Lue keskustelun säännöt.
Sairauksien pelko, miten päästä eroon? Erityisesti pelkään melanoomaa ja tää vie kaiken energian.
30.07.2017 |
Erityisesti pelkään melanoomaa. Luulen tämän johtuvan siitä, että läheiseni kuoli vähän aikaa sitten syöpään (ei melanooma) ja ihon kasvaimet eli luomet ovat koko ajan nähtävillä. Tuntuu, että media on ihan täynnä melanoomavaroituksia ja näiden lukeminen edes otsikkotasolla saa mut hermoraunioksi. Olen käynyt paljon etelänlomilla yms, en ole polttanut tosin itseäni. Silti syynään ja kyylään jatkuvasti mun luomia.
Kävin vuosi sitten ihotautilääkärillä ja ei löytänyt mitään poikkeavaa/toimenpiteitä aiheuttavaa mun luomista, sanoi toki että jos haluan jotain poistettavan niin kyllä se onnistuu (yksityinen lääkäri). Monethan poistaa esteettisistä syistäkin.
Mietinpä vaan, että johtaako se luomien poistelu sitten mihinkään? Miehen mielestä saan vaan uutta pakkomiellettä jostain jos menen poistamaan minua vaivaavia luomia ja käytän vieläpä rahaa siihen. Kaikkia ei voi kuitenkaan poistaa. Olen välillä varma, että jalkani luomessa on melanooma. Toisena päivänä se voi olla myös kyljen luomessani. Tai käden luomessa.. Niin jos nyt poistan jotain niin enköhän mä ens viikolla löydä taas muualta "melanooman" tai sitten mulla on vaikka aivokasvain tai jotain.
Erityisesti näin kesän loppupuolella tää melanoomapelko räjähtää käsiin. Olen ollut auringossa, joo rasvasin, apua onko tuo luomi kasvanut, se on epätarkka blaablaablaa. Siksi viime vuonna menin kesän jälkeen ihotautilääkärillekin ja maksoin itseni siitä kipeäksi kun pelkäsin niin yhtä luomea.
Mitä ihmettä tälle pelolle voisi tehdä? Olen nyt ajatellut jos kävisi vaikka kerran vuodessa luomitarkastuksessa ja muuten yrittäisin antaa olla, vaikka tiedän, että ei se onnistu. Ainakin joku ammattilainen noi tutkisi kun mun näkemys jostain luomesta vaihtelee päivittäin: joku päivä se on ihan normaali, toisena päivänä mielestäni selkeästi epätarkka jne. Kuitenkaan tää ei ratkaise tätä itse pelkoa, puhumattakaan siitä että tää melanoomapelko on välillä esim. MS-taudin pelkoa.
Olen ajatellut oikeasti hakeutua terapiaan, menee elämä ihan ohi tässä panikoidessa ja ehkä läheisen syöpäkuolema sitten sai muhun jotain ikävää aikaiseksi tai vinksautti pahemman kerran mielessä jotain. Tosin pelko oli jo jollain tasolla ennen hänen sairastumistaan, nyt se on räjähtänyt ihan käsiin :(
Onko kohtalotovereita? Tää on ihan KAMALAA varsinkin kun luomia ei ns. pääse pakoon. Vaikka kuinka koitan olla, että kaikki kuolee joskus ja jos jotain löytyy niin se on hoidettavissa ja jos ei ole hoidettavissa niin ei voi mitään.. Silti sorrun googlaamaan kuvia melanoomasta, vertailen luomiani siihen ja ties mitä paskaa. Googlailu ainakin pitäisi lopettaa, sen tiedän. Uutisiakaan ei pääse pakoon kun koko ajan tuntuu jossain olevan näitä melanoomajuttuja. Valistus on toki hyväksi, mutta tällaiset kaltaiseni ylihysteeriset ihmiset saavat tästä mahdottoman stressin aikaiseksi.
Kommentit (28)
Tämä on tosiaan vähän kausittaista näiden pelkojen kanssa. Nyt olen kesälomalla ja työstressi alkaa purkaantua, niin onkin sitten aika stressata luomia. Asiaa ei yhtään auta se, että mulle tyypillistä on juuri nämä pienet "mustat" luomet mitkä on jotenkin melanooman riskiryhmää tai jotain ja näitä sitten räpläilen ja tutkin.
Onko kellään mitään neuvoja, millä tätä voisi omin konstin helpottaa? Tosiaan joku ammattilaisen tsekkaus helpottaa vaan hetkeksi ja saatan saada esim. luomitarkistuksen jälkeen jostain muusta tämän pelon. Melanooman pelko on kuitenkin kaikkein vahvin. Enkä voi missään tarkistuksissa juosta koko ajan ja tosiaan en tiedä onko luomien poistelu pelon takia nyt vaihtoehto kumminkaan, koska no yksi luomi on pahempi pelon aiheuttaja kuin muut, mutta se pelko siirtyy varmasti johonki muuhun sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ahdistaa minuakin nämä jatkuvat varoitukset ja uutiset melanoomaan sairastuneista. Itse olen sen 30 vuotta sitten sairastanutkin, mutta ahdistaa ja pelottaa silti tai ehkä juuri siksi.
Mua pelottaa melanooma kans ja toisaalta ihan syystä. Ihonvärini on todella vaalea, ei juuri rusketu, kasvoissa vähän pisamia. Nuorena kävin jonkun aikaa solariumissa ja ihon olen polttanut monta kertaa, ulkomaanreissulla suojakerroin 50 huolimatta. Molemmilla mummoillani on ollut ihosyöpää. Ei paljon innosta auringossa hengailu, saatika auringonotto, mitä moni kaveri ei tajua. Itse en usko, että aurinkorasvat niinkään aiheuttaa syöpää. Kumpikaan mummoistani tuskin on niitä liiemmin käyttänyt, toinen on lähinnä viihtynyt pilkillä (ilman mitään voiteita tietenkään) ja ihosyöpä iski kasvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on ahdistavaa kun joka puolella toitotetaan koko ajan kuinka melanoomaan sairastuneita tulvii ovista ja ikkunoista. Onko ultraviolettivalo nykyään niin vaarallista? Mistä johtuu? Kohta ei uskalla pilviselläkään ilmalla mennä ulos. Vai onko syynä.aurinkorasvat? Kaikki aiheuttaa syöpää.
Tämä! Itse menin jo niin pitkälle, että vaihdoin kokonaan luonnonkosmetiikan aurinkorasvoihin kun pelkään noita kemikaalejakin jo. Mun on kuitenkin "pakko" oleskella jonkin verran auringossa, jotta pärjään erittäin vaikean atopian kanssa sit talven yli. Eli tää on tällanen taas, että pitää punnita auringon haitat ja hyödyt.. Ihotautilääkäri sanoi, että parasta ois mun iholle mennä pariks viikkoo keskellä talvea etelään ja uida meressä yms, mutta eihän tää oo aikataulullisesti tai rahallisesti mahdollista, mut kesäsin yleensä menen viikoksi jos vaan voin. Pelkään tuota aurinkoa, vaikka tiedän tavallaan tarvitsevani sitä. Tai no pelkään melanoomaa niin järjettömästi, olen mm. "vihainen" itselleni kun suostuin johonkin SUP-valohoitoon joskus ihottuman ollessa todella paha.
Ap
Hypokondria
Hypokondria (F 45.2) on mielenterveyden häiriö, josta kärsivä luulee tai pelkää perusteetta sairastavansa jotakin vakavaa sairautta. Hypokondriaa kutsutaan puhekielessä myös luulotaudiksi tai luulosairaudeksi. Hypokondria on suunnilleen yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Hypokondriaa esiintyy kaiken ikäisillä, mutta useimmiten se puhkeaa nuorella aikuisiällä.
Huomattava osa hypokondria-diagnooseista on virheellisiä ja etenkin naisille annetaan usein väärä hypokondria-diagnoosi. Yhdysvaltojen autoimmuunisairausyhdistyksen toiminnanjohtajan mukaan yli neljällekymmenelle prosentille autoimmuunisairautta potevista naispotilaista annetaan tai ehdotetaan hypokondria-diagnoosia ennen oikean diagnoosin löytymistä.[1]
Hypokondria liittyy yleensä johonkin muuhun psyykkiseen sairauteen. Noin kaksi kolmasosaa hypokondrikoista kärsivät myös masennuksesta tai paniikkihäiriöstä. Hypokondria on somatoforminen häiriö ja varsin monesti se esiintyy kliinisen depression lisätautina.
Hypokondrikko ei yleensä kuvittele tai valehtele oireitaan, vaan kokee ne oikeasti. Merkki hypokondriasta on kuitenkin vähäistenkin oireiden jatkuva leimaaminen vakaviksi sairauksiksi. Sitkeä käsitys ja pelko esimerkiksi syövän tai AIDS:in olemassaolosta voi pysyä jopa useiden lääkärintutkimusten jälkeen. Vakavimmillaan hypokondria saattaa olla psykoottistasoista, jolloin potilas on harhaluuloinen eli täysin vakuuttunut omasta vakavasta sairaudestaan. Tavallisesti potilas kuitenkin käsittää pelkonsa osin aiheettomaksi tai liioitelluksi, mutta ei voi sille mitään.[2]
Hypokondriasta kärsivä potilas on jatkuvasti peloissaan ja ahdistunut oireistaan, ja tämä saattaa johtaa masennukseen, joka taas nostaa itsemurhan riskiä. Yleensä potilas osaa nimetä "sairautensa" hyvinkin tarkkaan ja seuraa lähes kaikkia ruumiinsa tapahtumia. Potilas uskoo, että hänen pelkäämänsä sairaus johtaa kuolemaan tai huomattaviin ruumiillisiin vammoihin.[3] Ohimenevä vakavasta sairaudesta kärsimisen pelko ei ole merkki psyykkisestä sairaudesta, mutta kyseessä on hoitoa vaativa tila, kun pelko on erittäin pitkäaikaista ja arkipäivän toimia haittaavaa.
Hypokondriaa voidaan hoitaa psykoterapialla. Joillekin potilaille myös masennuslääkkeistä on apua. Useilla pitkäaikaisesta hypokondriasta kärsivistä henkilöistä on elämässään oireettomia jaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on täysin samat pelot, eikä auta tilannetta että olen oikeasti riskiryhmässä (paljon luomia, punapigmenttiä hiuksissa ja vaalea iho). Tämä on kuitenkin tietyllä lailla ocd-tasoista käytöstä, ja siitä voi oppia pois, mutta se ei ole helppoa.
Luomien turha tarkastelu pitäisi ensinnäkin lopettaa, koska sillä vain lietsotaan pelkoa. Sopii vaikka itsekseen että katsoo ensin samana päivänä joka viikolla onko muutoksia, sitten joka kuukausi, joka toinen jne. Pointti on saada se turha tarkastelu ja miettiminen vähenemään. Lopulta voi päästä siihen vaiheeseen että riittää kun käy kerran vuodessa tarkastuttamassa vaikka terveydenhoitajalla.
Joku alan kirjallisuus voisi olla myös hyvä. Jos kyse on ns. pakkoajatuksista (melanooma pyörii päässä jatkuvasti etkä haluaisi miettiä sitä, mutta et tiedä miten lakata ajattelemasta sitä) ja nimenomaan haitallisesta käytöksestä (itsensä syynääminen peilistä jne) niin yksi kirja voisi olla Kerrasta Poikki. Netistä löytyy myös paljon artikkeleita mm. pelkotiloihin liittyen. Parasta olisi jos pystyisi käsittelemään pelon (luultavasti sinunkin tapauksessasi pohjimmainen pelko on kuolemanpelko, ei niinkään pelkkä melanooma). Samaten hypokondriasta kannattaa lukea ja kuinka ihmiset on päässeet siitä eroon, itse olen ainakin selkeä hypokondrikko.
Siten kun nuo uutiset melanoomasta ovat melkeinpä aina tällaisia: "Kerttu kertoo, tavallinen luomi olikin pitkälle levinnyt melanooma, lääkäritkin yllättyivät" ja menen ihan paniikkiin, alan jo stressata ihan kaikkia luomia kun en enää edes luota siihen, että joku lääkäri osais sitten kyllä kertoa jos joku luomi pitää poistaa. Tiedostan järjellä, että aina joku on ns. poikkeustapaus ja aina jollekin käy paska nakki eli melanooma löytyy jostain tavanomaiselta näyttävästä luomesta. Olen tietenkin ihan varma, että juuri minä olen tämä poikkeustapaus myös ja haluaisin poistattaa kaikki pienetkin luomet kehostani.
Meillä suku on täynnä auringonpalvojia, kuolleet kaikki ihan muihin syihin ja koskaan eivät ihosyöpää olleet saaneet. Ihotyyppi on hitaasti ruskettuva, mutta en pala koskaan. Eli siinä mielessä sukuhuolta ei pitäisi mulla olla tai siis sukurasitetta melanoomaan, mut eipä tää paljoa auta tähän pelkoon. Kun kohta on taas mediassa joku "Anna kertoo, ei koskaan ottanut aurinkoa, suojasi ihoaan SK100 rasvalla koko elämänsä ja melanooma iski pakaraan"-tapaus niin johan olen paniikissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan sinulla ennemmin kuolemanpelko ja yrität selittää sitä yksittäisen sairauden pelolla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin samat pelot, eikä auta tilannetta että olen oikeasti riskiryhmässä (paljon luomia, punapigmenttiä hiuksissa ja vaalea iho). Tämä on kuitenkin tietyllä lailla ocd-tasoista käytöstä, ja siitä voi oppia pois, mutta se ei ole helppoa.
Luomien turha tarkastelu pitäisi ensinnäkin lopettaa, koska sillä vain lietsotaan pelkoa. Sopii vaikka itsekseen että katsoo ensin samana päivänä joka viikolla onko muutoksia, sitten joka kuukausi, joka toinen jne. Pointti on saada se turha tarkastelu ja miettiminen vähenemään. Lopulta voi päästä siihen vaiheeseen että riittää kun käy kerran vuodessa tarkastuttamassa vaikka terveydenhoitajalla.
Joku alan kirjallisuus voisi olla myös hyvä. Jos kyse on ns. pakkoajatuksista (melanooma pyörii päässä jatkuvasti etkä haluaisi miettiä sitä, mutta et tiedä miten lakata ajattelemasta sitä) ja nimenomaan haitallisesta käytöksestä (itsensä syynääminen peilistä jne) niin yksi kirja voisi olla Kerrasta Poikki. Netistä löytyy myös paljon artikkeleita mm. pelkotiloihin liittyen. Parasta olisi jos pystyisi käsittelemään pelon (luultavasti sinunkin tapauksessasi pohjimmainen pelko on kuolemanpelko, ei niinkään pelkkä melanooma). Samaten hypokondriasta kannattaa lukea ja kuinka ihmiset on päässeet siitä eroon, itse olen ainakin selkeä hypokondrikko.
Itse olen myös varmasti hypokondrikko, olen tästä viime päivinä lukenut. Tuo oli hyvä vinkki, että jos vaikka aikatauluttaisi tämän "luomitarkistuksen" ja muuten yrittäisi päästä eroon tästä jokapäiväisestä ihmettelystä. Hypokondrian puolesta puhuu sekin, että esimerkiksi jalkani luomi on joku päivä selkeästi epätarkkarajainen, musta yms ja toisena päivänä varmaan taas ihan tavallinen tummanruskea luomi ja samaa linjaa noudattaa kuin muutkin luomeni, eli tämä näky vaihtelee fiiliksen mukaan :o.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se googlailu pitää todellakin lopettaa heti paikalla, nuo ajatukset saa vain lisää tuulta alleen sillä lailla. Se että ei katsokaan netistä juttuja voi ensin tuntua todella ahdistavalta, kun ei pääsekään "tarkistamaan" onko joku nyt vakavaa vai ei, mutta se menee ajan kanssa ohi. Sille ei vaan saa antaa periksi.
-7
Minä menisin tuossa tilanteessa jututtamaan terapeuttista. Melanooma riski on syytä ottaa vakavasti, mutta ap: n tapauksessa on kyse jostain psyykkisestä jutusta, johon voi olla vaikea päästä itse käsiksi tai varsinkaan hoitaa ongelmaa pois. Luomien leikkaus tuskin auttaa, koska itsekin ymmärrät, että löydät kyllä seuraavan luomen mistä ahdistua. Jos aurinko voiteiden kemikaalit haittaa niin kannattaa ostaa kunnollisia lasten suoja oireita. Kunnollisia on vain fysikaalinen suoja ei kemiallista kuten aikuisten versiossa. Joku halpa markettimalli kauppaa kids- versiona kaikkea missä suojakerroin on riittävä, mutta suoja on kemiallinen mitä ei alle 3v:llä saisi käyttää. Mutta esim Ikean kids- malli on ainakin aiemmin ollut pelkällä fysikaalisella suojalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin samat pelot, eikä auta tilannetta että olen oikeasti riskiryhmässä (paljon luomia, punapigmenttiä hiuksissa ja vaalea iho). Tämä on kuitenkin tietyllä lailla ocd-tasoista käytöstä, ja siitä voi oppia pois, mutta se ei ole helppoa.
Luomien turha tarkastelu pitäisi ensinnäkin lopettaa, koska sillä vain lietsotaan pelkoa. Sopii vaikka itsekseen että katsoo ensin samana päivänä joka viikolla onko muutoksia, sitten joka kuukausi, joka toinen jne. Pointti on saada se turha tarkastelu ja miettiminen vähenemään. Lopulta voi päästä siihen vaiheeseen että riittää kun käy kerran vuodessa tarkastuttamassa vaikka terveydenhoitajalla.
Joku alan kirjallisuus voisi olla myös hyvä. Jos kyse on ns. pakkoajatuksista (melanooma pyörii päässä jatkuvasti etkä haluaisi miettiä sitä, mutta et tiedä miten lakata ajattelemasta sitä) ja nimenomaan haitallisesta käytöksestä (itsensä syynääminen peilistä jne) niin yksi kirja voisi olla Kerrasta Poikki. Netistä löytyy myös paljon artikkeleita mm. pelkotiloihin liittyen. Parasta olisi jos pystyisi käsittelemään pelon (luultavasti sinunkin tapauksessasi pohjimmainen pelko on kuolemanpelko, ei niinkään pelkkä melanooma). Samaten hypokondriasta kannattaa lukea ja kuinka ihmiset on päässeet siitä eroon, itse olen ainakin selkeä hypokondrikko.
Itse olen myös varmasti hypokondrikko, olen tästä viime päivinä lukenut. Tuo oli hyvä vinkki, että jos vaikka aikatauluttaisi tämän "luomitarkistuksen" ja muuten yrittäisi päästä eroon tästä jokapäiväisestä ihmettelystä. Hypokondrian puolesta puhuu sekin, että esimerkiksi jalkani luomi on joku päivä selkeästi epätarkkarajainen, musta yms ja toisena päivänä varmaan taas ihan tavallinen tummanruskea luomi ja samaa linjaa noudattaa kuin muutkin luomeni, eli tämä näky vaihtelee fiiliksen mukaan :o.
Ap
Juu, se auttaa jo ainakin alkuun ettei anna itsensä tarkastella kuin "sallitulla kerralla". Toki ahdistus iskee muina aikoina kun ei saakaan enää katsoa, ja pelko haluaa että menet ja syynäät luomet, mutta sille ei saa antaa periksi. Pikku hiljaa se alkaa menettää otettaan. Samaa taktiikkaa käytetään muissakin pakko-oireisissa käytösongelmissa, niitä kaikkia kun yhdistää ajatus siitä että jotain pahaa tapahtuu jos en nyt teekään näin tai noin, meidän tapauksessa pelko liittyy siihen että jos ei koko ajan syynätä niin jotain jää näkemättä. Ja se kierre pitää pistää saada poikki.
Jonkinlainen kuolemanpelko voi olla? Tosin en itse kuolemistapahtumaa pelkää kyllä. Läheiseni kuoli kauniisti ja levollisesti, toivon aikanaan samanlaista kuolemaa. Onneksi emme voi kuitenkaan vaikuttaa, miten kuolemme ja mihin (ellei tee itsemurhaa). Mutta sinänsä en osaa sanoa, onko tää sit pohjimmiltaan kuolemanpelkoa kuitenkin.
Tosiaan tämä googlailun kanssa on negatiivinen kehä, jonka tunnistan. Tutkin luomea, googlaan, diagnosoin itselläni melko varman melanooman, googlaan lääkäreitä ja etsin sopivaa aikaa, googlaan melanooman hoito-ohjeita.. Nukun yön yli ja aamulla olen taas, että mitä mä eilen tuota luomea stressasin, eihän se ole edes kasvanut, melanooma kyllä kasvaisi jne jne..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa tää sama. Ens kuussa menossa ihotautilääkärille. Paloin ulkomailla ensimmäisen kerran aika pahasti, ja nyt pelkään että jotain muutoksia löytyy. Tai että tulee joskus myöhemmin siihen kohtaan, joudun varmaan seuraamaan sitä loppuelämän.
Itse en jaksaisi tuollaista murehtia. Eiköhän sen sitten huomaa jos melanooma oikeasti alkaa oireilla. Ja jokainenhan meistä kuolee johonkin, kukin ajallaan. Kamalaa ajanhukkaa jos sitä koko ajan miettii.
Itse löysin eilen pippelin vierestä oudon epäsymmetrisen luomen kun ajoin karvoja. Voiko melanooma tulla sinnekkin???!!
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi tuollaista murehtia. Eiköhän sen sitten huomaa jos melanooma oikeasti alkaa oireilla. Ja jokainenhan meistä kuolee johonkin, kukin ajallaan. Kamalaa ajanhukkaa jos sitä koko ajan miettii.
No totta kai se on ajanhukkaa ja kaikkihan me kuollaan. Tämän tiedostaminen ei kuitenkaan vie pelkoa pois.
Ap
Tuhlaat suurenosan kehosi energiastasi pelkäämiseen, kehosi näin ollen on heikompi immunipuolustukseltaan. Eli stressaamalla itseasiassa teet kehosi enemmän alttiiksi juuri pelkäämillesi asioille.
Vierailija kirjoitti:
Tuhlaat suurenosan kehosi energiastasi pelkäämiseen, kehosi näin ollen on heikompi immunipuolustukseltaan. Eli stressaamalla itseasiassa teet kehosi enemmän alttiiksi juuri pelkäämillesi asioille.
No tällaisethan helpottaakin tosi paljon :)
Ap
Minustakin on ahdistavaa kun joka puolella toitotetaan koko ajan kuinka melanoomaan sairastuneita tulvii ovista ja ikkunoista. Onko ultraviolettivalo nykyään niin vaarallista? Mistä johtuu? Kohta ei uskalla pilviselläkään ilmalla mennä ulos. Vai onko syynä.aurinkorasvat? Kaikki aiheuttaa syöpää.