Vauvakuume ja miehen vitkastelu

Eli koska on parempi todeta ettei mies ole tosissaan asian suhteen? Olen itse nyt puolitoista vuotta puhunut aiheesta vakavasti, mutta mies ei lämpene ajatukselle.

jssap

5-6 vuotta

Anna kun arvaan, nalkutat, jankutat ja lässytät niin paljon asiasta, että miehesi menee vielä enemmän kuoreensa asian suhteen. Jos haluat porsia, niin otapa ero ja etsi baaripano jolle annat paljaalla ja et sittemmin miehen perään huutele. Problem solved.

5-6 vuotta? Eli pitäisi odottaa niin kauan että oma hedelmällisyys lähtee laskemaan? Taitaa olla aika heikot mahdollisuudet löytää hyvää miestä ajoissa. Mulle tämä ei ole mikään "jos nyt niin sattuu" , vaan haluan ehdottomasti edes yrittää saada omia lapsia.

ap

No itse tapasin mieheni 30-vuotiaana. Hyvin ehdittiin tutustua toisiimme, odotella oikeaa hetkeä ja saada kolme lasta. Kumppanivalinnassa hätiköinti alle kolmekymppisenä on hölmöin mahdollinen veto, jos tietää lapsia haluavansa.

Miten pitkään olette seurustelleet? Jätin samanikäisenä tuolloin 30-vuotiaan exäni, joka ei ollut valmis etenemään suhteessa (yhteinen omistusasunto, naimisiinmeno ja lapsi). En vaan halunnut jäädä roikkumaan löysään hirteen, koska selvästikään hän ei halunnut noita asioita ainakaam lähiaikoina ja/tai kanssani. Elämäni parhaita päätöksiä, nyt 30-vuotiaana minulla on aviomies, jonka kanssa rakastamme toisiamme paljon, kaunis yhteinen talo ja ihana pieni vauva.

5 vuotta. Luulisi kai jo pikkuhiljaa tietävän mitä oikeasti haluaa elämältään? Aina on sanonut että haluaa lapsia, mutta alan epäilemään että minä en ole se ihminen kenen kanssa tätä haluaa..

Kannattaa hankkia toinen mies. Muuten sinusta tulee vain katkera. Ja mieshän voi jättää sinut myöhemmin ja hankkia vielä lapsia jonkun nuoremman naisen kanssa. Kyllä miehissäkin on niitä jotka haluavat lapsia ja moni mies kyllä hankkii lapsia sitten kun löytää itselleen sen oikean. Ehkä mies ei ole yhtä vakavissaan suhteessa kuin sinä? Puolitoista vuotta on tosi pitkä aika vaan odotella josko toisen mieli muuttuu. En usko että miehesi mieli enää muuttuu. Ja eroaminen on tosiaan rankkaa jos rakkautta on oikeasti ollut. Voimia! Ja onnea miehen etsintään!

Itse sanoisin miehelle että jos 30 vuotiaana en ole jo raskaana, minä lähden ja etsin miehen joka haluaa kanssani lapsia. Pidä huolta että mies kuulee ja ymmärtää, tämän jälkeen anna asian olla. Minä sanoin miehelleni näin kun haluan naimisiin. Vuosi on mennyt, muutama vielä jäljellä..

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olette seurustelleet? Jätin samanikäisenä tuolloin 30-vuotiaan exäni, joka ei ollut valmis etenemään suhteessa (yhteinen omistusasunto, naimisiinmeno ja lapsi). En vaan halunnut jäädä roikkumaan löysään hirteen, koska selvästikään hän ei halunnut noita asioita ainakaam lähiaikoina ja/tai kanssani. Elämäni parhaita päätöksiä, nyt 30-vuotiaana minulla on aviomies, jonka kanssa rakastamme toisiamme paljon, kaunis yhteinen talo ja ihana pieni vauva.

Lisäisin vielä tähän, että oikean miehen löytäminen vaati kyllä lähes vuoden järjestelmällistä etsimistä: kävin baareissa lähes viikottain, nettideittailin ym. Ehdin tuon vuoden aikana yhtä miestä jo tapailemaankin muutaman kuukauden, joten tuota treffailuvaihetta kesti n. 5-6 kk. En nyt suoranaisesti kehoita ketään eroamaan tuntematta lisää tilannetta, mutta kannustan miettimään tilannetta kriittisesti. Täällä varmasti tulee vastauksia niiltä, jotka ovat löytäneet oikean miehen vasta nelikymppisenä ja siitä huolimatta ehtineet seurustella 10 vuotta ennen viittä luomuna ekoilla kierroilla tärpänneitä lapsia, näin kärjistettynä, mutta täytyy muistaa, että nämä ovat aina marginaalitapauksia, ja mikäli oikeasti lapsen saaminen on tärkeää, ei sitä kannattaisi lähelle neljääkymppiä jättää, jos vaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olette seurustelleet? Jätin samanikäisenä tuolloin 30-vuotiaan exäni, joka ei ollut valmis etenemään suhteessa (yhteinen omistusasunto, naimisiinmeno ja lapsi). En vaan halunnut jäädä roikkumaan löysään hirteen, koska selvästikään hän ei halunnut noita asioita ainakaam lähiaikoina ja/tai kanssani. Elämäni parhaita päätöksiä, nyt 30-vuotiaana minulla on aviomies, jonka kanssa rakastamme toisiamme paljon, kaunis yhteinen talo ja ihana pieni vauva.

Lisäisin vielä tähän, että oikean miehen löytäminen vaati kyllä lähes vuoden järjestelmällistä etsimistä: kävin baareissa lähes viikottain, nettideittailin ym. Ehdin tuon vuoden aikana yhtä miestä jo tapailemaankin muutaman kuukauden, joten tuota treffailuvaihetta kesti n. 5-6 kk. En nyt suoranaisesti kehoita ketään eroamaan tuntematta lisää tilannetta, mutta kannustan miettimään tilannetta kriittisesti. Täällä varmasti tulee vastauksia niiltä, jotka ovat löytäneet oikean miehen vasta nelikymppisenä ja siitä huolimatta ehtineet seurustella 10 vuotta ennen viittä luomuna ekoilla kierroilla tärpänneitä lapsia, näin kärjistettynä, mutta täytyy muistaa, että nämä ovat aina marginaalitapauksia, ja mikäli oikeasti lapsen saaminen on tärkeää, ei sitä kannattaisi lähelle neljääkymppiä jättää, jos vaan mahdollista.

Tätäpä nimenomaan pohdin.. Ja vuosi miehen löytymiseen on minusta lyhyt aika! Toki täysin mahdollinen, mutta pitää olla tuuriakin mukana.

Olisi kiva kuulla kuinka pitkään muilla on miehet tätä asiaa punnanneet, mutta kuitenkin lopulta päättäneet haluta isäksi?

Nosto vielä tälle päivälle. Olisiko kommenttia kuinka kauan miehet tätä tyypillisesti miettii?

Minusta ap kuuloataa siltä, että ei se mies taida niitä lapsia haluta. Ei ainakaan nyt tai sitten ei halua niitä sun kanssa. Puolitoista vuotta olet jo odotellut vastausta, nyt sun kannattaisi vaan päättää, mitä teet. Odottelet kenties turhaan vai eroat ja etsit toisen. Sun painostus saattaa olla niin voimakasta, että mies ei saa sulle vastattua rehellisesti ja siksi vain jahkailee, ku ei saa sanotuksi, että ei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nosto vielä tälle päivälle. Olisiko kommenttia kuinka kauan miehet tätä tyypillisesti miettii?

Miehet haluavat lapsetonta suhdetta niin kauan kuin naista pystyy vedättämään...

Kannattaa muistaa, että osa voi eron pelossa sanoa haluavansa lapsia "sitten joskus" vaikka oikeasti eivät haluaisikaan. Eikä niitä lapsia kaikille edes tule.

Meillä miehillä kun ei tuo biologinen kello niin nopeasti tikitä, niin useasti se voi tulla mieleen tämä lasten hankinta vähän myöhemmällä iällä. Itse olen 25v yhden lapsen isä. Lapsi oli omakin toive mutta kyllä tämä arki on ollut paljon rankempaa kuin odotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olette seurustelleet? Jätin samanikäisenä tuolloin 30-vuotiaan exäni, joka ei ollut valmis etenemään suhteessa (yhteinen omistusasunto, naimisiinmeno ja lapsi). En vaan halunnut jäädä roikkumaan löysään hirteen, koska selvästikään hän ei halunnut noita asioita ainakaam lähiaikoina ja/tai kanssani. Elämäni parhaita päätöksiä, nyt 30-vuotiaana minulla on aviomies, jonka kanssa rakastamme toisiamme paljon, kaunis yhteinen talo ja ihana pieni vauva.

Lisäisin vielä tähän, että oikean miehen löytäminen vaati kyllä lähes vuoden järjestelmällistä etsimistä: kävin baareissa lähes viikottain, nettideittailin ym. Ehdin tuon vuoden aikana yhtä miestä jo tapailemaankin muutaman kuukauden, joten tuota treffailuvaihetta kesti n. 5-6 kk. En nyt suoranaisesti kehoita ketään eroamaan tuntematta lisää tilannetta, mutta kannustan miettimään tilannetta kriittisesti. Täällä varmasti tulee vastauksia niiltä, jotka ovat löytäneet oikean miehen vasta nelikymppisenä ja siitä huolimatta ehtineet seurustella 10 vuotta ennen viittä luomuna ekoilla kierroilla tärpänneitä lapsia, näin kärjistettynä, mutta täytyy muistaa, että nämä ovat aina marginaalitapauksia, ja mikäli oikeasti lapsen saaminen on tärkeää, ei sitä kannattaisi lähelle neljääkymppiä jättää, jos vaan mahdollista.

Jos tietää haluavansa lapsia ja kokee että asiassa on kova kiire, kannattaisiko hakeutua hoitoihin yksinäisenä naisena tai vaikka tehdä diili miesparin kanssa yhteisvanhemmuudesta. 

Useimmat miehet (tuntemani miehet ainakin) kokevat parisuhteen elämän perusyksikkönä, ja lapset ovat sitten kirsikkana kakun päällä. Voi tulla pahoja pettymyksiä puolin ja toisin, jos toinen etsii parisuhdetta ja toisella taas parisuhde on väline perheen saamiseen.

Näillä aikamarginaaleilla, mitä täälläkin on esitetty (ero 27-vuotiaana, uuden miehen etsintä, vauva 30-vuotiaana) on aika suuri riski, että ikinä ei oikein kunnolla istuta alas ja puhuta suoraan siitä, mitä oikein halutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että osa voi eron pelossa sanoa haluavansa lapsia "sitten joskus" vaikka oikeasti eivät haluaisikaan. Eikä niitä lapsia kaikille edes tule.

Ihan yhtä hyvin voi sanoa deittailuvaiheessa haluavansa lapsia "sitten joskus", että pääsee edes seuraaville treffeille.

Itsestäni jotenkin hullu ja pakkomielteinen ajatus haluta ehdottomasti lapsia, riippumatta siitä minkälainen kumppani tai elämäntilanne tai oma terveys on vaikkapa viiden vuoden päästä. Itselläni kohta kolme lasta.

Eli nainen voi jättää miehen koska mies ei halua lasta heti kun vaimo sitä haluaa?

Mutta mies ei voi jättää naista vaikka tämä on lihonut todella paljon? Ja mies on antanut vielä 2 vuotta aikaa laihduttaa (kuten toisesta ketjusta opimme).

Kertokaas miksi miehen pitää aina suostua naisen vaatimuksiin mutta naisen ei koskaan miehen.