Ihmiset jotka säästävät: heille elämä on "joskus sitten"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on jo ostanut kaiken mitä haluaa? Saako sitten säästää?

Ei. Sitten pitää ostaa elämyksiä.

Entäs jos on jo ostanut kaikki elämykset mitä haluaa kokea? Saako sitten säästää, vai pitääkö tuhlata rahaa ikäviin elämyksiin kuten esimerkiksi madventures-matkailuun jonnekin maapallon peräreikään jossa on mahdollisimman kurjaa ja ankeaa?

Jos sinulla jo on kaikki ja olet kokenut kaiken, niin voisitko lahjoittaa rahasi hyväntekeväisyyteen, kiitos.

Ruokkii kasvua ja on maapallolle vahingollista toimintaa. Ennemmin poltan rahani kuin annan ne jollekin perheen ulkopuoliselle.

no niinpä! kirjoitti:

Olin itsekin tuollainen eläkepäiviä varten säästävä. Se oli aina, että "no sitten eläkkeellä.." Luin sitten tässä viikko pari takaperin jutun miehestä, joka vaimonsa kanssa suunnitteli tekevänsä kaikkea sitten eläkkeellä, mutta yhteisiä eläkepäiviä ei tullutkaan, kun vaimo sairastui vakavasti ja joutui hoitolaitokseen.

Juuri tämä on se yksi säästämisen pointti. Jos tapahtuu jotain ikävää ja odottamatonta (puoliso sairastuu), on rahaa joka auttaa selviämään siitä. Esimerkiksi voisi vaikka maksaa paremmasta hoidosta.

Tienaan keskimääräisesti ja laitan joka kk 500 euroa säästöön. Se mahdollistaa unelmani kuten ulkomaan matkat ja kodin remontit. Ei meillä olis ikinä varaa lähteä ulkomaille jos joka penni pitäisi tuhlata samantien kun se tulee tilille. En koe eläväni sitku elämää, säästöihin kosken kyllä jos tarve tulee. Tilillä on tällä hetkellä 10 000 euroa ja nyt tuli yllättävä autonhankinta, onneksi voin sen ostaa nyt helposti.

Säästän koska olen masentunut. Lisäksi tuhlaminen lisäisi vaan pahaa oloani.

Aina tämä käärinliina vedetään esiin.

Joillakin meistä on lapsia. Ja joistakin meistä on mukava ajatella että lapsille jää hiukan perintöä. Nämä "käärinliinatyypit" tulevat luultavasti suvuista joissa ei ole ollut tapana jättää perintöä.

miusta nämä yhtään tulevaisuuteen kykenemättömät sijoittajat on todellisia masentuneita vaikka elämyksiä kokevatkin usein ja tärkeimpänä niitä pitävät mutta heillä elämä on enimmäkseen reppanallista. näin lähipiiriä seuraten vahvistanut käsitystäni. toiset osaa rakentaa tulevaisuuttaa pitkäjänteisesti ja pieni sortuminen ei vie suunnilleen perikattoon kun "kassaa" on taustalla. kummallista? on se että pitkäjänteisemmät eivät tunnu olevan mistään paitsi vaikka eivät esim matkustele tai ostele merkkikamaa niin usein tai koskaan kuin toiset, statusjuttuja.

Näin nelikymppisenä, jonka ei ole enää pakko tehdä kokopäivätöitä, on ihan mukavaa olla. Pikkupalkkaisena duunarina en olisi päässyt tähän ilman pitkän tähtäimen säästämistä ja sijoittamista. Ja elämä, se on "nytku".

On se hyvä olla aina jotain hätävaraa sitä varten kun tulee oikea hätä. Suomen hyvinvointivaltio kun ei ole mikään itsestäänselvyys kun sitä kuormitetaan ja alasajetaan koko ajan lisää.

Ok ihmiset, jotka kuluttavat kaikki tienestinsä ovat "kaikki mulle heti" -tyyppejä, joilla ei riitä keskittymiskykyä säästämiseen.

Te ette vaan ymmärrä. Säästäminen ja sijoittaminen on mielenkiintoista ja koukuttavaa. On todella tyydyttävää huomata oppivansa uutta, löytää hyviä sijoituskohteita, olla oikeaan aikaan liikkeellä. Väittäisin että nautinto on melkeinpä suurempi kuin viikko Kanarialla tai kynsihuolto. On ihanaa huomata että osaa laittaa rahan poikimaan ihan itse.

Mun tavoite on saada eläkeikään mennessä velaton asunto ja 100000e edestä säästöjä. Toki voin tarvita rahoja jo aikaisemminkin, mutta onhan sitten mistä ottaa. Ja jos kuolen ennen, lapset saa perintöä.

Tuon tavoitteen saavuttamiseksi mun ei tarvi tinkiä mistään ja elän nytkin. Säästöt luo turvaa.

Köyhien lohdutukseksi tuo sanonta 'käärinliinoissa ei ole taskuja'

On käsittämätöntä kuinka taloudellisia ihmisiä morkataan. Itse tykkään säästää pienestä palkastani joka kuukausi, koska se tuo turvallisuuden tunnetta. Ja oma eläke tulee olemaan sen verran pieni.

Yleensä nämä arvostelijat ovat niitä jotka tuhlaavat baareihin eivätkä ole kiinnostuneita omasta taloudestaan. Ehkä heillä on osittain kyse jonkinlaisesta elämänhallinnan puutteesta.

Ja se, että säästää pahan päivän varalle tai eläkepäiville ei tarkoita sitä, että ihminen olisi nuuka eikä eläisi elämäänsä.

Se että ei elä kädestä suuhun ei tarkoita että ei nauti elämästä myös nyt ja tässä. Säästöt ja sijoitukset tuo turvaa ja mahdollisuuksia ja poistaa turhaa stressiä.

Helppohan se on työssäkäyvän säästää. Pitkäaikaistyöttömänä toimeentulotuella ei edes SAA säästää – ainakaan laillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Mutta kun saattaa tulla tilanne, että sitä rahaa tarvitaan tosissaan jo ennen sitä. Esimerkiksi työttömyys, vakava sairastuminen, puoliso kuolee äkisti ja oletkin sitten yksi vastuussa talosta ja lapsista, yms. Kyllä sellaisessa tilanteessa ne säästöt kummasti helpottaa elämää.

Juuri näin. Onneksi olen säästänyt pahan päivän varalle, kun se huono päivä osui kohdalle. Mies kuoli ja jäin kahden lapsen kanssa yksikseni makselemaan isoa asuntolainaa. Se vielä olisi puuttunut, jos tässä tilanteessa pitäisi murehtia taloudellisesta toimeentulosta. t. nuorileski

Vierailija kirjoitti:

Te ette vaan ymmärrä. Säästäminen ja sijoittaminen on mielenkiintoista ja koukuttavaa. On todella tyydyttävää huomata oppivansa uutta, löytää hyviä sijoituskohteita, olla oikeaan aikaan liikkeellä. Väittäisin että nautinto on melkeinpä suurempi kuin viikko Kanarialla tai kynsihuolto. On ihanaa huomata että osaa laittaa rahan poikimaan ihan itse.

Minä ainakin ymmärrän ja siksi olen yrittänyt pitää itseni irti siitä. Siitä muodostuisi helposti liian koukuttavaa enkä halua myöskään ruokkia ahneuttani.

Omalla kohdallani on niin, että en saa mitään kiksejä ostamisesta ja turhan krääsän ja lumppujen haalimisesta. Ostan harvoin ja harkitusti, ja koska minulla on rahaa tilillä, voin ostaa laatua, kunnollista ja hyvin istuvaa. Siinäkin kohtaa sitten säästää. Laadukas vaate ja kengät yms. kestävät, näyttää hyvälle ja on ajatonta. Muutenkin annan pitkät orjamaiselle muodin seuraamiselle. Ei kiinnosta.

Minulta kuluu rahaa lähinnä asumiseen, ravintoon, normaaleihin laskuihin, auton menoihin. En tietoisesti säästä ja pihistele. Kuitenkin, kun en shoppaile päättömästi rahaa jää väkisinkin yli. Ja onhan se kiva kun on mistä ottaa kun haluaa toteuttaa jonkin haaveensa! Ulkomaanmatkat, kylpyläviikonloput, mm.

En ole rikas mutta toimeen tulen omillani. Minulla on hyvä työ ja asun yksin kissani kanssa. En käytä alkoa enkä polta. 

Eli kun pitää vaihtaa autoa voi olettaa että sossu maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Mutta kun saattaa tulla tilanne, että sitä rahaa tarvitaan tosissaan jo ennen sitä. Esimerkiksi työttömyys, vakava sairastuminen, puoliso kuolee äkisti ja oletkin sitten yksi vastuussa talosta ja lapsista, yms. Kyllä sellaisessa tilanteessa ne säästöt kummasti helpottaa elämää.

Juuri näin. Onneksi olen säästänyt pahan päivän varalle, kun se huono päivä osui kohdalle. Mies kuoli ja jäin kahden lapsen kanssa yksikseni makselemaan isoa asuntolainaa. Se vielä olisi puuttunut, jos tässä tilanteessa pitäisi murehtia taloudellisesta toimeentulosta. t. nuorileski

Tämän vuoksi kannattaa ottaa henkivakuutus, etenkin jos on lapsia ja talovelkaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Säästöön kannattaa ehdottomasti osa tuloistaan laittaa. Ei kuitenkaan tarvitse kituuttamalla elää, vaan elämästä nauttien.

Vanhempani hyvä esimerkki:toinen heistä on elänyt kaiken säästäen ja maalista omaisuutta keräen (parhaimmat elinvuodet töitä hullunlailla tehden, vapaa-ajalla kotona kuivaa leipää ja vettä syöden) ja nyt 70v hän elää vailla huolenhäivää, kun taas toinen vanhemmistani ei parhaimpinaan vuosina tehnyt muuta kuin pakollisen työn, osteli ja matkusteli. Teki luottokorttivelkaa, jäi ennen aikojaan varhaiseläkkeelle ja paikkaili pudonnutta elintasoaan vipeillä.. Nyt sitten ulosotossa 1000000 euroa ja käteen jää vain suojaosuus 480e.