Lue keskustelun säännöt.
Tulin taas pitsalle yksin.
27.07.2017 |
Jostain ihmeen syystä laitan aina puhelimen pöydälle, niin nytkin. Totuus on, että ei minulle kukaan soita. Koskaan. Paitsi lehtimyyjät, esimies tai joku muu kampanjatyyppi (autoja myyneet viime aikoina).
Juu ei, ei ole ystäviä. Ihan itse olen tämän saanut aikaan.
Aika paskaa
Kommentit (28)
Ikävä kuulla :´(
ei nyt varmaan ihan kaikki sinun vikaasi voi olla? pystyisikö asioita vielä selvittämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein ihan saman. Eihän nykyisin edes kamalasti soitella, puhelin on pöydällä ihan muita juttuja varten. Ja musta tää on ihan normaalia, ilta venähti töissä ja tuntui helpommalta tulla syömään kuin mennä kaupan kautta kotiin.
Tuon takia itse otan aina, jos mahdollista ruuan mukaan. Ettei tarvi olla yksin pöydässä, kuin orpo piru.
sinkkum
Vierailija kirjoitti:
Kai olet inva-paikalla siellä syömässä?
Sinkkumies
hehheh..
mitä olisikaan av ilman sinua ja näitä mahtavia kommenttejasi
Ja siellä pizzeriassakin kaikki pariskunnathan vaan nuolaantuu toisiinsa kiinni ja harrastavat pöydillä seks.... , niinhän, eikä näy riiteleviä pariskuntia eikä naukuvia tottelemattomia riehuvia lapsia. kaikki vain hymyilevät - kun elämä on niin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkälaisia täytteitä sä otit pizzaan?
Kiitos vaan sulle. mä yritän laihduttaa ja oon laihduttanut jo kolkyt kiloo ja nyt per----- alkoi tekeen mieli pizzaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä lähe mihinkään kun itkisin kuitenkin yksinäisyyttäni. N47,. jonka mies vaihtoi vanhempaan.
Minä käyn kahvilla ja syömässä yksin. En sen takia ettei olisi seuraa, vaan en oikein jaksa ihmisiä. Kokoajan pitää olla käytettävissä ja tavoitettavissa. Kuluttavaa hommaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta miten olet itse saanut tuon aikaan?
Mä just nautin ravintolaruokaa ihan yksin. Nautin yksinäisyydestä just nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn kahvilla ja syömässä yksin. En sen takia ettei olisi seuraa, vaan en oikein jaksa ihmisiä. Kokoajan pitää olla käytettävissä ja tavoitettavissa. Kuluttavaa hommaa. :(
Jatkan vielä. Toivon tosiaankin, että jatkuva kieltäytyminen johtaisi siihen, että saisin olla rauhassa ja yksin.
Rakensin aikoinaan työmarkkinoita varten itselleni identiteetin, että olen sosiaalinen, energinen ja positiivinen.
P*skan marjat. Rakastan yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein ihan saman. Eihän nykyisin edes kamalasti soitella, puhelin on pöydällä ihan muita juttuja varten. Ja musta tää on ihan normaalia, ilta venähti töissä ja tuntui helpommalta tulla syömään kuin mennä kaupan kautta kotiin.
Joo, mulla on vapaapäivä eikä mitään (varsinkaan tähän aikaan päivästä) työjutttuja selvitettävänä. Pyrin myös olemaan sen verran sivistynyt etten näpräile kännykkää syödessä yms. Niinpä kattellessani sitä puhelinta pöydällä tulin vaan ajatelleeksi, että niin yritänkö tässä nyt viestittää ihmisille, että juu en minä mikään yksinäinen ole, kun nytkin puhelin pöydällä ja sehän saattaa soida minä hetkenä tahansa, ja sitten on taas kiire...
Mutta kun ei se soi. Ei tule viestiä, ei puhelua. FB-päivityksiäkään en viitsi nykyään hirveästi laitella, kun ei niihin kukaan reagoi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuttu, jolle ei soita kuin äiti ja isä joskus. Minä sitten, jos minulla on jotain tärkeää asiaa, mutta mielummin laitan viestin.
Onhan tuttu tuon tilanteen tavallaan itse aiheuttanut. Mutta kyllä hän on kuitenkin toiminut niin hyvin kuin itse kykenee ja osaa. Hän ei vain osannut paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, jolle ei soita kuin äiti ja isä joskus. Minä sitten, jos minulla on jotain tärkeää asiaa, mutta mielummin laitan viestin.
Onhan tuttu tuon tilanteen tavallaan itse aiheuttanut. Mutta kyllä hän on kuitenkin toiminut niin hyvin kuin itse kykenee ja osaa. Hän ei vain osannut paremmin.
Miten sinä hyödyt tästä ystävästäsi.
Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos haluaa puhelimen pöydällä pitämisellä viestittää jotain sosiaalisuudesta. Ihan inhimillistä. Ja hassun itseironista, että teit tuollaisen huomion.
Ootko koskaan ajatellut pyytää vaikka jotain työkaveria mukaan pitsalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, jolle ei soita kuin äiti ja isä joskus. Minä sitten, jos minulla on jotain tärkeää asiaa, mutta mielummin laitan viestin.
Onhan tuttu tuon tilanteen tavallaan itse aiheuttanut. Mutta kyllä hän on kuitenkin toiminut niin hyvin kuin itse kykenee ja osaa. Hän ei vain osannut paremmin.
Miten sinä hyödyt tästä ystävästäsi.
Hänestä on minulle konkreettista hyötyä ja minusta hänelle. Ja toisaalta en pääse hänestä eroonkaan. Vähän samaan tyyliin kuin lähisukulaisistaan ei pääse eroon (vaikka me ei sukua ollakaan).
Kai olet inva-paikalla siellä syömässä?
Sinkkumies
hehheh..