Ihmiset jotka säästävät: heille elämä on "joskus sitten"

Olen nuori ihminen ja säästän opiskelua yms. kuluja varten. En näe, mitä järkeä minun olisi ollut esimerkiksi tuhlata rahojani alkoholiin, liian kalliisiin merkkivaatteisiin tai muuhun sellaiseen välivuotenani. Jos olisin tuhlannut kaikki säästöni tollaisiin asioihin niin kuumottelisi kyllä myöhemmin, kun huomaakin joutuvansa ottamaan järkyttävät opintolainat ja menemään eteenpäin pelkällä makaronilla kuukausia.

Mut hei, jokainen tehkööt miten parhaakseen näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on jo ostanut kaiken mitä haluaa? Saako sitten säästää?

Ei. Sitten pitää ostaa elämyksiä.

Entäs jos on jo ostanut kaikki elämykset mitä haluaa kokea? Saako sitten säästää, vai pitääkö tuhlata rahaa ikäviin elämyksiin kuten esimerkiksi madventures-matkailuun jonnekin maapallon peräreikään jossa on mahdollisimman kurjaa ja ankeaa?

Jos sinulla jo on kaikki ja olet kokenut kaiken, niin voisitko lahjoittaa rahasi hyväntekeväisyyteen, kiitos.

Entä jos en halua olla hyväntekijä? Saako sitten säästää?

Et saa. Sitten alat rakennuttaa mausoleumia.

Entä jos ei halua tunkkaista "Katsokaa mua!!! Minulla on merkitystä!"-alttaria? Saako sitten säästää?

Vierailija kirjoitti:

Sairauksia ja kodinkoneita varten on luottokortit! Sitäpaitsi vain jääkaappi on todella tärkeä kodinkone.

Syömisen lämmittäminen on paljon tärkeämpää kuin sen pitäminen viileänä. Eihän siitä edes ole niin pitkä aika kun ei edes ollut jääkaappeja. Itselläni ei ole toimivaa jääkaappia mökillä eikä veneessä ja hyvin sujuu.

Säästää voi myös jotta ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Itse olen vuosien saatossa sijoittanut ylimääräiset ja nyt ne tuottavat joka vuosi ihan mukavat rahat. Kummasti helpottaa oloa kun tietää ettei mene huonosti vaikka työt loppuisivatkin.

Eli elämää saa vain rahalla. :D Hommaapa ensimmäiset lenkkarit ikinä ja mene metsään, lainaa kaverilta kitaraa tai mieti jopa kirjastokortin mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sairauksia ja kodinkoneita varten on luottokortit! Sitäpaitsi vain jääkaappi on todella tärkeä kodinkone.

Sairaudet ei välttämättä ole ohimeneviä, sellaisen jälkeen voi joutua pois työpaikasta. Milläs sitten sen luottokorttilaskun maksaa?

Entisessä työpaikassa minulla oli työkaveri, joka omien sanojensa mukaan halusi elää tätä päivää. Minusta oli vaan outoa, että hänelle se tarkoitti mahdollisimman paljon vaateostoksia. Sitten iski yt:t ja hänelle tuli hätä käteen, miten hän pärjää. Onneksi hän sai pitää työpaikkansa, en tiedä, vieläkö sama meno jatkuu.

Säästän rahaa, mutta elän mielestäni tässä hetkessä. Käytän tuloistani sen verran mitä tarvitsen, ostan mitä mielin ja hemmottelenkin itseäni, loput laitan syrjään. En ole millään näkkileipädieetillä tulevaisuuden vuoksi. En säästä mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, vaan pistän pähkinöitä syrjään pahan päivän varalle, jotta elämäni ei ihan joka myllerryksestä menisi sekaisin ja sairastumiset ja muut yllätykset eivät aivan heti keikauttaisi venettäni. Minulle tilillä oleva raha ei ole painolasti, joka on pakko laittaa palamaan, se vain on siellä ja jonakin päivänä sille voi olla käyttöä.

Minulle oli jo alle kolmikymppisenä selvää, että elämässä tulee erilaisia aikoja. Ei ole pirujen maalailemista seinille, että oletti seuraavaan toivottavasti yli puoleen vuosisataan osuvan työttömyyttä, sairastuminen tai jotain muuta yllättävää, joka joko vie rahaa tai haittaa sen tienaamista.

Minusta on paremminkin erittäin epätodennäköistä, ettei useampihenkiselle perheelle sattuisi vuosikymmeniin yhtään mitään ikävää tai edes rahaa kuluttavaa. Joten silloin kun on mennyt elämässä mukavasti, olen tietenkin säästänyt, koska olen pitänyt itsestäänselvänä, että elämässä on erilaisia aikoja. Sitten kun olin työttömänä, ei tarvinnut panikoida, vaan tiesin, että tilillä on rahaa vaikka korvausten maksu viivästyisi ja tulot pienenivät.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai, mutta mitenkäs ajattelit selvitä esim. 50-vuotiaana, jos/kun olet alati väheneviin palkkatöihin liian vanha, Suomessa on sosiaalituet lakkautettu tai vedetty minimiin ja elinikää olisi kuitenkin muutama vuosikymmen jäljellä?

Hyvä pointti mutta suurin osa ei osaa katsoa edes seuraavaa viikonloppua pidemmälle

Vierailija kirjoitti:

Säästän rahaa, mutta elän mielestäni tässä hetkessä. Käytän tuloistani sen verran mitä tarvitsen, ostan mitä mielin ja hemmottelenkin itseäni, loput laitan syrjään. En ole millään näkkileipädieetillä tulevaisuuden vuoksi. En säästä mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, vaan pistän pähkinöitä syrjään pahan päivän varalle, jotta elämäni ei ihan joka myllerryksestä menisi sekaisin ja sairastumiset ja muut yllätykset eivät aivan heti keikauttaisi venettäni. Minulle tilillä oleva raha ei ole painolasti, joka on pakko laittaa palamaan, se vain on siellä ja jonakin päivänä sille voi olla käyttöä.

Juuri näin itsekin ajattelen. Olen myös miettinyt, mitä jos palkkani olisi vaikka satasen tai viisi sataa pienempi. Tarkoittaisiko se minulle, että "lopettaisin elämästä"? Tuskin.

Voin siis aivan hyvin elää "hyvinä aikoina" alle tulojeni aivan kuin tuloni olisivat pienemmät ja nauttia elämästä kuin eläisin, jos en olisikaan saanut sitä viimeisintä palkankorotusta ja säästää ne rahat ja nauttia siitä sitten, jos tulee rahoille suurempi tarve kuin juuri tänään.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai, mutta mitenkäs ajattelit selvitä esim. 50-vuotiaana, jos/kun olet alati väheneviin palkkatöihin liian vanha, Suomessa on sosiaalituet lakkautettu tai vedetty minimiin ja elinikää olisi kuitenkin muutama vuosikymmen jäljellä? Vain tyhmä ei varaudu tulevaan.

Juuri näin. Suomessa on iso määrä ihmisiä, joille ruhtinaallinen sosiaaliturva on itsestäänselvyys ja luotetaan, että valtio auttaa, tuli eteen mitä vain. Käsittääkseni sosiaaliturva ei kuitenkaan toimi nykyisinkään kovin hyvin poikkeustilanteissa ja ovathan nuo leipäjonotkin jo aika pitkiä, ja pahaa pelkään, että tulevaisuudessa sosiaaliturva vain huononee. Toisaalta eihän tässä oikein vaihtoehtojakaan ole, kun tuen saajista osa (ei kaikki!) vain odottaa käsi ojossa mitä mannaa ilmaiseksi jaetaan. Suomessa ei oikein ole sellaista hyväntekeväisyyskulttuuriakaan tai yhteisöllisyyttä mikä auttaisi tiukassa paikassa. Sitä en ymmärrä, että kituuttaen säästetään joku oikeasti tosi iso summa, mutta ainakin kohtuullinen summa olisi hyvä olla takataskussa. Ja jos on isot tulot, eikä ole tarvetta sitä hassata kokonaan, niin miksi sitä ei saisi perinnöksi jättää?

Piheilyketjuissa minua on kummastuttanut se joidenkin ajatus, että jos rahaa on, ei kannata säästää missään. Miten minun elämäni siitä paranee, että otan kokonaisen talouspaperipalan kuin jos otan puolikkaan, jos tarvitsen vain puolikkaan? Tai mitä hyvää toisessa huoneessa palavat valot tuovat minulle.

Vierailija kirjoitti:

Piheilyketjuissa minua on kummastuttanut se joidenkin ajatus, että jos rahaa on, ei kannata säästää missään. Miten minun elämäni siitä paranee, että otan kokonaisen talouspaperipalan kuin jos otan puolikkaan, jos tarvitsen vain puolikkaan? Tai mitä hyvää toisessa huoneessa palavat valot tuovat minulle.

Koska elämä on kaikki tai ei mitään. Joko säästät kunnolla tai vedät tilin nolliin heti palkkapäivänä. Välivaiheita tai kompromisseja ei ole. Ps. Itse käytän kerralla koko rullan, ihan periaatteesta. Mitä iloa mulle toisi euron arvoinen hyödyke säästössä, kun voin ostaa tilalle niin monta uutta kuin haluan?

Vierailija kirjoitti:

Itse ottaisin keskitien lähestymistavan tähän: Toki laitan rahaa säästöön myöhempää varten, oli se sitten sairausrahaa, eläkettä tai mitä tahansa. Mutta en toisaalta kyllä aio kitkuttaa näitä vuosiani jokaista penniä mahdollisimman pitkälle venyttäen, ja jättää kokonaan elämättä nyt kun voin.

Kukaan ei tiedä onko elossa enää edes 10v päästä. Tämä kannattaa pitää mielessä sekä säästämistä että tuhlaamista ajatellen. Käytä rahaa nyt ja toteuta itseäsi, mutta pistä myös osa säästöön.

Näin juuri!

Ap tosin lienee trolli, koska ei noin tyhmää ihmistä ole olemassa.

No en allekirjoita tuota.Itse säästän unelmalomiin,autoon,remontteihin ,luksuslaukkuun yms.Noista iso kasa on jo toteutettukin.

Eläkkeelle jäädessä tulot putoavat puoleen. Jos ei ole säästöjä voi unohtaa remontit ja auton vaihdot lopuksi ikäänsä. Kannattaa harjoitella jo sitä ennen, miten eläisi puolella tuloistaan, siinä tulee ehkä säästöjäkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tod edusta tuollaista elämäntapaa ja näkemystä. Elämä on nyt ja rahansa voisi käyttää huonomminkin kuin tuottaa sillä iloa itselle ja muille. Puhumattakaan että talous on pidettävä käynnissä.

PS

Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Onhan.

Kaikki on suhteellista. Joku voi elää mielestään hyvää elämää vaikka eläisi säästeliäästi, toinen tarvitsee paljon elämyksiä voidakseen hyvin. Mutta jos säästäminen tekee elämästä ikävää kannattaa höllätä ja välillä käyttää rahaa johonkin iloa tuottavaan. Itse säästän siihen että voin eläköityä paljon ennen virallista eläkeikää. Elän silti hyvää elämää.

Olin itsekin tuollainen eläkepäiviä varten säästävä. Se oli aina, että "no sitten eläkkeellä.." Luin sitten tässä viikko pari takaperin jutun miehestä, joka vaimonsa kanssa suunnitteli tekevänsä kaikkea sitten eläkkeellä, mutta yhteisiä eläkepäiviä ei tullutkaan, kun vaimo sairastui vakavasti ja joutui hoitolaitokseen. Että se niistä suunnitelmista.

Siltä seisomalta muutin omaa säästö- ja sijoitusstrategiaani. Pidän säästötilillä 10000 euroa pahan päivän varalta, mutta muuten kulutan kyllä kaiken muun ihan surutta. Reissaan, ostin uuden auton. Elämä on tässä ja nyt, eikä sitten (ehkä) eläkkeellä. Maksan tietty asuntolainaa tässä koko ajan, mutta se saa olla eläketurvana, että on edes katto pään päällä sitten. Muuten en pelaa liikaa eläkepäivien varaan!

Entäs jos kokee että onnellisuus on jotain aivan muuta kuin raha ja nauttii säästämisestä?

Säästän eläkepäiviä varten, mutta elän hyvin vaatimattomasti. Ja nautin siitä.

Minulle elämä on läheiset, mielekäs arki ja mielekäs työ, Suomen luonto ja toisistaan välittäminen.

Ennen säästäminen oli itsestäänselvyys. Ihmettelen miten se on joidenkin mielestä tässä ja nyt elämistä että laitat palkan menemään milloin mihinkin. Sekö on elämistä? Sekä tekee onnelliseksi?

Liika säästäminen voi tehdä elämästä ikävää mutta niin voi tehdä tuhlaaminenkin. Jokin siltä väliltä voisi olla hyvä. Käyttää rahaa niin että elämä tuntuu mielekkäältä ja varautuu samalla kohtuullisesti tulevaan. Kuka sitten mistäkin tulee onnelliseksi. Kaikille ei tuo onnea matkustaminen, ostaminen ja omistaminen. Toiset saavat onnensa lähes ilmaisista asioista kuten luovuudesta, luonnosta, liikunnasta.

Joillekin voi se pihistely tuoda onnea ;-) Tosin silloin puhutaan jo jonkinasteisesta riippuvuudesta ja sairaudesta. Tuhlaaminenkin voi tosin olla riippuvuutta.