Kuvitellaanpa huumekauppias

Kuvitellaanpa internetissä toimintaansa pyörittävä huumekauppias, joka on selvittänyt myymiensä huumausaineiden tarkan koostumuksen laboratoriotesteillä ja jakaa näiden testien tulokset avoimesti, ja kertoo lisäksi myymiensä tuotteiden tuotekuvauksissa avoimesti niihin liittyvistä riskeistä.

Muistetaan myös, että verrattuna perinteisempään huumekauppaan, nettihuumekaupassa on todettu olevan vähemmän ongelmia mm. siksi, että siihen ei liity perinteisessä huumekaupassa olennaisessa roolissa olevaa, esimerkiksi velanperintään liittyvää väkivaltaa (nettihuumekauppa ei myy velaksi, joten ei ole tarvetta perinnällekään).

Miten arvioida tällä tavoin toimivan huumekauppiaan toimintaa moraalisesta näkökulmasta? Monelle ensimmäinen ajatus on, että kauppias toimii moraalittomasti, koska ylipäänsä tuo saataville aineita, joiden käyttöön liittyy merkittäviä riskejä. Tätä ajatusta on kuitenkin arvioitava sitä tosiasiaa silmälläpitäen, että kyseisiä aineita on jo valmiiksi markkinoilla, ja että tyypillisesti niiden myyjillä ei ole tarjota niiden pitoisuuksista, vahvuudesta tai riskeistä minkäänlaista tietoa. Tästä näkökulmasta kauppiaamme tarjoaa markkinoilla jo olevia tuotteita turvallisempia vaihtoehtoja.

Millaisin perustein kauppiaan toimintaa on syytä pitää moraalittomana? Miten nuo perusteet näyttäytyvät, kun niiden valossa tarkastellaan vaikkapa Alkon myyjän toimintaa? Jos huumekauppiaan toimintaa pidetään moraalittomana, missä määrin myös Alkon myyjän toimintaa olisi pidettävä moraalittomana?

Itselle tulee selkeimpänä pointtina mieleen, että nettihuumekaupalla ei ole mitään keinoa arvioida ostajan ikää. Toisaalta, tällä perusteella ei käsittääkseni kuitenkaan vastusteta muiden potentiaalisen vaarallisten asioiden myymistä netissä, ja toisaalta on syytä olettaa, että ne alaikäiset, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan laittompia päihteitä, hankkisivat niitä joka tapauksessa käsiinsä ilman nettikauppojakin – todennäköisesti epäpuhtaampina, ja katukaupan lieveilmiöillä varustettuna.