aika mahdoton asia. Näin sitä alkaa pikku hiljaa tippumaan porukasta kun ei jaksa jokaisessa jutussa olla mukana. Avainjuttu miehillä on usein nuo mahdollisesti monenkin päivän ryyppäjäiset, jotka eivät minulta vaan onnistu.
Toisaalta minusta pidetään ja olen harvoin ärsyttävä kuten jotkut huomionhakuiset ihmiset.
Monista asioista voi kekustella ihan miten vain maan ja taivaan väliltä, mutta monesti huomaa sen, että se itse asian käsitteleminen ilman alkomahoolia tuppaa tässä jäämään varsin usein hyvin arkaluontoiseksi ja pinnalliseksi. EI ole paljoa rohkeutta lähteä avautumaan sen kummemmin, pidättäydytään yhdessä rintamassa. Sen turvallista ja järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Introvertti-mies35v kirjoitti:
Paljon kavereita omaavat ihmiset ovat myös monesti todella seurallisia eli tarvitsevat "hälinää" ympärilleen. Introverttina nautin muiden seurasta , mutta tarve omaan aikaan on myös erittäin vahva. Esimerkiksi viikonlopun ryyppyreissu mökille on minulle aika mahdoton asia. Näin sitä alkaa pikku hiljaa tippumaan porukasta kun ei jaksa jokaisessa jutussa olla mukana. Avainjuttu miehillä on usein nuo mahdollisesti monenkin päivän ryyppäjäiset, jotka eivät minulta vaan onnistu.
Toisaalta minusta pidetään ja olen harvoin ärsyttävä kuten jotkut huomionhakuiset ihmiset.
Monista asioista voi kekustella ihan miten vain maan ja taivaan väliltä, mutta monesti huomaa sen, että se itse asian käsitteleminen ilman alkomahoolia tuppaa tässä jäämään varsin usein hyvin arkaluontoiseksi ja pinnalliseksi. EI ole paljoa rohkeutta lähteä avautumaan sen kummemmin, pidättäydytään yhdessä rintamassa. Sen turvallista ja järkevää.
Mutta en toki sitä tarkoita että ketään tulisi alkaa loukkaamaan ja mustamaalamaan, että rajansa kaikella. Tilannetaju on nykypäivänä hyvinkin tärkeä ominaisuus.
Minulla on muutama ystävä, jotka ottavat yhteyttä aina silloin, kun haluavat purkaa mieltään tai pohtia jotain ongelmaansa. Sitten siitä kyseisestä asiasta tai asioista puhutaan pitkään, joka kantilta. Kuuntelen ja yritän sanon jotain rohkaisevaa. Hämmästyisin kovasti, jos joskus kysyttäisiin minun kuulumisiani. Joskus tunnen jo valmiiksi ärtymystä, kun näen mistä soitto tulee. Onneksi minulla on myös ystävä, joka myös tarvittaessa kuuntelee minuakin. Ja minä kuuntelen häntä. Vietämme myös välillä aikaa yhdessä, mutta tykkään enimmäkseen olla perheeni kanssa. Olen jo 5-kymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä asioista pidätte tai mitä harrastatte?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama ystävä, jotka ottavat yhteyttä aina silloin, kun haluavat purkaa mieltään tai pohtia jotain ongelmaansa. Sitten siitä kyseisestä asiasta tai asioista puhutaan pitkään, joka kantilta. Kuuntelen ja yritän sanon jotain rohkaisevaa. Hämmästyisin kovasti, jos joskus kysyttäisiin minun kuulumisiani. Joskus tunnen jo valmiiksi ärtymystä, kun näen mistä soitto tulee. Onneksi minulla on myös ystävä, joka myös tarvittaessa kuuntelee minuakin. Ja minä kuuntelen häntä. Vietämme myös välillä aikaa yhdessä, mutta tykkään enimmäkseen olla perheeni kanssa. Olen jo 5-kymppinen.
Joo ei ole kyllä helppoa eläminen täällä pohjantähden alla. Mitä luin niin taisi olla että joka 10 ihmisellä jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Joskus aikanaan ihmisten ongelmat olivat äärimmäisiä, mutta nykyisellään tuntuu olevan että ongelmassa on enepi väriskaalaa ja setvimistä kuin sikäläisissä selviydy tai kuole-ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaipaa selviydy tai kuole- kulttuuria, niin onneksi on monta sota-aluetta jonne voi muuttaa sitä kokemaan.
Vähän sama vika. Lisäksi kun tapaan lasten harrastuksissa ihmisiä joiden naamat muistan ja joidenkin nimetkin, niin joka kerta he kysyvät ollaanko tavattu ja kenen äiti sinä olet. Noloa selittää että minä kyllä muistan sinut. Ehkä olen persoonaton niin kuin joku herjasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin minäkin tuon joskus kolmekymppisenä. Siitä menikin sitten viitisen vuotta, kun tajusin mistä se johtuu. Minulla moli kovin jyrkät mielipiteet, halusin muiden toimivan minun tavalla ja esim. suunnittelin asioita muiden puolesta. Tämä litanja kerran lipsahti kaverini suusta kännissä, kun penäsin syytä ongelmaani. Loukkaannuin tietysti aluksi, mutta muutaman viikon jälkeen aloin työstämään tuota ja aikaa siihen menee, että ymmärtää miten vika korjataan. Vieläkin on pari juttua, mitä työstän, mutta tulokset tulleet hiljalleen ja nykyään minut kutsutaan useampaan tapaamiseen jne. ja seuraani halutaan. Paras ajattelutapa on ollut kuunnella ystävää, eikä esittää mitään omaa mielipidettä. Kerron vain jotain ympäripyöreää, jos kysytään. Samoin en enää puhu kavereistani mitään negatiivista vaan aina jotain mukavaa. Jollain voi olla vaikea luonne ja silloin kommentoin, että "hänellä on vain niin eri näkemys kanssani, että meillä ei synkkaa, mutta hyvää hänessä on se ja se".
Kaikella silti on omat vikansa ja esim. yksi kaveriporukkamme nainen ei oikein nappaa, mutta ollaan löydetty jokin yhteinen keskustelun aihe, että peittelen sillä omia tuntemuksia. Sitten yksi toinen kaveriporukan nainen ei ole kovin suosittu, mutta on kivaa mökkiseuraa noin muuten. Hän on vähän suustansa tylsä ja mielistelee ihan liikaa. Jos hän toisi enemmän omaa persoonaansa, eikä antaisi kaikkien kävellä hänen yli niin hän olisi mielenkiintoisempi ja halutumpi kaveri.
Huomioon ottaminen on myös hyvä luonteenpiirre. Kun kaveriporukassa osallistuu jonkin verran yhetisen kivan tekemiseen eikä odota täyttä palvelua, niin kavereita kyllä löytyy. Naisporukassa meillä usein tietyt tekevät tiettyjä asioita, koska ovat siinä hyviä ja tykkäävät tehdä. Kaikki eivät tykkää kokata, mutta he voivat olla hyvin avuliaita astioissa ja muussa järjestelyissä. Antaa kaikille mahdollisuus olla oma itsensä tuo ystäviä ympärille. Itseään ei pidä antaa alistaa ja pitää tietyistä rajoista kiinni, mutta muuten on leppoisa ja avoin kaikelle.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaa selviydy tai kuole- kulttuuria, niin onneksi on monta sota-aluetta jonne voi muuttaa sitä kokemaan.
En tarkoittanut vähätellä ongelmia. Vaan sitä aina joskus kummastelee tätä maailman menoa ja yrittää jollakin tavalla kirkastaa ajatuksensa niin, että elämässä itsessään vähä niinkuin saisi tässä markkinatalouden loogisessa kapitalistisessa maailmassa selken kuvaan syy- ja seuraussuhteista ja ihmisten käyttäytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä listaan muutamia asioita mitkä pitävät ystävyys-suhteitani yllä.
-yhteiset harrastukset tai ainakin kyky jutella niistä aidon kiinnostuneesti vaikkei itse harrasta toisen juttuja
-kyky jutella monipuolisesti poukkoilevistakin aiheista. Itseasiassa usein ne mielekkäimmät illanistujaiset tai tapaamiset ovat juuri tällaisia: joku heittää yhden jutun tai aiheen ja toinen toisen kun ensimmäinen on kaluttu loppuun. Paras ystäväni on vähän sellainen höpsö ja hajamielisesti vaihtaa aihetta solkenaan, kyseinen ominaisuus saa ulkopuolisetkin pitämään hänestä ja juttua syntyy helposti.
-kyky heittäytyä: oli kyseessä vaikkapa mökillä keksitty leikkimielinen moniottelu (joka saattaa välillä muuttua melko tosissaan kisailuksikin) tai mikä tahansa muu idea. Mikään ei ole tylsempää kun ihminen joka vain kädet puuskassa istuu naama kurtussa ja kieltäytyy yhteisistä jutuista.
Tällaisia tuli nopeasti mietittynä mieleen. Toki ystävyyteen kuuluu todella monia rakenneosia ja tässä vähän pintaa raapaistiin.
Loppukaneettina sanon millaisiin ihmisiin en halua pitää yhteyttä: aina negatiivisiin valittajiin joiden elämä on vain yhtä persettä, ikäviin vittuilijoihin, resurssisyöppö "kavereihin" jotka ottavat yhteyttä vain silloin kun tarvitsevat sinua tai esim omaisuuttasi johonkin kuten työkaluja lainaan/pyytävät sinua ilmaiseksi remonttiavuksi mökilleen. Myös tylsät ja värittömät ihmiset pyrin karsimaan kaveripiiristäni.
M30
Minulla oli elämässäni kaikki mahdollisuudet, äly ja kyky elää hyvä elämä. mutta suosittuus on oikeastaan sitä, että kenen porukassa satut olemaan ja ketä miellyttämään, kenen kanssa et ajaudu ristiriitoihin. Kuinka taitavasti nuoresta pitäen alat laskelmoida, että kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä. Vihaan sanaa suosittu. Yleensä ne pilaavat toistenkin elämän. Eivät toki kaikki. Mutta se tietty osa. Tyhjää täynnä.
Alue: Aihe vapaa
En ole. Tekopyhät ihmiset ovat usein suosittuja, rehelliset ihmiset saavat ristiriitaista palautetta. Ei suosiosta ole mitään hyötyä ellet ole tuote ja silloinhan sinä mielistelet ja valehtelet.