Lue keskustelun säännöt.
Onko sellaista miestä olemassa, joka ei kyttää ylipainoisen puolisonsa syömisiä???
30.07.2017 |
Olen ylipainoinen ja se vaivaa kumppaniani. Aloin lihoa noin 5 vuotta sitten ja siitä alkoi päivittäinen kommentointi niin kiloistani, syömisistäni kuin aktiivisuudestani (tai pikemminkin sen puutteesta).
Mies kyttää ja kommentoi JATKUVASTI syömisiäni. Jos syön herkkuja, alkaa kommentointi. Jos syön hänen mielestään liikaa tai vääränlaista ruokaa, alkaa kommentointi. Kommentointi yltää myös ns. normaaliin ruokaan, kasviksiin jne. Vastikään sain kuulla hirvittävän saarnan siitä, kuinka syön liikaa marjoja (ovat kuulema epäterveellisiä).
En jaksa enää miehen raivostuttavaa piirrettä. Olen pyytänyt lukemattomia kertoja, että lopettaisi käyttämisen mutta ei. Mies ei myöskään näytä älyävän, ettei kommentoinnista ole mitään hyötyä. Siitä tulee ainoastaan riitaa, enkä edes jätä ruokia syömättä kommentoinnin vuoksi. Mikä pointti kytätä siis?! En ymmärrä.
Onko teillä muilla tällaista?
Kommentit (45)
Mieskään ei taida enää jaksaa tuota sinun piirrettä, ylipainoa. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun mies kyttää ja tuo aina kaupasta sitä mitä pyydän syyllistämättä vaikka se olisi pelkkää mättöruokaa. Mutta ainoastaan nyt kun tietää että tosissaan olen dieetillä niin kommentoisi kyllä jos alkaisin syödä taas vanhaan tapaan.
Mun mies on sen verran sivistynyt ettei tulisi mieleenkään kommentoida toisten syömisiä ja juomisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päinvastoin. Mies yrittää lihottaa.
Et taida olla ylipainoinen?
Kommentoi takaisin? Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos? Ero? Puhu päälle jostain muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa.
Mutta oma valinta jos oli pakko ottaa mieheksi se kalsarimalli-toimitusjohtaja. Toki sellainen perfektionistina kyttää muijankin syömiset.
Minä en sietäisi keltään, saatika omalta mieheltä tuollaista käytöstä. Ei normaalit ihmiset ole tuollaisia, tuo on epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tyhmä ja tietämätön, koska ei ymmärrä, miten kyttääminen ja huomauttelu oikeasti vaikuttaa.Kyllä minuakin naisen lihominen haittaisi, mutta ottaisin asian reilusti ja ystävällisesti puheeksi, kertoisin miten asia vaikuttaa minuun, kuuntelisin, tarjaisin tukea ja sitten yhdessä mietittäisiin, mitä tehdä asialle.
Välillä ihmetyttää, miten huonommilla ihmissuhdetaidoilla varustetut ihmiset oikein pärjäävät elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mieskään ei taida enää jaksaa tuota sinun piirrettä, ylipainoa. Erotkaa.
Niin, ymmärrän kyllä miestänikin. En ollut suhteemme alussa lihava, mutta erinäisistä syistä johtuen ylipainoa on kertynyt. Mies ei todellakaan voi sietää ylipainoani, hän ei arvosta lihavia ihmisiä ja marmattaa aina, kuinka lihavuus on oksettavaa.
Suhteessa on paljon muitakin ongelmia ja kun olen ehdottanut eroa, on mies alkanut saarnaamaan siitä, kuinka haluan mielummin erota kuin muuttaa typerät toimintamallini (esim. juurikin syömiseen ja passiivisuuteen liittyen).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 13 kg ylipainoinen ja mies ei kyttää syömisiäni. Syön vain vähän herkkuja, mutta ruoka pääosin terveellistä kotiruokaa. Annoskoot ovat normaaleja, jopa pieniä. Minun ongelmana onkin liian vähän syöminen arkena, liian pienet annokset ja liian harvoin. Teen fyysistä keskiraskasta työtä ja askeleita saattaa tulla työpäivän aikana helposti 25 000. Joten jos mies nyt alkaisi jostakin valittamaan, niin vaientaisin hänet sekunnissa ja tekisin selväksi, että seuraavasta sanasta hän on ulkoruokinnassa.
Meillä on talossa myös kolme lasta, joista kaksi on lähes alipainoisia teinityttöjä, joten jo heidän takia meillä ei sanota sanaakaan mitään negatiiviseen viittaavaakaan ulkonäöstä tai syömisistä. Mies itse on ihan ok painissa, mutta joutuu hieman tarkkailemaan mitä suuhunsa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa.
Mutta oma valinta jos oli pakko ottaa mieheksi se kalsarimalli-toimitusjohtaja. Toki sellainen perfektionistina kyttää muijankin syömiset.
Naiset hakee miestä aina status edellä.
Sen miehen kanssa voisi olla ihan kivaakin ja elämä täydempää, mikäli ottaisi sellaisen oman tyylisen miehen.
Naiset ottavat parhaan, eivät sopivinta. Jopa työpaikkarekrytoinneissa suositaan nykyään päinvastaista: sopivin vaikkei ehkä paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoi takaisin? Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos? Ero? Puhu päälle jostain muusta?
Näin teenkin, ja siksi tilanne räjähtää aina hirvittäväksi riidaksi. Vaikea myös ignorettaa miehen kommentteja, kun tietää mitä hän minusta ja kehostani ajattelee. Tämä luonnollisesti heijastuu myös suhteen muille osa-alueille, kuten seksielämään. Ei haluta olla herkkä ja antautua ihmiselle, joka moittii kokoajan milloin mistäkin ja huomauttelee makkaroistani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa.
Mutta oma valinta jos oli pakko ottaa mieheksi se kalsarimalli-toimitusjohtaja. Toki sellainen perfektionistina kyttää muijankin syömiset.
Ei ole tälläinen mies. On langanlaiha nörtti, joka tekee aivan perus duunarihommia. Ei ole perfektionisti, mutta pitää ylipainoa kuvottavana piirteenä ihmisessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mieheni ei ole ikinä sanonut minusta tai syömisistäni yhtään ikävää sanaa. Pitää minusta juuri sellaisena kuin olen, ja kehuu usein, näkee minut kauniina ja itselleen täydellisenä puolisona. Nyt kun terveyssyistä yritän pudottaa painoa, kannustaa hienovaraisesti ja ehdottaa kivoja yhteisiä pyörä-/kävelyretkiä, mutta ei ikinä painosta. Jos silloin tällöin pyydän että tuo kaupasta jotain hyvää, niin ostaa minulle ja itselleen herkkuja, ja pidetään herkutteluilta hyvällä omallatunnolla. Sitten jatketaan taas yhdessä tervellisemmällä linjalla.
Painoni on vaihdellut suhteen aikana n. 80kg-105kg välillä, ja olen aina saanut tuntea olevani kaunis. En oikein edes ymmärrä miksi kukaan haluaa olla tuollaisessa suhteessa kuin sinä ja miehesi olette. Kummallakin jatkuvasti pahamieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa.
Mutta oma valinta jos oli pakko ottaa mieheksi se kalsarimalli-toimitusjohtaja. Toki sellainen perfektionistina kyttää muijankin syömiset.
Naiset hakee miestä aina status edellä.
Sen miehen kanssa voisi olla ihan kivaakin ja elämä täydempää, mikäli ottaisi sellaisen oman tyylisen miehen.
Naiset ottavat parhaan, eivät sopivinta. Jopa työpaikkarekrytoinneissa suositaan nykyään päinvastaista: sopivin vaikkei ehkä paras.
Status ei merkitse minulle mitään. Mies oli itseasiassa työtön, kun tapasimme ja aloimme seurustella. Kuvittelin hänen olevan myötätuntoinen, kiltti ja kiva mies, mutta väärässä olin. Näyttää olevan kaikista pahin vaihtoehto tällainen kouluja käymätön, kirjaviisas mutta tunneälyltään köyhä nörtti. Sosiaaliset suhteensakin ovat olemattomat, koska kaikista ihmisistä löyty kuulema niin paljon vikoja ettei heidän kanssa jaksa olla tekemisissä. Kilttimies olikin pahin.
ap
Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.
No ei meillä ainakaan huomautella. Molemmilla jonkun verran liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.
Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.
ap
Jos olisit minun naiseni, niin laittaisin sinut pimeään koppiin vesikuurille kunnes olet laihtunut ihmisten mittoihin. Sukulaisille ja muille kertoisin sinun olevan vuoden afrikan pimeimmässä kolkassa miettimässä elämääsi ja tulevan sitten takaisin.
Meillä päinvastoin. Mies yrittää lihottaa.