Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämänhallinta riistäytymässä käsistä, olen nyt työttömänä ja alkoholia tekee jatkuvasti mieli

Vierailija
24.07.2017 |

Ennen ryyppääminen ajoittui vaan perjantaille. Töistä kävin alkon kautta hakemassa vahvempaa olutta, tai marketista kolmosta. Esim. juhannuksena ryyppäsin ensin torstaina ja sitten kävin vielä kaveriporukalla baarissa lauantaina. Sen jälkeen olen jäänyt pois työelämästä ja ryyppään milloin sattuu tekemään mieli. Viimeksi otin viime keskiviikkona, eli olin peräti viikonlopun ajan selvinpäin. Olin jopa perjantaina kuskina. Mutta tänään taas tekisi kovasti mieli. Mulla on tuolla punaviinistä jämät jääkaapissa ja komerossa on vana tallin pullo. Kauheasti polttelis korkata.
Lapsia meillä on, ovat kouluikäisiä, joten eivät ole täysin vahdittavia..
Mitä ihmettä tässä teen? Miten saan ajatukset pois siitä jääkaapissa odottavasta punaviinistä? :(
Tuntuu, että kaikki karkaa käsistä, kun koin menetyksen kesäkuun alkupuolella. Alko maistui ennen sitäkin, mutta nyt tuntuu, että mulla on syy takertua pulloon ja "hukuttaa" murheet. Mulla vaan pahenee murheet, koska nyt on alkanut alkoholia nauttineena tehdä tuplasti enemmän mieli nikotiiniakin. :( Koen, että olen muka oikeutettu ryyppäämään ja polttamaan, koska mä kärsin nyt suruaikaa. Säännöllisesti olen tupakoinut yli 7 vuotta sitten, joten siinäkin mielessä tyhmää ryypätä yhä enemmän, koska kohta käy niin, että alan himoita tupakkaa myös selvin päin.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaada ensitöiksesi se punaviini viemäriin äläkä osta enää juomia kaappiin odottamaan. Keksi jokin muu pakokeino jos sellaista tarvitset.

Vierailija
2/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä ajatella että nyt sitä himoa on huomattavasti helpompi vastustaa kuin muutaman kuukauden päästä, kun ryyppäily on vielä enemmän tapana. Samoja juttuja käyn itse nyt läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nauraako ne paikallisessa AA kerhossa minut ulos, jos lähden sieltä hakemaan vertaistukea? :( 

Vierailija
4/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kodin Terrasta saat narua. Muista S-bonus!

Vierailija
5/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ainakaan ota krapularyyppyä.

Vierailija
6/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella hyvä, että tunnistat alkavan alamäen jo ennen kuin olet liukunut pohjalle asti. Nyt on vielä mahdollista kääntää suunta.

Kuulostaa siltä, että sinulle on muodostunut elämääsi tyhjiö, johon kaipaat luonnollisesti täytettä. Työelämä on muutakin kuin työn tekemistä, se on myös virikkeitä, kotoa poistumista, sosiaalisuutta ja positiivista huomiota omista kyvyistä. Kun kaikki tuo jää puuttumaan, sitä helposti yrittää korvata muilla nautintoa tuovilla tekijöillä. Tiedostat kuitenkin hyvin, että se olo ei kanna edes seuraavaan päivään, mutta onnellisuuden puute on jatkuvaa. Tuo tila on todella otollinen addiktion kehittämiselle.

Mitäs jos päättäisit nyt ihan kylmästi, että otat addiktion vastaan, mutta kohde onkin esimerkiksi uusi urheiluharrastus? Musiikki-instrumentti? Tai jonkin kielen opiskelu? Voisitko päättää, että tästä lähtien joka päivä, satoi tai paistoi, menet kahdeksi tunniksi liikkumaan ulos ja iltapäivällä opiskelet toiset kaksi tuntia jotain kieltä tms. nettioppituntien ja tehtävien avulla? Tai liity johonkin ryhmään, jonka toiminta keskittyy tervehenkisiin aktiviteetteihin - suunnistusporukkaan, kuoroon, lintubongareihin?

Tarvitset jotain, mistä tulee edes vähän iloa, seuraa ja virikkeitä säännöllisesti, ja jonka voit turvallisesti antaa kasvaa isompaan rooliin elämässä. Toki työnhaun ohessa, mutta harrastukset ovat parhaimmillaan elinikäisiä kantavia voimia ihan siellä työelämässäkin ollessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
24.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nauraako ne paikallisessa AA kerhossa minut ulos, jos lähden sieltä hakemaan vertaistukea? :( 

ei tietenkää naura, eikä sielä käsittääkseni ole mikään pakko edes itse puhua jos ei siltä tunnu.