Laihdutus ja ruoka pakonomaisesti mielessä!

Oon jo onnistunut tosi hyvin laihtumaan, kaksi vaatekokoa. Mulla on paljon parempi olo, juoksen kepeästi lenkillä, olen paljon virkeämpi. Näytän tosi hyvältä hoikkana, ja mulla olisi kaapissa ihania vaatteita normaalipainoiselle itselleni. Vielä pitäisi laihtua lisää, ennen kuin olen normaalipainoinen.

Olen jojoilija, ja moneen kertaan laihtunut ja lihonnut. Mikä siinä on, kun välillä en muuta teekään kuin mietin ruokaa? Kaikki tahdonvoima menee itseni ja liskoaivojeni pidättelyyn, etten rupea ahmimaan. Asiaa ei helpota mies, joka ostaa kaksin käsin epäterveellisiä ruokia, koska ei kiinnosta minun laihdutus. Miten saisi aivopestyä itsensä, että söisi vain tarpeeseen, kun on nälkä, eikä yhtään enempää? Yritän motivoitua terveydestäni, että saisi elää elämänsä loppuun asti itsenäisenä ja ilman lääkitystä. Olen nyt 30, kohta mun jojoilu vie terveyden. :(

Lihon erityisesti stressaavissa elämätilanteissa, ja tänään on ahdistanut tosi paljon. Mutta nyt, kun laihdun tästä normaalipainoon, en enää halua jojoilla. Miten sen varmistan?