Mulla ihana mies mutta itse olen kamala, kateellinen ja sisältä ahdistunut

Mulla on käsittämättömän ihana mies, joka rakastaa mua jo 10 vuotta. Mäkin olen ihana kun sille päälle satun. Muutoin olen kateellinen miehen kavereille, olen negatiivista seuraa ja kadehdin tuttujani, jotka perheineen kyläilee kavereidensa luona viettämässä aikaa. Mun kaikki kaverit on kaikonneet. En tiedä kauanko mies haluaa enää kuunnella mun jatkuvaa valitusta joka asiasta, mitkä se tekee mielestäni väärin. En tiedä miksi olen tällainen, en ole aina ollut vaan mulla on ollut paljonkin kavereita. Olenko masentunut? En osaa nauttia mistään, en myöskään tee lasteni kanssa mitään. Onko olemassa jotain kirjallisuutta, mikä auttaisi nostamaan mielialaa, lopettamaan muiden kadehtimisen ja arvostamaan omaa elämää, tutkimaan itseään?