Ero ahdistaa ja huomenna on työhaastattelu

Vierailija kirjoitti:

On totta, että joskus valitin miehen olevan mielestäni liikaa ulkona (joka pe ja la kavereiden kanssa kaupungilla), mutta tämän vuoden puolella en ole asiasta enää huomautellut. Yöksi on kuitenkin tullut aina kotiin.

Tänään hän ei taida tulla tänne enää. Ja kai se on minun vikani.

Ei kannata luovuttaa sellaisen asian suhteen, jota pitää tärkeänä. Jos miehen mielestä hänellä on oikeus olla joka viikonloppu ulkona ja sinä haluat jotain muuta, ehkä parempi onkin erota. Se on lopulta parempi kuin joustaa paljon oman tahtonsa vastaisesti.

Kuulostaa että olet vähän liian riippuvainen miehestäsi, varsinkin kun hän on nyt noin kylmä.

Mies kuulostaa liian kylmältä sinulle. Ja kyllä, joka viikko pe ja la ulkona olemisesta saa huomauttaa tai pyytää välillä olemaan kanssasikin. Meillä käymme vuorotellen ulkona, mutta vaihdellen kuukaudesta 0-2 kertaa per kk. Eli kavereita pitää nähdä, mutta miehesi ravailu ulkona ja kylmyys kuulostaa ehkä että kiinnostaa kaikki muu kuin parisuhde eikä siitä kannata itseään syyttää. Miehesi puhuuu todella törkeästi. Älä mokaa haastattelua vaan keskity ja pinnistä sen läpi - silloin varmasti syyttäisit itseäsi tuhannen kerran kamalammin jos et sinne menisi yms. Pitää edes yrittää. :) Ja päivystyksestä ja muilta ihmisiltä saat apua. Vaikka ei tuntuisi siltä, aina ero helpottaa jossain vaiheessa, oikeasti. Nyt sulla on mahdollisuus rakentaa uusi ihana elämä ja oma tiesi ja nähdä omia ystäviäsi, ja jos he ovat jääneet vähemmälle, niin alkaa panostaa itseesi ja omaan tukiverkkoosi. Kannattaa googlettaa tunnelukko - voi paljastua syitä kylmyyden suvaitsemiselle, myöhemmin voit huomata, ettet todellakaan halua noin kylmää miestä oikeasti. Puhuu sinulle todella törkeästi ja jättää kuin nallin kalliolle, hyh. Ei voi rajata milloin tunteet kuuluvat hänelle ja milloin eivät varsinkaan jos ero tullut 5min sitten. Hän ei ole arvoisesi. Lopeta itsesi haukkuminen. :) Jossain vaiheessa elämä ja tukiverkko voittaa. Nyt mietit, miksi olet niin hyvä ja kerrot sen haastattelussa!!

Minä purin ahdistustani näillä palstoilla ja luin toisten eronneiden tarinoita. Jollakin oli AINA asiat vielä huonommin kuin minulla. Vaikka tunsin olevani maailman yksinäisin ihminen, palstoilla tajusin, että vertaistukea on todella paljon ja eroja tapahtuu aivan yleisesti!, Et ole todellakaan yksin.

Kun tuosta tokenet, saat uutta voimaa ajatuksesta, että seuraava mies on parempi!

Nyt tärkeimmät ensin, eli työhaastattelun hoidat kotiin! Järki tässä tilanteessa tunteen edelle ja sitten huomisiltana suret kunnolla! 

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että työ on paras lääke. Lisäksi hyvät ystävät, tai ainakin yksi sellainen. Lue runoja ja elämänkertoja, niistä oppii.

Jos ja kun miehen tunteet sinua kohtaan ovat kuolleet, on hän oikeesti niin välinpitämätön sinua kohtaan kuin on, ei siis ilkeyttään.

Voimia ja jaksamista. Ei ole huono ajatus käydä psykiatrian päivystyksessä, myös yksityisellä psykologilla voisit käydä juttelemassa.

Minä hain rauhoittavat lääkkeet, terapiaa ja sairausloma. Kun kerroin erosta ensimmäiselle ihmisille ja sainkin vaan myötuntoa ja ymmärrystä, aloin puhumaan muillekin ja yksiselitteisesti sain vaan myötätuntoa kaikilta muiltakin. Häpeä hävisi sillä. Aloin lukemaan erokirjallisuutta ja nettipalstoja. Minulla on ainakin yksi ystävä, joka kävi samanlaisen kaavan läpi kuin minä. Älä häpeä. Jätetyksi tukeminen on shokki. 

Auttaisiko käytännön asioiden suunnittelu. Voisitko vaihtaa halvempaan asuntoon, hae asumistukea, käy terveyskeskuksessa, hanki keskusteluapua. Miehesi on jättänyt ja loukannut sinua syvästi, voisitko järjestää, ettei sinun tarvitsisi enää tavata häntä. Panosta omaan hyvinvointiin ja asioihin, jotka voisivat tuottaa iloa. Työhaastattelu tulee oikeasti huonoon kohtaan. Älä moiti itseäsi, jos menee huonosti. Ole armollinen itseäsi kohtaan. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, yksi asia kerrallaan.

Tuu kertoon kuinka sun työhaastattelu rulas.

Ilmiselvää että vituttaa rankasti nyt tää tilanne mikä on päällä, mut pure hammasta ja hoida toi haastattelu ittes takia vaikka taivas tippuis niskaan niin anna mennä ja oo oikein vastaiskuna kohtalon paskamaisuudelle puolestas siinä haastattelussa oikein viimeisen päälle helevetin skarppi ja asiallinen.

Me pidetään sulle peukkuja.

Sitten seuraavaksi heti sun asumisasiat kuntoon, käyt sen asian kimppuun , tukea saat kyllä kelalta autetaan ja neuvotaan , mene toimistoon paikan päälle face-to-face jutskaamaan (voi joutua jonottamaan mutta tässä sun tilanteessa on hyvä saada ihan ihminen paikalle jolle kerrot suoraan miten kusisesti sulle kävi nyt, ne virkailijat tietää nuo hommat siellä miten on viisainta edetä.

Kannattaa ilman muuta keskustella ystävien ja sukulaisten kanssa, ylipäätään keskustella erosta. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua.

Yritä keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, esim. työhaastattelussa vain siihen, ja annat itsellesi luvan itkeä eroa sitten myöhemmin. 

Hain melatoniinia. Apteekki oli kiinni, mutta sitä löytyikin Prisman luontaistuotehyllystä.

Mies oli tullut sillä aikaa kotiin. Tein virheen ja menin puhumaan miehelle pahasta olostani. Purskahdin tietysti itkuun. Mies meni työhuoneeseensa ja lukitsi oven. Ei olisi pitänyt rasittaa häntä tällä ahdistuksella, ihan varmasti hänellä on jo paha olla täällä.

Tunnen itseni niin hylätyksi. Ja hylätty tosiaan olenkin. Mietin kaikkea epäolennaista: vaihdanko sukunimeni takaisin omaani, kumpi ottaa olohuoneen sohvan?

Täytyy varmaankin koittaa vain nukahtaa mahdollisimman pian. Kauppareissulla olo koheni hieman. Ulkoilu ja liikunta varmasti olisivatkin apukeinoja tähän ahdistukseen.

Aivan ihania tsemppiviestejä olette kirjoittaneet, kiitos!

Nyt menen suihkuun, otan melatoniinit ja yrttiteetä. Jospa nukahtaisin sitten.

Kirjoittelen huomenna illalla, miten haastattelu meni. Uskalsin sentään pyytää siskoni mukaan, ihan vain junamatkoille seuraksi. Aion kertoa hänelle erosta haastattelun jälkeen.

Jos saan paikan, voisin periaatteessa muuttaa uudelle paikkakunnalle. Toisaalta, tämä koti on rakas minulle...

Öitä, ja kiitos vielä kaikille ihanista kommenteista!

Ap

Olen surullinen puolestasi. Mies on sydämen särkijä. Julmaa jättää toinen noin. Jätetyn osa on raskas, kun ei ole voinut varautua, kuten jättäjä on ehkä pitkään sopeuttanut itseään edessä olevaan muutokseen.

Nyt sisuunnut tuon kokemuksesi myötä ja tsemppaat työhaastatteluun. Me kannustetaan sinua täällä :)

Hymyile itseksesi. Näin voit huijata aivojasi ja toivottavasti olosi kohonee.

Käännä tämä kokemus voimaksesi. Työstä myös aikanaan, niin se vapauttaa sinut tästä taakasta.

Nuku hyvin ja lämmin halaus ⚘

Voimia kovasti, iloa ja hyvää kesän jatkoa 💚

Tsemppiä ap! Minulla on itselläni juuri avioeron harkinta-aika meneillään ja nuo fiiliksesi ovat hyvin tuttuja viime syksyltä. Suosittelen että teette eron mahdollisimman nopeasti ettekä ole yhteyksissä muuta kuin pakollisissa asioissa. Se oli itselläni ainakin ainoa keino päästä yhtään eteenpäin asiassa. Surua kestää kauan, minäkin itkeskelen vielä toisinaan, mutta aika tekee tehtävänsä. Luin paljon myös vertaistarinoita netistä, lainasin eroon liittyvää kirjallisuutta jne. Olen päässyt jo pahimman yli ja niin tulet sinäkin pääsemään! Onnea työhaastatteluun!

Miten haastattelu meni? Hyvä kun kerrot tilanteesta siskollesi.

Ei ole lainkaan hullua miettiä kumpi ottaa sohvan yms. Miehesi kylmä käytös pahentaa oloasi, joten olisi parempi, mitä pikemmin hoidatte kaikki käytännön asiat, niin ettei tarvitse nähdä. Oman kodin pitää tuntua turvapaikalta, jonne on hyvä mennä. Myöhemmin voitte kummankin halutessa puida eroa, jos se on tarpeen.

Kärsin aikoinani samanlaisesta tilanteesta ja selviydyin. Toisen kylmyys ja täydellinen sulkeutuminen on ihan hirveää. Älä jää odottamaan yhtään mitään, älä edes seuraile toisen reaktioita ja mahdollisia mielentiloja, se vain aiheuttaa alitajuista turhaa odottelua. Mene lääkäriin, minua auttoi asian paukauttaminen ääneen ja itkeminen. Olo oli niin hirveä, että otin ensimmäisen yksityisen aseman yleislääkäriajan. Sain nukuttua.

Käytännön asiat auttavat. Jos työhaastattelu ei tärppää, pyri mahdollisimman moneen. Kummasti jopa haastattelutilanteet laittavat ihmisen raiteilleen. Sain minäkin lopulta töitä, ja ihan varmasti yksi syy siihen oli tulossa oleva avioeroni. Vahvistu ensin ihan käytännön elämän avulla, muista laittaa itsellesi ruokaa, kylvettää ja huoltaa itseäsi jne. Olet nyt itsesi paras ystävä ja huolehdit siitä tarvitsevaisesta itsestäsi. Myöhemmin jaksat sitten selvitellä asioita myös tulevan entisen miehesi kanssa jos on tarpeen.

Miten meni haastattelu ap?

Minuakin kiinnostaa, kuinka tämä seuraava päivä on aloittajalta mennyt!

Laitanpa tänne pienen päivityksen tilanteestani. Aamulla olin aivan väsynyt ja silmät itkemisestä turvoksissa. Pesin kasvot kylmällä vedellä, meikkasin parhaani mukaan ja valitsin fiksut vaatteet päälle. Koitin pukeutua rooliin, jossa olen itsevarma ja rento ihminen.

Haastettelu meni hyvin! Olen kuulemma kahden "parhaan" joukossa ja tällä viikolla asia ratkeaa lopullisesti.

Siskolleni kerroin, että nyt taitaa ero olla väistämätön. Oli vaikea puhua siitä, mutta haastattelussa onnistuminen kai johti siihen, etten edes alkanut itkeä. Menimme siskoni kotiin, missä puhuimme kaikesta mukavasta.

Tulin juuri kotiin ja heti alkoi ahdistaa. Mies sanoi vaiteliaasti moi, muttei mitään muuta. Mutta ei minua ahdista niin pahasti kuin eilen. Melatoniinia aion ottaa taas, sillä nyt on saatava nukuttua. Huomenna täytyy sitten selvitellä sitä lääkäri-asiaa. Keskusteluapua nyt ainakin tarvitsen. Siskoa en voi "rasittaa" tällä asialla kuitenkaan samalla tavalla kuin ammatti-ihmistä.

Nyt olisi kyllä hienoa, jos saisin sen työpaikan. Sitten olisi varmasti paras myös hankkia uusi asunto uudelta paikkakunnalta, läheltä työpaikkaa.

Luin vielä kaikkien teidän ihanat viestit uudestaan. Niissä on paljon tärkeitä huomioita ja ajatuksia.

Ap

Tsemppiä ap! Taitaa mieskin mennä vaisuksi kun et olekaan kotona häntä vastassa ja kinuamassa takaisin. Älä sitä teekään vaan osoita että pärjäät vallan hyvin yksinkin!

Hienoa ap! Olet terästä. Nuku hyvin tänä yönä ja lepää. 

Kertominen tosiaan helpottaa. Tosi usein olen huomannut, että kun avaa oman tosi henkilökohtaiselta tuntuneen pettymyksen tai vastoinkäymisen, saakin tukea ihan yllättäviltä tahoilta. Tosiaan nuo tunteet on melkein jokainen käynyt joskus läpi ja osaa asettua siihen asemaan. On niin paljon helpompi olo, kun ei tarvitse ainakaan peitellä tunteitaan.

Pidän peukkuja työn suhteen!

Minullakin on eroprosessi käynnissä pitkän suhteen jälkeen. Tunteet menee vuoristorataa. Tiedän että tämä on oikea päätös, mutta välillä ahdistaa. Olen piilostressaaja enkä huomaa miten stressaantunut olen kunnes kroppani alkaa oireilemaan. Kamalaa erota pitkän suhteen jälkeen vaikka vielä rakastaa. Mutta ei se toimi jos olen ainoa joka haluaa sitoutua.

Kerro toki ap kuulumisiasi välillä, meitä on varmasti monia jotka yrittävät selvitä erosta ja kokemusten jakaminen auttaa.

Vertaistuki on tosiaan todella arvokasta.

Tänään pyöräilin pitkän lenkin ja sain jopa pestyä pyykit. Puuhastelin täällä kotona, kunned mies tuli taas takaisin. Nyt hän puhuu iloisesti työhuoneessaan puhelimessa ja hänen naurunsa kuuluu muihin huoneisiin. Minä kaipaisin jonkinlaista keskustelua ja "tilinpäätöstä", mutten halua aloittaa mitään, mikä voi johtaa riitaan.

Sain sen työpaikan! Tuossa tunti sitten luin sähköposteja ja siellä olikin ilouutinen. Nyt ei ole rahallisesti sittenkään huolia. Palkka riittää vallan mainiosti yksin asuvalle. Aloin heti katsoa edullisia vuokra-asuntoja työpaikan läheltä.

Tänään kerroin erosta myös äidilleni ja hän lupasi tulla katsomaan vuokrakämppiä kanssani piakkoin.

Aloitin myös päiväkirjan kirjoittamisen. Se auttoi ahdistukseen kumman paljon. Vaikka tänään on ollut parempi päivä, menen ylihuomenna lääkärille juttelemaan. Varasin ajan yksityislääkärille.

Olo helpottaa selvästi heti, kun pystyy tekemään jotain konkreettista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa.

Mies ei edes tiedä uudesta työpaikastani. Eipä se kai hänelle enää kuulukaan.

Tsemppiä kaikille eroa läpi käyville! Pelkään taas tätä yötä, pimeät aamuyön tunnit ovat pahimpia.

Ap