Uudet urasuunnitelmat ja kateelliset (?) työkaverit?

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Joko kuuntelet kiltisti v*ttuilua ja opit joko ignooraamaan sen täysin tai pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi, tai sitten laitat sille stopin. Se, että joskus olette kaveeranneet enemmän ei työpaikalla merkitse mitään pysyvää. Näethän sen kollegoittesi käytöksestä. Samoin jos joku teistä etenisi talon sisällä tarpeeksi korkealle, muuttuisivat välinne väkisinkin. Työpaikalla pärjää parhaiten, kun asenne on se, että ihmisten kesken on vain pinnallisia ja yksittäisiä hetkiä eikä ota työhön liittyviä sosiaalisia suhteita liian vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Joko kuuntelet kiltisti v*ttuilua ja opit joko ignooraamaan sen täysin tai pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi, tai sitten laitat sille stopin. Se, että joskus olette kaveeranneet enemmän ei työpaikalla merkitse mitään pysyvää. Näethän sen kollegoittesi käytöksestä. Samoin jos joku teistä etenisi talon sisällä tarpeeksi korkealle, muuttuisivat välinne väkisinkin. Työpaikalla pärjää parhaiten, kun asenne on se, että ihmisten kesken on vain pinnallisia ja yksittäisiä hetkiä eikä ota työhön liittyviä sosiaalisia suhteita liian vakavasti.

- Varsinkin, jos on kyseisessä paikassa vain hetkellisellä "läpikulkumatkalla" eikä tekemässä siellä loppuelämän uraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Joko kuuntelet kiltisti v*ttuilua ja opit joko ignooraamaan sen täysin tai pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi, tai sitten laitat sille stopin. Se, että joskus olette kaveeranneet enemmän ei työpaikalla merkitse mitään pysyvää. Näethän sen kollegoittesi käytöksestä. Samoin jos joku teistä etenisi talon sisällä tarpeeksi korkealle, muuttuisivat välinne väkisinkin. Työpaikalla pärjää parhaiten, kun asenne on se, että ihmisten kesken on vain pinnallisia ja yksittäisiä hetkiä eikä ota työhön liittyviä sosiaalisia suhteita liian vakavasti.

Minä taas luulen, että jos ap sanoo asiallisesti, ettei halua puhua opiskeluistaan, siitä se v*ttuilu vasta kiihtyykin. Silloin ap:sta tulee joku diiva. Eipä kai tuossa ole muuta ratkaisua kuin vastata "ihan hyvin sujuu" tms. kun kysytään ja itse vaihtaa sitten puheenaihetta. Luulisi, että tuo puuduttaisi v*ttuilijat jossain vaiheessa. Ymmärrän kyllä ap:n harmin, jos työkavereita on ennen pitänyt mukavina ja nyt ovatkin tuollaisia kateellisia ankeuttajia. Ehkä se ainakin todistaa, että opiskelupäätös oli ihan oikea...

Avoimuudella ja kiltteydellä (toisten miellyttämisellä, ei esim. uutena työntekijänä osaa asettaa rajoja liian tunkeileville kysymyksille) on hintansa, työelämässä takki kääntyy helposti ja kertomiasi asioita käytetään sua vastaan tilaisuuden tullen. Moni oikein etsii näitä juoruja ja lyömäaseita. Ite olen ottanut saamastani kohtelusta opikseni ja pidän yksityiset asiat mieluummin pois kokonaan työpaikalta kuin koko yhteisön reposteltavina. t: se aiempi vastaaja, joka kokenut saman tilanteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Joko kuuntelet kiltisti v*ttuilua ja opit joko ignooraamaan sen täysin tai pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi, tai sitten laitat sille stopin. Se, että joskus olette kaveeranneet enemmän ei työpaikalla merkitse mitään pysyvää. Näethän sen kollegoittesi käytöksestä. Samoin jos joku teistä etenisi talon sisällä tarpeeksi korkealle, muuttuisivat välinne väkisinkin. Työpaikalla pärjää parhaiten, kun asenne on se, että ihmisten kesken on vain pinnallisia ja yksittäisiä hetkiä eikä ota työhön liittyviä sosiaalisia suhteita liian vakavasti.

Minä taas luulen, että jos ap sanoo asiallisesti, ettei halua puhua opiskeluistaan, siitä se v*ttuilu vasta kiihtyykin. Silloin ap:sta tulee joku diiva. Eipä kai tuossa ole muuta ratkaisua kuin vastata "ihan hyvin sujuu" tms. kun kysytään ja itse vaihtaa sitten puheenaihetta. Luulisi, että tuo puuduttaisi v*ttuilijat jossain vaiheessa. Ymmärrän kyllä ap:n harmin, jos työkavereita on ennen pitänyt mukavina ja nyt ovatkin tuollaisia kateellisia ankeuttajia. Ehkä se ainakin todistaa, että opiskelupäätös oli ihan oikea...

Ja mulla taas on ihan oman elämän reaalikokemusta tästä, ja voin sanoa, että toimii. Lisäksi kannattaa kylmän rauhallisesti muistuttaa työpaikan käytössäännöistä (kai sellaiset on joka alalla?), joihin ei kuulu toisten henkilökohtaisten asioiden ruotiminen vastoin heidän tahtoaan. Tarvittaessa voi ilmoittaa vievänsä kokemansa kiusaamisen eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitset, mitkä asiat itsestäsi tuot työpaikalle. Lopeta opinnoistasi puhuminen. Jos joku kysyy jotain, ilmoita ystävällisesti mutta napakasti, että et keskustele tästä asiasta ja sen jälkeen vaihdat aihetta. Työkaverit ovat vain työkavereita eli ihmisiä siinä ympäristössä, eivät henkilökohtaisia ystäviäsi, eikä sulla ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan.

Tuo tuntuu tylyltä, koska olemme aikaisemmin jutelleet jonkin verran myös henkilökohtaisista asioista. Mutta täytyy varmaan siirtyä tuohon, koska en jaksa kuunnella enää heidän vähättelyään. Ihmettelen myös miksi he itse kysyvät miten opinnot sujuvat, jos heidän vastakommenttinsa on tyyliin "EVVK". 

ap

Joko kuuntelet kiltisti v*ttuilua ja opit joko ignooraamaan sen täysin tai pahoitat kerta toisensa jälkeen mielesi, tai sitten laitat sille stopin. Se, että joskus olette kaveeranneet enemmän ei työpaikalla merkitse mitään pysyvää. Näethän sen kollegoittesi käytöksestä. Samoin jos joku teistä etenisi talon sisällä tarpeeksi korkealle, muuttuisivat välinne väkisinkin. Työpaikalla pärjää parhaiten, kun asenne on se, että ihmisten kesken on vain pinnallisia ja yksittäisiä hetkiä eikä ota työhön liittyviä sosiaalisia suhteita liian vakavasti.

Minä taas luulen, että jos ap sanoo asiallisesti, ettei halua puhua opiskeluistaan, siitä se v*ttuilu vasta kiihtyykin. Silloin ap:sta tulee joku diiva. Eipä kai tuossa ole muuta ratkaisua kuin vastata "ihan hyvin sujuu" tms. kun kysytään ja itse vaihtaa sitten puheenaihetta. Luulisi, että tuo puuduttaisi v*ttuilijat jossain vaiheessa. Ymmärrän kyllä ap:n harmin, jos työkavereita on ennen pitänyt mukavina ja nyt ovatkin tuollaisia kateellisia ankeuttajia. Ehkä se ainakin todistaa, että opiskelupäätös oli ihan oikea...

Ja mulla taas on ihan oman elämän reaalikokemusta tästä, ja voin sanoa, että toimii. Lisäksi kannattaa kylmän rauhallisesti muistuttaa työpaikan käytössäännöistä (kai sellaiset on joka alalla?), joihin ei kuulu toisten henkilökohtaisten asioiden ruotiminen vastoin heidän tahtoaan. Tarvittaessa voi ilmoittaa vievänsä kokemansa kiusaamisen eteenpäin.

Lisäisin vielä, että NIMENOMAAN työpaikalla toi toimii. Voihan se loukkaantumisen näyttäminen saada toiset aidosti miettimään omaa käytöstään, mutta suurin ukaasi on kuitenkin mahdolliset vaikutukset työsuhteeseen.

Eivät ne ihmiset ole kateellisia. Niitä ei vaan ihan oikeasti ja aidosti enää kiinnosta sun juttusi, koska sinäkin olet jo antanut ymmärtää, että he ovat väliaikaiseksi jäävä vaihe elämässäsi ja olet heidän joukossaan vain paremman puutteessa rahoittaaksesi tärkeämpänä pitämäsi jutut. Miksi he näkisivät vaivaa sinun eteesi kun kuitenkin lähdet pian pois?

Sun kannattaisi hyväksyä, että kun olet ilmoittanut lähtöaikeista ja olet enää osa-aikaisena, sinä et enää ole samalla lailla tärkeä yhteisön jäsen kuin silloin kun olit kokopäiväisenä ja oletusarvo oli, että jatkat sillä tavalla.

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Sinulla on kuitenkin eri tilanne kuin ap:lla, koska luot uraa talon sisällä. Silloin pitää vaan nöyristellä enemmän niitä ikäviäkin ihmisiä. Itekin sain kuraa niskaan entisiltä vertaisiltani noustuani esimiesasemaan ja epäilyä ja vähättelyä osakseni, mutta ajan myötä nuo unohtuu kun näytät osaamisesi ja luonteen lujuutesi. Monissa työpaikoissa mentaliteetti on se, että kunnioitus ansaitaan.

Ne on kateellisia:DD

Kateellisia ja katkeria. Älä välitä heistä, saatpahan lisää motivaatiota opiskeluihisi!

Työkaverini (entinen)  teki samoin eli vaihtoi alaa ja teki keikkoja meille entiseen työpaikkaansa. Hän koki, että ilmapiiri on muuttunut jne., mutta ei suostunut ymmärtämään, että hän muutti se, emme me. Oli ahdistavaa kuulla, miten ennen niin kiva tyyppi jatkuvasti moitti meitä, keksi syitä sille, että meistä ei ole muulle alalle (kuten hänestä), intoili opinnoistaan ja sääli yksikön vanhinta työntekijää, joka "ei ole koskaan uskaltanut elää". Lopulta sanoimme pomolle, että kiitos ei, emme halua tehdä tuon tyypin kanssa töitä, koska hän ei arvosta meitä lainkaan.

Tietty entinen työkaveri on nyt työtön, koska se melkein varmasti työllistävä ala ei työllistäkään kovin hyvin. Koko kevään pommitti meitä, että miten ollaan lomilla, hän kyllä tulee apuun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Tuo on aina kinkkinen juttu vanhalla työpaikalla. Porukan kannattaa antaa sinulle mahdollisuus eli heittäytyä täysin osaamattomiksi, jättää olennaiset asiat kertomatta ja varmistaa, että joka perjantai lähdet kotiin niin, että moni asia jää kesken. Saat vähän mallia siitä, millaista on edetä uralla, jos hiljainen tieto puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Tuo on aina kinkkinen juttu vanhalla työpaikalla. Porukan kannattaa antaa sinulle mahdollisuus eli heittäytyä täysin osaamattomiksi, jättää olennaiset asiat kertomatta ja varmistaa, että joka perjantai lähdet kotiin niin, että moni asia jää kesken. Saat vähän mallia siitä, millaista on edetä uralla, jos hiljainen tieto puuttuu.

Mitähän järkeä tuollaisessa kiusanteossa on? Ammattitaidotonta ja kateellisten panettelua! Kertoo enemmän työporukasta kuin urallaan edenneestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Tuo on aina kinkkinen juttu vanhalla työpaikalla. Porukan kannattaa antaa sinulle mahdollisuus eli heittäytyä täysin osaamattomiksi, jättää olennaiset asiat kertomatta ja varmistaa, että joka perjantai lähdet kotiin niin, että moni asia jää kesken. Saat vähän mallia siitä, millaista on edetä uralla, jos hiljainen tieto puuttuu.

Mitähän järkeä tuollaisessa kiusanteossa on? Ammattitaidotonta ja kateellisten panettelua! Kertoo enemmän työporukasta kuin urallaan edenneestä...

No, kyllähän se esimiehestä ja hänen taidoistaan kertoo paljon jos tiimi suorastaan kapinoi. Hyvin johdettu, hyvin tehty. Tuossa on sille esimiehelle paikka todistaa taitonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne. Työpaikallani on vähän uudelleenjärjestelyjä käynnissä ja vaikka olen työyhteisössä nuorin ja viimeksi tullut, olen sopivin nousemaan uuteen vastuullisempaan asemaan. Ja olen huomannut, että työkaverit - joiden kanssa kuvittelin tulevani hyvin toimeen - suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja "ei se nyt niin vain onnistu"-asenteella. Ehkä se sitten on kateutta, ei haluta päästää toista etenemään urallaan kun ei itselläkään ole siihen mahdollisuuksia.

Tuo on aina kinkkinen juttu vanhalla työpaikalla. Porukan kannattaa antaa sinulle mahdollisuus eli heittäytyä täysin osaamattomiksi, jättää olennaiset asiat kertomatta ja varmistaa, että joka perjantai lähdet kotiin niin, että moni asia jää kesken. Saat vähän mallia siitä, millaista on edetä uralla, jos hiljainen tieto puuttuu.

Mitähän järkeä tuollaisessa kiusanteossa on? Ammattitaidotonta ja kateellisten panettelua! Kertoo enemmän työporukasta kuin urallaan edenneestä...

No, kyllähän se esimiehestä ja hänen taidoistaan kertoo paljon jos tiimi suorastaan kapinoi. Hyvin johdettu, hyvin tehty. Tuossa on sille esimiehelle paikka todistaa taitonsa.

Ei kerro, jos tiimi käyttäytyy kuin pienet lapset. On eri asia kapinoida sen takia, että esimies on surkea työssään kuin se ettei tiimi hyväksy entistä työkaveriaan esimieheksi. Tuollainen tahallinen tiedon pimittäminen on typerää!