Siis mitä helv... Sain just tietää olevani raskaana vk 26.

Vierailija kirjoitti:

Olet käynyt jo ultrassa ja siksi tiedät millä viikolla olet?

Olen käynyt. Ap

Mun toinen lapsi oli niin rauhallinen mahassa, että vauvan liikkeistä ei olis kyllä voinu päätellä olevansa raskaana. Kun kaikki sitä näissä tapauksissa aina ihmettelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt onnitelko, ei yllätysraskaus ole välttämättä mikään toivottu juttu. Mulle apn tilanne olisi pahin painajainen.

Itselle toi ois myös pahin painajainen. Poikaystävä vielä opiskelee, ite oon työnhakija ja kummallaki masennustaustaa. Missään nimessä en haluaisi lasta pitää mut ajatus siitä et pitäis synnyttää lapsi ja sit antaa adoptioon tuntuu ihan kauheelta. Tällä hetkellä lähinnä aattelen et tulisin varmaan hyvin itsetuhoiseksi tollases tilanteessa. 

Toivottavasti ap:lla sujuu paremmin :) 

Tätä minä en ole ikinä ymmärtänyt. Mitä niissä lapsissa on joidenkin mielestä niin hirveää, että tekee mieli tappaa sekä itsensä että lapsi? Ja jos lapsiviha on niin syvä, että mieluummin kuolee kuin kasvattaa lapsen, niin miksei se adoptio käy?

Ei nyt tarvitse ihan niin dramattiseksi alkaa että kuvittelee täällä jonkun haluavan tappaa lapsensa. Eikä se pelko ja epätoivo kumpua mistään lapsivihasta, vaan siitä että kaikista ei vaan ole vanhemmiksi, esimerkiksi mielenterveysongelmien takia. Adoptio taas ei todellakaan ole mikään helppo juttu vaikka lasta ei haluaisikaan, en minäkään voi kuvitella miten hirveää olisi antaa oma vauva pois vaikka en lapsia todellakaan halua. Puhumattakaan siitä että synnyttää se pitää kuitenkin vaikka adoptioon antaisikin, sekin voi pelottaa ja pahimmillaan siinä menee terveys tai henki. Siksi tällainen yllätysraskaus olisi niin kamala tilanne, olisi valittava kahden aivan hirveän vaihtoehdon väliltä.

Ap:lla ollut varmaan ripuli tai oksutauti, niin kuin kaikilla näillä pillereiden unohtelijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt onnitelko, ei yllätysraskaus ole välttämättä mikään toivottu juttu. Mulle apn tilanne olisi pahin painajainen.

Itselle toi ois myös pahin painajainen. Poikaystävä vielä opiskelee, ite oon työnhakija ja kummallaki masennustaustaa. Missään nimessä en haluaisi lasta pitää mut ajatus siitä et pitäis synnyttää lapsi ja sit antaa adoptioon tuntuu ihan kauheelta. Tällä hetkellä lähinnä aattelen et tulisin varmaan hyvin itsetuhoiseksi tollases tilanteessa. 

Toivottavasti ap:lla sujuu paremmin :) 

Tätä minä en ole ikinä ymmärtänyt. Mitä niissä lapsissa on joidenkin mielestä niin hirveää, että tekee mieli tappaa sekä itsensä että lapsi? Ja jos lapsiviha on niin syvä, että mieluummin kuolee kuin kasvattaa lapsen, niin miksei se adoptio käy?

En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on niin paha synnytyspelko, että mieluummin kuolen kuin synnytän. Pidän kyllä lapsista ja mielelläni voisin pitää sellaisen itse tai antaa adoptioon, mutta synnyttämään en kykene.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ollut varmaan ripuli tai oksutauti, niin kuin kaikilla näillä pillereiden unohtelijoilla.

Kondomia kannattaakin käyttää ihan joka kerta vaikka nainen söisi pillereitä, eikö vaan? Muistutahan tuosta aina niissä ketjuissa, joissa miehet kiukuttelevat, kun kondomin kanssa ei tunnu miltään.

Onnea Ap, kaikki menee varmasti oikein hyvin! :) Mulla eka raskaus alkoi vaivihkaa, kun kerran tyrin pillerien kanssa. Oli kevät ja vietin vauhdikasta opiskelijaelämää, kun en mitenkään voinut olettaa olevani raskaana: vappu, kavereiden synttäribileitä, muita opiskelijapippaloita... Positiivinen raskaustesti, jonka tein vasta kesäkuussa (jolloin olin jo jotain rv 10-11!) oli totaalinen sokki. Ei siksi, että emme olisi halunneet vahinkolasta, vaan siksi, että mitä kaikkea olisin voinut lapselle elämäntyylilläni aiheuttaa! No. Alkon käyttö loppui siihen paikkaan ja sain täysin normaalin, erittäin fiksun ja liikunnallisestikin lahjakkaan lapsen :) Hän on nyt jo lukiossa (paitsi että kesälomalla tietysti juuri nyt) ja loistavasti sujuu koulukin :)

Musta olis maailman hirvein asia tulla raskaaksi :( Tiedän etten halua, enkä tule hankkimaan ikinä lapsia. Mutta jos kävis kuten sulla, niin en voi edes kuvitella itseni kohdalla. Olis myöhäistä tehdä abortti, joten pakko synnyttää. Synnyttää elävä ihminen! Ja sitten adoptio olisi ainut vaihtoehto, tai lapsen pitäminen. Näin kerran unta, että olin tämmöisessä tilanteessa ja ne tunteet mitä siinä _unessa_ kävin läpi olivat jotenkin niin aitoja, vahvoja ja sellaisia, miten itse voisin reagoida tuommoiseen tilanteeseen. Semmoinen epätoivo, suru, ilo, viha, oksetus, mitä jos.. 

Ja abortti, sehän on helppo ratkaisu. Ei tiedä sukupuolta, ei ole olemassa oleva konkreettinen asia. (näin minulle olisi, ehkä, en ole kokenut aborttia) mutta se että joudut kärsimään synnytyksen, missä oma keho menee äärimilleen ja tulee pysyviä arpia, ja että se vauva on oikeasti olemassa. Jos se vielä olisi tyttövauva, niin herranjumala. Poikavauvasta olisi helppo luopua. Mutta tyttövauva? Pyörisi vain mielessä mitä siitä voisi tulla, tuleeko siitä kuin minä, millaiseksi se kasvaa, ja on luonteeltaan. Lopulta ehkä päätyy luopumaan siitä, mutta jatkuvasti olisi mielessä, miten sillä menee, ja millainen se on kasvaessaan. Tulee luultavasti vihaamaan minua ja tuntemaan itsensä pelkäksi vahinkolapseksi, kun/jos haluaa selvittää kuka on oikea äiti. Ihan kamalaa.