Eksä ei ole suostunut tekemään sopimusta elatuksesta etkä tapaamisista, neuvokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ollaan erottu jo kolme vuotta sitten. Käytiin lastenvalvojalla parikin kertaa, ja ainoa mihin mies suostui laittamaan nimen alle, on että lapsi asuu minun luona.

Hän ei suostunut tekemään sopimusta tapaamisista eikä elatusmaksuista. Hän ilmoitti minulle itse summan jonka aikoo maksaa elatusta, 260 euroa. Kysyin sähköpostilla neuvoa yhdeltä lakimieheltä, joka sanoi että summa on aikalailla se mitä oikeus määräisi muutenkin, joten minun ei kannata viedä oikeuteen.

Kaikkiin isompiin menoihin joudun pyytämään exää osallistumaan rahallisesti erikseen.

Lapsi tapaa isäänsä arkiviikoilla säännöllisesti, mutta exä ei ota häntä lomilla luokseen kahta päivää pidemmäksi aikaa.

Kyllähän me näinkin hengissä olemme, mutta mietin menikö tämä nyt ihan oikein? Ja mitä teen, kun ei ole sovittu mitään paperilla, ja teini-ikä ja opinnot tulee vastaan, ja pitää kustantaa rippileiriä, lukiokirjoja ja koulumatkoja, tuo elatusmaksu ei riitä eikä ole sovittu mitään korotuksistakaan.

Oletko varma että 260€/ kk on tosiaan validi summa?

Oliko asianajaja erikoistunut perheasioihin?

Tuo saattaa olla oikea summa, kos mies ei ole vakituisessa työsuhteessa, muuten se on pilantekoa.

Minun lapseni isä on tavallisessa alemman koulutusasteen vakityössä, elatusapu on 450€/ kk.

Lisäksi isot hankinnat ja laskut,

kuten lääkärilaskut, polkupyörät,

silmälasit, talvisaapikkaat, sisäänpääsyt, matkaliput ja leirimaksut isä maksaa kokonaan tai osittain.

Tapaaminen sujui joka 2. viikonloppu,

kunnes lapsi täytti 12 vuotta (eli sai itse päättää isä-tapaamiset) ja halusi nähdä isää enää harvoin.

Me emme viitsi riidellä, näin tämä menee parhaiten. Kun ei enää ole kiintynyt toiseen, se toinen ei saa sinua suuttumaankaan.

Minulla oli se käsitys että oli käsitellyt tällaisia juttuja, mutta en ole kovin asiantunteva tässä.

Asiaan vaikuttaa että minäkin olen melko hyvätuloinen, vaikka onkin vain 80% eksän palkasta.

Sekin vaikuttaa että eksä laskennallisesti kikkaili itselleen paljon luonapitopäiviä, kun se vähentää elatusmaksuja. Ei kuitenkaan ole ottanut lasta ollenkaan niin paljon.

Purin hammasta ja ajattelin, että me pärjätään enkä lähtenyt riitelemään. Nyt kun olen vähän päässyt erosta jo tolpilleni, niin mietin meninkö helpoimman kautta ja tein lapselle karhunpalveluksen, kun en tapellut enempää hänen oikeuksiensa puolesta.

Ap