Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu ahdistaa :(
02.08.2017 |
Meille tuli keväällä pitkään odotettu ja harkittu koiranpentu. Pentu otettiin hyvältä kasvattajalta, jonka omat koirat on tosi mukavia, avoimia ja reippaita. No, viikossa kävi ilmi, että meille tullut pentu on tosi epävarma, varautunut, arahko, puolustautuuko ihmisiä/eläimiä kohtaan haukkumalla esim. remmissä, reagoi herkästi kaikkeen, lasten kavereita haukkuu jos tulevat meille eikä me vanhemmat olla kotona. Rakastaa kuitenkin muiden koirien seuraa, on kiintynyt omaan porukkaan ja ei ole millään tavalla aggressiivinen. Ollaan koulutettu vaikka miten paljon, mutta remmissä haukkuu niin koirille kuin ihmisille, trampoliinilla hyppivät lapset pistää pään totaalisen sekaisin ja koiraan ei saa mitään kontaktia jne.
Se mikä tässä ahdistaa on se, että pelkään koiran jäävän tällaiseksi, kun tuntuu, että mikään koulutus ei vain auta ja pennulla ikää kuitenkin jo 5 kk. Hirvittää myös tuo varautuneisuus ja kovien äänien yms. säikkyminen. Koira ei ole edes meidän ensimmäinen, mutta ei ole ikinä vielä ollut näin haastavaa pentua! Olen vakavasti harkinnut koirasta luopumista niin surullista kuin se onkin, mutta tuntuu, että omat voimat ei riitä :( Mitä tässä vielä voi tehdä?
Kommentit (39)
Voi voi, sehän on ihan vauva vielä! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee, kunhan nyt suojelette sitä liialta stressiltä mahdollisuuksien mukaan ja ihan vähitellen, palkkioiden avulla totutatte erilaisiin asioihin.
Ja toki, kaupungissa asujille tulee paljonkin tilanteita joissa ei voi välttää reaktiota, esim. toisia koiria on ohitettava läheltä ja sitten tulee se räksytys. Mutta ei siitä tarvi numeroa tehdä, reippaasti vaan ohi iloisesti höpöttäen, ja sitten rauhallisemmassa paikassa totutustreeniä toisten koirien läsnäoloon. Jonkun koirakoulun tai harrastusseuran pentukurssit esimerkiksi on hyvä paikka harjoitteluun.
Itselläni on täällä muuten 8 kk vanha paimenkoiran riiviö, joka räkyttää kaikkea, näykkii lahkeita ja kengännauhoja ja ties mitä. Minua vaan naurattaa, että pojalla on energiaa ja vähän on pentumainen vielä. Ei siitä tuollaista jää, siitä tulee mulle seuraava harrastustähti agilityyn ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla _ihan sama_ juttu. Kolmas koira meillä ja aivan ahdistunut olen pennusta, kun on niin mahdoton. Meilläkin kova reagoimaan ihan kaikkeen: haukkuu, säikkyy, säpsii jne. Helposti oppii kaikki temput, mutta remmissä haukkuu vastaantulijat olipa eläimiä tai ihmisiä. Lapsia pelkään, vaikka on niihin sosiaalistettu erittäin huolella, mutta ilman tuloksia. Säntää myöskin polkupyörien ja autojen perään paimen kun on. Tsemppiä ap... Toivottavasti helpottaa! Koirakoulua tosiaan kannattaa kokeilla.
Jos mekin saatiin vähällä työllä kodinvaihtaja 1,5v koira sisäsiistiksi ja rauhalliseksi, ei teillä todellakaan ole koiranpennun kanssa hätää. Koirat rauhoittuvat mitä enemmän ikää tulee, osa tuostakin voi olla pelkkää pennun iloa.
Ja tarvitseeko sitä koiraa viedä trampan lähelle kun siellä hypitään? Jos koira pelkää? En minäkään provosoi koiraani asioilla jotka sen saa haukkumaan 🙄
Me laitettiin lopulta samanlainen koira piikille aikuisena. Käytös oli arvaamatonta, jatkuva haukkuminen ja murina muille koirille ja lapsille ja kyseessä iso koira. Ei löytynyt hyvää kotia. Tuon ikäinen pentu löytää vielä ehkä uuden osaavan kodin missä
Ei ole lapsia vaikka mielestäni kaikki koirat jotka ovat aggressiivisia lapsille pitäis pistää piikille, koska pahinta mitä voi sattua on se että esim vahingossa remmistä karannut koira puree lasta.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, sehän on ihan vauva vielä! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee, kunhan nyt suojelette sitä liialta stressiltä mahdollisuuksien mukaan ja ihan vähitellen, palkkioiden avulla totutatte erilaisiin asioihin.
Ja toki, kaupungissa asujille tulee paljonkin tilanteita joissa ei voi välttää reaktiota, esim. toisia koiria on ohitettava läheltä ja sitten tulee se räksytys. Mutta ei siitä tarvi numeroa tehdä, reippaasti vaan ohi iloisesti höpöttäen, ja sitten rauhallisemmassa paikassa totutustreeniä toisten koirien läsnäoloon. Jonkun koirakoulun tai harrastusseuran pentukurssit esimerkiksi on hyvä paikka harjoitteluun.
Itselläni on täällä muuten 8 kk vanha paimenkoiran riiviö, joka räkyttää kaikkea, näykkii lahkeita ja kengännauhoja ja ties mitä. Minua vaan naurattaa, että pojalla on energiaa ja vähän on pentumainen vielä. Ei siitä tuollaista jää, siitä tulee mulle seuraava harrastustähti agilityyn ;)
Haukkuuko myös remmissä? Miten reagoi vaikkapa juokseviin lapsiin? Mikä paimen kyseessä? Mielenkiinnosta kyselen, meillä sheltti.
T. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mekin saatiin vähällä työllä kodinvaihtaja 1,5v koira sisäsiistiksi ja rauhalliseksi, ei teillä todellakaan ole koiranpennun kanssa hätää. Koirat rauhoittuvat mitä enemmän ikää tulee, osa tuostakin voi olla pelkkää pennun iloa.
Ja tarvitseeko sitä koiraa viedä trampan lähelle kun siellä hypitään? Jos koira pelkää? En minäkään provosoi koiraani asioilla jotka sen saa haukkumaan 🙄
Koiralle riittää jo se, että naapurin pihassa on tramppa missä lapset hyppii ja koirahan kuulee äänet sisälle ihan helposti ja menee ihan kierroksille jo niistä.
Kyllä ne opetetut asiat tulevat ilmi jahka koira on hauduttanut niitä päässään aikansa. Ei ole hukkaan heitettyä aikaa tai opetusta.
Koirat ovat pentuna pösilöitä 1.5 vuoden ikään ainakin. Sitten voi alkaa näkymään aikuistumista. Joillain myöhemmin.
Johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä edelleen vaan kehiin. Pennulle riittävästi lepoaikaa ettei kuormitu fyysisesti tai henkisesti liikaa. Lenkeillä kannattaa ottaa ihan vaan minuutin parin koulutustuokioita (istu; paikka; odota) ja perään vapaamuotoisempaa etenemistä muutama minuutti ja taas lyhyt tuokio käskyjä. Palkitseminen on A ja O ja vain oikein toimiessa palkitaan ja koko ajan pidetään hyvä mieli yllä. Ei haittaa, vaikka pentu olisi huonosti kuulolla, sitten matka jatkuu palkkiotta 15 metriä ja uusi yritys.
Toistoja toistoja, mutta lyhyitä. Pentu ei jaksa keskittyä kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tutkittu, ettei ole jostain kipeä? Meilläkin koira oli aivan mahdoton remmirähjä, pelkää toisia koiria kuollakseen ynnä muuta, ja vaikka kaikkemme tehtiin koulutuksen eteen, ei räkytystä saatu loppumaan. Kunnes luustokuvissa selvisi, että koira on luustoltaan aivan sutta ja sekundaa, sai kipulääkkeet ja käytös parani huomattavasti. Kokonaan räkytystä ei vieläkään ole saatu pois, kun ehti jo vakiintua käyttäytymismalliksi, mutta hurjasti on menty eteenpäin. Toki on myös olemassa koiria, joilla yksinkertaisesti vain on niin huono hermorakenne, etteivät kestä normaalia elämää. Mutta ennen luovuttamista kannattaa sulkea pois kipujen mahdollisuus.
Tosia asia on, että koiralla on se hermorakenne, jonka se on syntymässään saanut. Koulutus kannattaa ja varmasti auttaa, mutta ei se koirasta tee itsevarmaa, rauhallista ja rohkeaa jos ne palikat ei ole paikallaan. Nuorena pennuilla on noita mörkökausia ja menevät usein ohi.
Olen tavannut todella arkoja ja kaikinpuolin hankalia koiria todella hyvillä kouluttajilla. Koira voi oppia toimimaan opetetuissa tilanteissa ihanteellisesti omistajan tuella, mutta ei se elämä ole samaa, kuin tervepäisen koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mekin saatiin vähällä työllä kodinvaihtaja 1,5v koira sisäsiistiksi ja rauhalliseksi, ei teillä todellakaan ole koiranpennun kanssa hätää. Koirat rauhoittuvat mitä enemmän ikää tulee, osa tuostakin voi olla pelkkää pennun iloa.
Ja tarvitseeko sitä koiraa viedä trampan lähelle kun siellä hypitään? Jos koira pelkää? En minäkään provosoi koiraani asioilla jotka sen saa haukkumaan 🙄
Teidän koira oli todennäköisesti vain oppimaton. Huonoa hermorakennetta ei pysty kouluttamaan pois ja arjessa selviämiseenkin tarvittava koulutus vaatii kovasti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tosia asia on, että koiralla on se hermorakenne, jonka se on syntymässään saanut. Koulutus kannattaa ja varmasti auttaa, mutta ei se koirasta tee itsevarmaa, rauhallista ja rohkeaa jos ne palikat ei ole paikallaan. Nuorena pennuilla on noita mörkökausia ja menevät usein ohi.
Olen tavannut todella arkoja ja kaikinpuolin hankalia koiria todella hyvillä kouluttajilla. Koira voi oppia toimimaan opetetuissa tilanteissa ihanteellisesti omistajan tuella, mutta ei se elämä ole samaa, kuin tervepäisen koiran kanssa.
Minusta on kyllä vaikea sanoa vielä ihan pennusta, että mikä on heikkoa hermorakennetta ja mikä vielä pentuaikaan liittyvää sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh,mullakin on ongelma....10v koira on päättänyt ruveta pennuksi jälleen!Tai siis...pentunakaan näitä ongelmia ollut.Aina ollut helppo koira.Nyt tekee kaikki kielletyt asiat.Kiipeilee porttien yli,karkaa aidatulta takapihalta jne...
Että ei se ikä aina auta 😬
Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.
Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?
9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.
Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.
Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt ap vaikuttaa siltä, että olette saaneet heikon hermorakenteen omaavan pennun. Harmillista tuossa on se, että ilmeisesti tätä ei ole vielä kasvattaja havainnut. Tee päätös joko luopua koirasta mahdollisimman pian tai sitoudu elämään mikä vaikuetuu aika tavalla koiran käytöksen takia ja tähän käytökseen ei oikeasti ihan hirveästi voi edes koulutuksella vaikuttaa, näin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.
Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?
9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.
Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.
Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?
Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella.
Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.
Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?
9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.
Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.
Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?
Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella.
Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana.
Niin mikä kaikki on tullut viikossa näkyviin? Mitä tarkoitat?
Nykyään kaikki lapset on erikoisherkkiä ja diagnosoituja. Kohta ilmeisesti koiratkin! :D
"Meidän mustilla on ADHD ja sähköallergia"
"Kauheeta! Meidän rekulla on onneksi vain ADD, keskittymishäiriö ja heikko hermorakenne."
Joopa joo.
Onko teidän perhessä paljon lapsia? Ja minkä ikäisiä? Se kuinka lapset ja heidän kaverit "käsittelee" pentua voi olla paljonkin merkitystä miten koira käyttäytyy. Herkkä pentu saattaa stressaantua jos se ei saa rauhaa pentuaikana tai liian (pienet) lapset saattaa huomaamatta kiusata koiraa (tai pentu kokee sen niin), jos aikuiset ei valvo yhdessäoloa...juu, kyllä helposti saa herkän koiran pilattua.
Useimmitenhan vika löytyy sieltä taluttajapäästä. Kannattaa muuten hetimiten olla kasvattajaan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt *piip* jauhako sitä hermorakennetta! Vääränlaisesta koulutuksesta ja kasvatuksesta se johtuu.
Tässä on kyseessä pentukoira, lapsi, vielä kehittymätön yksilö ja te vaaditte siltä käytöstä joka ansaitaan aikuisena koirana pitkän koulutustyön jälkeen. Ymmärrätkö ristiriidan?
9vko ikäisestä pennusta, joka on viikon ollut uudessa paikassa, sä et tuolla osaamiseella ole "diagnosoinut" sen luonteesta mitään oikein, sori vaan suoruuteni.
Mä kyllä suosittelisin koiran antamista toiseen hyvään kotiin, jos ette jaksa hankkia ammatilaiselta kolutusapua, koska te ette kyllä osaa koiraa kasvattaa.
Oliko teidän aiempi koira joku todella mitäänsanomaton rotu ja nyt uusi tosi haastava, vai miten tuo voi tulla noin yllätyksenä?
Jos tämä kaikki on tullut viikossa näkyviin niin kyllä kyse on ikävä kyllä melko todennäköisesti heikosta hermorakenteesta. Jos koira kasvaa normaalissa perheessä niin sitä ei viikossa kukaan pilaa väärällä koulutuksella.
Itsellä kokemusta vastaavasta ja taustalla vuosikymmenien koirakokemus omistajana ja harrastajana.
Niin mikä kaikki on tullut viikossa näkyviin? Mitä tarkoitat?
Jos luet ap:n tekstin niin siitä se selviää. Koiran käytös siis tullut näkyviin viikossa, arkuus yms.
Alue: Aihe vapaa
Ammattikouluttaja peliin. Mun koiralle ainakin jo pentukurssilla opetettiin reagointia yllättäviin asioihin (mm. sateenvarjon avaaminen koiran vieressä) ja meluun. Nykyään kuin viilipytty. :)
Sitäpaitsi tuonikäinen pentu on just "murrosiässä" ja hakee omia rajojaan. Älä luovuta <3