Sisko ja minä

Minulla on sisar, johon välit ovat aina olleet omituiset. Hän on yli 40-vuotias, asuu vanhempiemme naapurissa miehensä ja alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Lähes joka viikonlopun hän viettää mökillä vanhempiemme kanssa, kesät ja talvet ja soittelee heille päivittäin useaan otteeseen. Vanhempani ovat aina olleet hänen, hän on etusijalla, mitä meihin kahteen tulee (siis ollut kymmenet vuodet). Minua ja perhettäni ei koskaan kutsuta mökille, lapsiamme kyllä. Jouluna ja lasten synttäreillä tavataan, ja sisareni halaa minua aina mielestäni näytösluontoisesti muiden läsnä ollessa, mutta ei koskaan kiitä kutsusta kun laitan kutsun synttäreille tai joulutapaamiseen meille, saati että ilmoittaisi tulevatko he. Miestään hän haukkuu, niin tekevät vanhempanikin. Olen kuullut sisareni kertovan kuulumisiani yhteisille tuttavillemme, mistä hän asiat tietää, sit en tiedä, koska emme ole tekemisissä. Oma äitini ei koskaan ota minuun yhteyttä, paitsi lasteni välityksellä. Isäni ei koskaan. Joskus saatta tykätä jostain somepostauksestani. Kun olen tarvinnut apua ja pyytänyt, he ovat kaikin tavoin auttaneet, mutta yhteyttä minuun ei pidetä. Olisin halunnut meidän olevan läheisiä ja välien mutkattoman, mutt näin on mennyt eivätkä lapseni saaneet sellaista perhe- tai sukukokemusta. Semmonen perhe mulla. Joskus surettaa, joskus v""ttaa. Olen joskus ottanut tämän "suosimisen" puheeksi äidilleni, mutta siinä ei kuulemma ole mitään perää. Ei olla sitten tupattu, mun mies auttelee sisareni miestä raksahommissa yms. ja pitävät yhteyttä. Tekisi mieli välillä katkaista välit kokonaan, mutta lasten takia en tee sitä, enkä vanhempienkaan koska heille lapseni ovat tärkeät. Ja toisaalta tuntuu, että ne välithän on katkaistu jo...