Siis mitä helv... Sain just tietää olevani raskaana vk 26.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö noilla viikoilla tunne jo sikiön liikkeitäkin? Mä olen rv 18 nyt ja mulle on jo tässä vaiheessa ilmiselvää, että raskaana ollaan ihan ilman testejä. Kyllähän sen kohdun pystyy jo tunnustelemaan ja ihan heikkoja liikkeitä jo tunnen. Saati sitten rv 26. Kai tuo on joillain mahdollista, mutta itselleni tuollainen myöhäisillä viikoilla huomattu raskaus kuulostaa oudolta.

Kaikki vauvat eivät ole vilkkaita. Jo kertaalleen synnyttänyt tuttu taisi huomata toisen raskauden vasta kolmannella kolmanneksella. Oman lapsen liikkeet alkoivat myös tuntua enemmän vasta noin vkolla 28. Ja minullakin oikeastaan pahin oire oli väsymys. Jos nyt en olisi oikeasti yrittänyt raskautta ja sattuisi olemaan suhteellisen lyhyttorsoinen ja kapealanteinen niin, että vatsa työntyi voimakkaasti eteen, olisin hyvinkin voinut päästä noille viikoille huomaamatta mitään. Yksi kaksinkertaisen ehkäisyn - pillereiden antibioottikuurin takia alentuneen ehkäisytehon takia käytettiin myös kondomia, joka meni rikki - ja vielä jälkiehkäisynkin pettäminen on nuoruusvuosilta takana, joten täysin varmaan ehkäisyyn en usko

No ei ollut mun esikoinenkaan mitenkään vilkas mahassa. Ja mulla on vieläpä taaksepäin kallistunut kohtu, enkä ole erityisen hoikkakaan, mutta en ole hyvänen aika sokea mun kehon muutoksille. Mutta ehkä jotkut eivät vain ole erityisen itseään tarkkailevia vai miten sen nyt ilmaisisi. -se rv 18 oleva

Hui kamala, tuo olisi mun pahin painajainen. Jos olisin tuossa tilanteessa, että abortti ei olisi enää mahdollinen, harkitsisin todella itseni ottamista hengiltä :(

Mutta tsemppiä AP:lle, onneksi sinulla on sentään mies tukena (tai toivottavasti on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt onnitelko, ei yllätysraskaus ole välttämättä mikään toivottu juttu. Mulle apn tilanne olisi pahin painajainen.

Itselle toi ois myös pahin painajainen. Poikaystävä vielä opiskelee, ite oon työnhakija ja kummallaki masennustaustaa. Missään nimessä en haluaisi lasta pitää mut ajatus siitä et pitäis synnyttää lapsi ja sit antaa adoptioon tuntuu ihan kauheelta. Tällä hetkellä lähinnä aattelen et tulisin varmaan hyvin itsetuhoiseksi tollases tilanteessa. 

Toivottavasti ap:lla sujuu paremmin :) 

Tätä minä en ole ikinä ymmärtänyt. Mitä niissä lapsissa on joidenkin mielestä niin hirveää, että tekee mieli tappaa sekä itsensä että lapsi? Ja jos lapsiviha on niin syvä, että mieluummin kuolee kuin kasvattaa lapsen, niin miksei se adoptio käy?

Lämpöiset onnittelut. Toivottavasti isäkin hapy.

Ootko juopotellut ja polttanut sikaria?

Toi olis mun pahin painajainen. Tsemiä pakolliseen pahaan eli raskaus + synnytys, sitten vaan adoptio.

otan osaa.

Tulin minäkin yllättäen raskaaksi koska heitin jo toivon. Olin halunnut vauvaa pitkään. Eka ja riski-iässä ja miehelle shokki. Parasta elämässä mitä von tapahtunut ja tapahtunut on paljon.

Onnea! Pää kylmänä vaan, kaikesta selviää. Oikeaa hetkeä lapsenteolle ei tule koskaan, jos sitä alkaa odottelemaan, joten jos vain olet koskaan lapsia halunnut niin iloitse tästä hetkestä nyt ja ala suunnitella tulevaa!

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen pelottaa helvetisti... Lääkäri kyllä rauhoitteli, että kaikki on kunnossa, mutta en mä osaa suhtautua tähän tilanteeseen ollenkaan. Ap

Minä itse olen pillerivauva eli äiti tuli raskaaksi vaikka söi ehkäisypillereitä. Siihen aikaan niiden hormonimäärät oli isompia mitä nykyään. Vielä tähän keski-ikään mennessä minusta ei ole löytynyt pillereistä johtuvia vikoja, raskaaksikin tulin helposti. Muistelen, että äiti taisi ehtiä neljännelle kuulle ennen kuin huomasi raskauden.

Joo ehkä tästä selvitään. Kyllä, oli miehellekin shokki. Soitin  miehelle ja kerroin uutisen. Esimmäinen reaktio oli, että ootko tosissas ja nauru, mutta nyt jo ollaan tajuttu, että totta tää on. Kyllä, olen juonut, en polta. En olisi juonut jos olisin tilanteeni tajunnut. Ja sulle, joka ihmettelee, miksen tajunnut, niin vauva ei oo antanut merkkejä itsestään. Muuta en voi sanoa. Ap

Ei niin harvinaista ja voi olla ihan hyvä nyt eikä lykätä ikuisesti sitä lasta

Alkoholin käyttö on tietenkin iso riski, mutta sillehän ei nyt tuossa tilanteessa voi mitään.

Kuulostaa kamalalta, oletko juonut, tupakoinut tai käyttänyt lääkkeitä raskauden aikana? 

Mitenkäs mies nyt suhtautuu kun ensijärkytys on laantunut?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta, oletko juonut, tupakoinut tai käyttänyt lääkkeitä raskauden aikana? 

Joo onhan tässä sulattelemista. Siis e-pillerit olleet käytössä ja alkoholia olen silloin tällöin juonut. En oo mikään suurkuluttaja onneksi, mutta harmittaa tietenkin silti tää tilanne. Ap

Oletko käyttänyt pillereitä täysin ohjeiden mukaisesti? Tuli vain mieleen kuin viikon sisään oli uuttinen siitä 18-vuotiaasta tytöstä joka synnytti yllärinä sairaalan vessassa, oli syönyt myös pillereitä koko raskautensa ajan. Onko nykyajan pillereissä jotain vikaa vai mistä näitä hutilyöntejä sitten tuleekaan..

Oletko pohtinut miksi e-pillerit pettivät, antibioottikuuri, pillerin unohdus? Minkä pituinen ja painoinen olet? Mietityttää syy(t) sinun tapauksessasi, itse myös pillereillä.

Olet käynyt jo ultrassa ja siksi tiedät millä viikolla olet?

Pillereitä olen ottanut ohjeiden mukaan, joten selitystä ei siitä löydy. Antibioottikuurilla olen kerran ollut, mutta pillerit ovat antibiootin kanssa yhteensopivia. Ainakin näin lääkäri sanoi ja ei pakkauksessakaan asiasta varoitettu. En osaa sanoa, mistä pillerien pettäminen johtuu. Ap