Saan mielihyvää ja koen ylemmyyden tunnetta kun näen..

Ihanaa

Ihan kuin ne nätit tytöt olisivat aikoinaan tehneet sinulle jotain pahaa? Jos näin ei ole, niin outo "vahingoniloinen" suhtautumistapa. Taidat olla perustyypiltäsi kateellinen ihminen etkä osaa iloita muiden onnesta, vain omastasi?

Hyvä, että olet tyytyväinen.

Muista myös, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Ja oot syönyt terveellisen aamiaisen lenkin jälkeen, ja sulla on hoikka ja urheilullinen lapsi.

Montako aloitusta vielä teet?

Hyvä itsetunto niilla rupsahtaneilla on jos itseään instassa esittelevät.

En ole tehnyt aloitusta aamiaisista tai hoikista lapsista :) oikestaan olen aika empaattinen oikeassa elämässä, enkä esimerkiksi koe ylemmyyden tunnetta tai vahingoniloa ystäväni ylipainosta - tietenkään. Eikä nämä tytöt mulle mitään tehneet yläasteella, mutta olivat yleisesti sellaisia toisia nokan vartta pitkin katsovia. Tiedättehän, sellainen kaveriporukka joista kaikki ovat sellaisia haluttuja ja suosittuja ja tietävät sen hyvin itsekin, ja käyttäytyvät ylimielisesti. Eivätpähän ole enää x)

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen sana, joka sinusta tulee mieleen on säälittävä. Toisena tulee lapsellinen. Lisäksi siälläsi piipittää huonon itsetunnon omaava läski, edelleen.

Sinä taidat olla yksi niistä jotka ovat menettäneet ulkoisen kauneutensa mäkkiruuan ja suklaalevyjen mukana? :D

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen sana, joka sinusta tulee mieleen on säälittävä. Toisena tulee lapsellinen. Lisäksi siälläsi piipittää huonon itsetunnon omaava läski, edelleen.

terv. Yläasteen kaunotar ja nykyisin mahavartaloinen av-possukka? Possukka on ihan hauska sana, muuten.

Ap nauti vuorostasi. Älä ylpisty.

Vaikka ap olisit miten hyvässä kunnossa ulkonäöllisesti, niin ilkeä ja omahyväinen luonne, ei jatkoon...

AP Tiedän mitä tarkoitat, ja tiedän ettet "ole ylpistynyt".

Itse olin koulussa aika hiljainen tarkkailija ja sosiaalisesti heikohko. Ihan perusnätti, joo, mutta, mutta en koskaan saanut (79-80-luvulla) esim farkkuja tai meikkejä, vaan vaatteet teki naapurin ompeleva täti ja äitini kasvatusperiaatteista yksi tärkeimmistä oli "ulkonäöllä ei ole merkitystä, sisäinen kauneus ratkaisee" (mikä muuten on niin absurdi väite että hohhoh, toki silläkin on paljon merkitystä mitä ihminen on sisältä, mutta kyllä sen hyödyntäminen hyvännäköisenä tai edes huoliteltuna on aikast paljon helpompaa). No, joka tapauksessa, meillä oli juurikin luokkakokous ja kyllä minäkin siellä "vertailin" mihin elämä minua ja luokkakavereitani on vienyt, ja voin myöntää tunteneena mielihyvää kun näin miten mummoja ja rupsahtaneita osa meistä jo oli (ja todella, yllättäen, juurikin moni sellainen "supersuosittu Cool Girl". Ja nauruun meinasin purkahtaa kun vastaan tuli the bitch, ikuisen nuoruuden metsästyksessään (Virosta vähän täytettä ja ilmeisesti myös ne glitter-makkaranmyötäiset juhlavaatteet) :)

Onneksi minä olin ja olen tällainen tavis :)

Ap itsetuntosi ei ole kunnossa.

Kyllä minäkin saan mielihyvää siitä, että ne yläasteen selkäänpuukottajat on lähes kaikki _erittäin_ tukevasti paksuna ja/tai kulahtaneita mammoja. Minä en ollut teininä parhaimmillani, olin pulska ja finninen luuseri. Nyt minulla on hyvä iho, olen oikeasti hyvässä kunnossa (vatsalihakset näkyy, pyöreä lihaksikas peppu jne) ja hiuksetkin on kasvaneet paksummiksi kuin se säälittävä teinin haitulatukka. Ja menee muutenkin hyvin, on hyvä työpaikka ja kiva kämppä, ja hyvä, pitkä parisuhde. Mutta kaiken tämän sain oikeastaan vain siksi että itse tein töitä sen eteen. Yläasteen lopussa kaverukset hakivat keskenään samoihin kouluihin, kukaan ei lähtenyt muualle opiskelemaan vaan pysyivät kotikylässä. Siellä he ovat edelleen. Minulla ei ollut mitään syytä jäädä sinne, joten kouluttauduin muulle alalle kuin ravintola-alalle ja työskentelen vähän eri kaliiberin työpaikassa kuin Subwaylla. Mietin usein, että jos olisin pysynyt siinä porukassa, saattaisi elämä näyttää tällä hetkellä hyvin erilaiselta. Eli kiitos teinivuosien kiusaajille, kasvatin paksumman nahan ja tein miten itse halusin, ja sain kaiken minkä halusin. Olkaa te vaan paksuna pikku perähikiällä bensalenkkari-miestenne kanssa.

Miten sinusta on tullut noin ulkonäkökeskeinen ylipäätään? En minä ainakaan muista, että olisin yläasteella tutkinut muiden tyttöjen vartaloita tai heitä kadehtien katsellut. Katselin yläasteella poikia ja yksi opettajakin oli älyttömän namu, jota varmaan kaikki koulun normaalit tytöt sillä silmällä katsoivat! :)

Kouluajoista on jo vuosia ja yhä vieläkään en vertaile muiden naisten vartaloita tai naaman kauneutta omaani. Minä olen minä ja muut ovat omia itsejään, mitä sitä nyt muiden tuijottamiseen käyttää aikaa kun on parempaakin tekemistä?

Olen ollut aina se tavallinen tyttö, tavallisen näköinen ja kokoinen, keskiverto oppilas ja tavallisesta mukavasta perheestä. Nyt lapseni ovat sellaisia ja mieheni kanssa olemme olleet parikymmentä vuotta onnellisesti yhdessä. Niin myös monet yläasteen aikaiset ystäväni ja kaverini. Elämä sujuu mukavasti ja ulkonäkööni kiinnitän sen verran huomiota, että se on siisti ja omani näköinen. Olen ollut aina sinut itseni ja kroppani kanssa, ja tiedän, että se näkyy hyväntuulisessa itsevarmuudessani. Yritä siis ap hieman rauhoittua ja keskittyä ihan siihen ikiomaan elämääsi. Rikot tuolla tavoin vain itseäsi sisäisesti lisää. Jo nyt olet aika rikki ja vaikka kuinka vakuuttelisit asian olevan tosin, niin ei se ole. Ammattiapu voisi olla sinulle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinusta on tullut noin ulkonäkökeskeinen ylipäätään? En minä ainakaan muista, että olisin yläasteella tutkinut muiden tyttöjen vartaloita tai heitä kadehtien katsellut. Katselin yläasteella poikia ja yksi opettajakin oli älyttömän namu, jota varmaan kaikki koulun normaalit tytöt sillä silmällä katsoivat! :)

Kouluajoista on jo vuosia ja yhä vieläkään en vertaile muiden naisten vartaloita tai naaman kauneutta omaani. Minä olen minä ja muut ovat omia itsejään, mitä sitä nyt muiden tuijottamiseen käyttää aikaa kun on parempaakin tekemistä?

Olen ollut aina se tavallinen tyttö, tavallisen näköinen ja kokoinen, keskiverto oppilas ja tavallisesta mukavasta perheestä. Nyt lapseni ovat sellaisia ja mieheni kanssa olemme olleet parikymmentä vuotta onnellisesti yhdessä. Niin myös monet yläasteen aikaiset ystäväni ja kaverini. Elämä sujuu mukavasti ja ulkonäkööni kiinnitän sen verran huomiota, että se on siisti ja omani näköinen. Olen ollut aina sinut itseni ja kroppani kanssa, ja tiedän, että se näkyy hyväntuulisessa itsevarmuudessani. Yritä siis ap hieman rauhoittua ja keskittyä ihan siihen ikiomaan elämääsi. Rikot tuolla tavoin vain itseäsi sisäisesti lisää. Jo nyt olet aika rikki ja vaikka kuinka vakuuttelisit asian olevan tosin, niin ei se ole. Ammattiapu voisi olla sinulle hyväksi.

Menipäs tämä henkilökohtaiseksi anonyymipalstalla. Ei taida sekään kovin vakaan persoonan merkki olla vai kuin? Vai ammattiapua? :D :D -ei ap

Vierailija kirjoitti:

Miten sinusta on tullut noin ulkonäkökeskeinen ylipäätään? En minä ainakaan muista, että olisin yläasteella tutkinut muiden tyttöjen vartaloita tai heitä kadehtien katsellut. Katselin yläasteella poikia ja yksi opettajakin oli älyttömän namu, jota varmaan kaikki koulun normaalit tytöt sillä silmällä katsoivat! :)

Kouluajoista on jo vuosia ja yhä vieläkään en vertaile muiden naisten vartaloita tai naaman kauneutta omaani. Minä olen minä ja muut ovat omia itsejään, mitä sitä nyt muiden tuijottamiseen käyttää aikaa kun on parempaakin tekemistä?

Olen ollut aina se tavallinen tyttö, tavallisen näköinen ja kokoinen, keskiverto oppilas ja tavallisesta mukavasta perheestä. Nyt lapseni ovat sellaisia ja mieheni kanssa olemme olleet parikymmentä vuotta onnellisesti yhdessä. Niin myös monet yläasteen aikaiset ystäväni ja kaverini. Elämä sujuu mukavasti ja ulkonäkööni kiinnitän sen verran huomiota, että se on siisti ja omani näköinen. Olen ollut aina sinut itseni ja kroppani kanssa, ja tiedän, että se näkyy hyväntuulisessa itsevarmuudessani. Yritä siis ap hieman rauhoittua ja keskittyä ihan siihen ikiomaan elämääsi. Rikot tuolla tavoin vain itseäsi sisäisesti lisää. Jo nyt olet aika rikki ja vaikka kuinka vakuuttelisit asian olevan tosin, niin ei se ole. Ammattiapu voisi olla sinulle hyväksi.

😂 ottiko hermoon

Osa sentään ymmärsi mun pointin 👍 en minäkään päivät pitkät kattele muiden ihmisten kroppia ja naamoja ja vertaile omaani. Mulle riittää se että huolehdin omastani. Hassua oli vaan huomata tällainen asia, ja musta on ihan ok tuntea näitä tuntemuksia - omaan kuitenkin käytöstavat ja pidän ne pääni sisällä. Täällä anonyyminä kenenkään kyseessä olevien henkilöiden on mahdotonta tietää kenestä puhun.

"Sysiruma" :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin saan mielihyvää siitä, että ne yläasteen selkäänpuukottajat on lähes kaikki _erittäin_ tukevasti paksuna ja/tai kulahtaneita mammoja. Minä en ollut teininä parhaimmillani, olin pulska ja finninen luuseri. Nyt minulla on hyvä iho, olen oikeasti hyvässä kunnossa (vatsalihakset näkyy, pyöreä lihaksikas peppu jne) ja hiuksetkin on kasvaneet paksummiksi kuin se säälittävä teinin haitulatukka. Ja menee muutenkin hyvin, on hyvä työpaikka ja kiva kämppä, ja hyvä, pitkä parisuhde. Mutta kaiken tämän sain oikeastaan vain siksi että itse tein töitä sen eteen. Yläasteen lopussa kaverukset hakivat keskenään samoihin kouluihin, kukaan ei lähtenyt muualle opiskelemaan vaan pysyivät kotikylässä. Siellä he ovat edelleen. Minulla ei ollut mitään syytä jäädä sinne, joten kouluttauduin muulle alalle kuin ravintola-alalle ja työskentelen vähän eri kaliiberin työpaikassa kuin Subwaylla. Mietin usein, että jos olisin pysynyt siinä porukassa, saattaisi elämä näyttää tällä hetkellä hyvin erilaiselta. Eli kiitos teinivuosien kiusaajille, kasvatin paksumman nahan ja tein miten itse halusin, ja sain kaiken minkä halusin. Olkaa te vaan paksuna pikku perähikiällä bensalenkkari-miestenne kanssa.

Öö... en tiedä tiedostatko itse, mutta olet vissiin katkera? En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka pitävät vuosikymmeniä elossa vanhoja kaunoja. Itselläänkin on helpompi olla kun käsittelee asiat mielessään

Milloin tämä ankea suosituimmuuskulttuuri on levinnyt Suomeen, entiseen suureen maatalouspitäjään? Esitetty ja katsottu aivan liikaa silmät tapittaen äärimmäisen teennäisiä amerikkalaisia teinileffoja ja kuviteltu, että tätä se elämä siis on ja vastaanväittäjät varsin valehtelee. Sitä se evoluutioteorian aggressiivinen markkinointi teettää...

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä ankea suosituimmuuskulttuuri on levinnyt Suomeen, entiseen suureen maatalouspitäjään? Esitetty ja katsottu aivan liikaa silmät tapittaen äärimmäisen teennäisiä amerikkalaisia teinileffoja ja kuviteltu, että tätä se elämä siis on ja vastaanväittäjät varsin valehtelee. Sitä se evoluutioteorian aggressiivinen markkinointi teettää...

Öö, joskus 40-luvulla?