Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi jotkut vanhemmat puhuvat niin ilkeästi lapsistaan?? Piti lähteä lenkille itkemään

Vierailija
25.07.2017 |

Kuuntelin taas kun äitini siskonsa kanssa puhuu paskaa minusta, meikit, vaatteet hiukset on kaikki ihan yleinen naurun ja pilkan aihe... Olen myös kuulemma laiska eika äiti edes usko että valmistun koulusta. Hänestä jos yhden pahan sanan sanoo niin oon paskin tytär ikinä. Lapsesta asti oon saanu kuunnella tuota haukkumista ja vittuilua, mikään ihme että ollu masentunut jo 5 vuotta. Itkettää ja sattuu niin paljon

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
25.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli tätä lukiessa.

Samoin. Mikään ei ota päähän niinkuin kolmevuotiaan lailla itkevät aikuiset.

Eikö edes giljotiini?

Ei.

Vierailija
22/25 |
25.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välit poikki. Vaikka koko sukuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
25.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aihe josta voitaisiin puhua enemmän on se että perheeseen ja sukuun ei ole tarvetta pitää yhteyttä jos heidän sanansa ja tekonsa satuttavat. He ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Kaikilla on "vain yksi äiti, isä" ja niin edelleen ja se velvoittaisi heidät kestämään mitä tahansa? Ei pidä paikkaansa. Illuusiot läheisestä suhteesta pitää silloin vain hylätä, ihmisiä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi jos he eivät itse halua muuttua.

Vierailija
24/25 |
25.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä minäkään miksi. Ehkä tuollaisten naisten ei olisi ikinä pitänyt ryhtyä äidiksi, ehkä he ovat muutenkin katkeria ja paskoja ihmisinä. 

Mutta ap, sinuna katkaisisin kanssakäymisen kokonaan tuollaiseen äitiin. Miksi ihmeessä sinun pitäisi jatkuvasti, kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi olemalla tekemisissä tuollaisen henkistä väkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa? Tuskin saat MITÄÄN positiivista tuosta?

Kirjoita hänelle vaikka kirje, jossa kerrot tuon, mitä aloituksessasi ja kuvailet tarkkaan sen, miten se on sinuun vaikuttanut.

Ja lopetat siihen johtopäätökseen, että sinä haluat itsellesi itsetunnon takaisin, haluat olla onnellinen, etkä tulla jatkuvasti äitisi mitätöimäksi. Ja siksi katkaiset häneen nyt kanssakäymisen. Jos äiti osaa tunnustaa harjoittamansa henkisen väkivallan, pyytää aidosti ja vilpittömästi anteeksi ja parantaa tapansa, lähentyminen on mahdollista, mutta muussa tapauksessa on parempi, että pidätte kohteliaat ja etäiset välit.

Vierailija
25/25 |
25.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti sanoo, että sanomiset on vain vitsiä ja "älä ole niin tosikko." Olen täysi-ikäinen, asunut vuoden jo omillani mutta en oo saanut äitiä lopettamaan tuota. Onneksi nähdään/jutellaan vaan viikoittain enää,muuten olisin jo varmaan tappanut itseni

Miksi olet yhteyksissä edes viikoittain?

On tosi hankala katkaista välit kokonaan. Asutaan samassa kaupungissa ja hän tapaa esimerkiksi serkkuani, hyvää ystävääni paljon. Jos katkaisen välit katkaisen ne periaatteessa koko sukuuni.

Jos serkkusi on hyvä ystäväsi, hän tietää jo tilanteen tai ainakin voit kertoa hänelle, miski lopetat kanssakäymisen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan seitsemän