Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät kuulu nykyaikaan
28.07.2017 |
a) Elämä on liian kiireistä. On kaikenlaista harrastamista, kulttuuritarjontaa, opiskelua sun muuta.
Ennen möllötettiin kotona tai haravoitiin pihaa.
b) Ennen jopa yhden tavallisen duunarin palkalla pystyi rakentamaan omakotitalon ilman valtavaa velkaa. Kaiken lisäksi velan söi inflaatio ja työpaikat olivat pysyviä.
Nykyään stressataan valtavien lainojen kanssa.
c) Entisaikaan kansakoulusta mentiin tehtaalle. Sieltä sai hyvän ja vakaan palkan.
Nykyään on jatkuvasti opiskeltava, sopeuduttava organisaatiomuutoksiin ja etsittävä uutta työtä.
d) Entisaikaan katsottiin oudoksuen, jos joku yritti erottautua. Punainen hattu sopi vain valituille, esimerkiksi rehtorin vaimolle.
Nykyään kaikki tuotteistavat itseään ja tyrkyttävät itseään esiin sosiaalisessa mediassa.
e) Ennen oli paine pysyä yhdessä. Eroaminen oli häpeä. Siksi ongelmat usein ratkesivat itsestään vuosien kuluessa. Kun ei uskallettu erota raskaana aikana, niin aikojen parannuttua ongelmatkin katosivat.
f) Ennen ei ollut mitään deittipalveluja sun muita. Nykyään moni aviossakin olevan vilkuilee salaa sivuilleen, koska yksiavioisuuden normi on kadonnut.
Lapset eivät kuulu tällaiseen maailmaan. Heille ei ole siinä aikaa ja vakautta. Lapset kuuluivat siihen aikaan, kun kaikki oli hidasta, toimeentulo varma, sopeutumista muutokseen ei tarvinnut tehdä ja televisiossa oli kaksi kanavaa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihmisiä, mikä niissä on niin kamalaa? Se joka pelkää elämää lasten kanssa pelkää elämää. Siihen kuuluvat olellisena osana myös haasteet ja vaikeudet.
Se, joka pelkää elämää sharia-lain alla, pelkää elämää. Siihen kuuluvat oleellisena osana haasteet ja vaikeudet. Me vapaaehtoisesti lapsettomat emme rakasta kärsimystä emmekä halua ehdoin tahdoin hankkia elämäämme haasteita ja vaikeuksia, joista ei seuraa mitään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Sitovuus, kaikessa tekemisessä pitää ottaa lapset huomioon
- ei saa nukkua niin pitkään kuin huvittaisi
- ruokaa pitää kantaa hirveitä määriä ja menee rahaa
- niiden kanssa pitäisi tehdäkin jotain, jotta kehittyvät normaalisti (ei riitä pelkkä oleskelu esim. eskarilaisen kanssa)
- kasvattamisessa on hirveä vastuu ja usein se on vaikeaa ja raskastakin
- ne on ''aina'' kipeitä (varsinkin kouluaikoina ja jos on useampia lapsia niin tartuttavat toisensakin)
- auto pitää olla sellainen, että sillä pääsee kaikki hyvin kulkemaan, istuimet pitää sopia yms
- kaikki meneminen eri paikkoihin on työlästä kun aina on jollakin joko A) vessahätä (vaikka juuri käytiin), B) nälkä, C) tylsää, D) kuuma, tai mikä tahansa näistä, vaikka kaikki kerralla, tai sitten se yhtäkkinen ihana hiilarista johtuva holtiton energiamäärä
- ne piirtää seinille/sohville vaikka olis kielletty (kyllä, lähestulkoon jokainen lapsi tekee näin josain vaiheessa)
- tarvitsevat niin hirveästi läsnäoloa, aikaa, kaikkea. Kysymystulva on ihan järjetön ja se puhumisen määrä.
Lapset on ihmisiä, mikä niissä on niin kamalaa? Se joka pelkää elämää lasten kanssa pelkää elämää. Siihen kuuluvat olellisena osana myös haasteet ja vaikeudet.