Kannattaako valtiotieteellisessä aina lukea maisteriksi?

Muistan kun aloitin valtsikassa. Valittujen nimet julkaistiin ja heti seuraavana päivänä tuli kolme soittoa alan työnantajilta. Ei tarvinnut opiskella päivääkään ja jo oltiin kilpailemassa työpanoksestani!

Riippuu varmaan kovin siitä mitä ovat vaihtoehdot. Esimerkkinä nyt äkkiseltään vaikka kansanedusta, ministirinäkin toiminut ja melkein tasavallan presidentiksi noussut Pekka Haavito. - Hän kirjoitti vuonna 1976 ja samana vuonna hän sai opiskelupaikan Helsingin yliopiston valtiotieteellisest tiedekunnasta. Kysymys mikä on Pekka Haaviton koulutus? - Kysymys kaksi Onko Haavistolla ollut majdollisesti vain tylsiä ja ikäviä paska duuneja?  Kysymykseen yksi  oikea vastaus on Valtiotieteen ylioppilas. (Ei siis edes kandi saati maisteri) Vastaus kysymykseen kaksi, ainakin minusta Haavitolla on ollut ihan mielekkäiltä vaikuttaneita toimia. Sitä emme voi tietää, mitä hänen hommansa olisivat saattaneet olla, jos hän olisi saanut aikaiaeksi jonkun tutkinnon yliopistolla. - Tai vaikka ammattikoulussa.  

Äkkiä vaan verkostoitumaan, luottamustoimia haalimaan ja töitä etsimään. Jos hyvin käy ei töiden lomassa ehdi maisteriksi asti lukea, jos huonosti käy, ei maisterin papereillakaan niitä töitä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä vaan verkostoitumaan, luottamustoimia haalimaan ja töitä etsimään. Jos hyvin käy ei töiden lomassa ehdi maisteriksi asti lukea, jos huonosti käy, ei maisterin papereillakaan niitä töitä löydy.

Miten sitä verkostoitumista käytännössä tehdään? Ahdistaa vaan jos joudun taas yksin..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä vaan verkostoitumaan, luottamustoimia haalimaan ja töitä etsimään. Jos hyvin käy ei töiden lomassa ehdi maisteriksi asti lukea, jos huonosti käy, ei maisterin papereillakaan niitä töitä löydy.

Miten sitä verkostoitumista käytännössä tehdään? Ahdistaa vaan jos joudun taas yksin..

ap

Yliopistojen ylioppilaskunnathan ovat tunnetusti sellaisia paikkoja, josta moni poliitikko aloittaa uransa. Sanoisin, että kannattaisi lähteä mukaan jonkun poliittisen ryhmän nuorisojärjestöön, pyrkiä ylioppilaskuntaan, lähteä mukaan tuutortoimintaan, käydä opiskelijabileissä sopivissa määrin jne.  Yrität vain tutustua mahdollisimman moneen ihmiseen ja antaa heille hyvän kuvan itsestäsi. Kannattaa muistaa, että nämä tällä hetkellä opiskelevat ovat joskus hajautuneet ympäri työmaailmaa ja jos joku firmassa tuntee sinut ja suosittelee sinua, niin tottakai se on sinulle valtava etu. Ei kannata pyrkiä luomaan kontakteja pelkästään sitä ensimmäistä työpaikkaa ajatellen, vaan myös myöhempää työuraa ajatellen. Siten ne nuoremmatkin opiskelijat ovat tärkeitä verkostoitumisen kannalta.