Nainen, antaisitko tällaisen anteeksi miehelle?

En kestäisi. Mieheni vakuutteluista huolimatta tuo "tyytyminen" on pahin pelkoni.

Olen helvetin rakastunut mieheeni ja alituisesti kuvittelen, että hän ei ja elelee kanssani paremman puutteessa.

Siis useampi vuosi takana ja puitteet hyvät, tämä ehkä juontaa alkunsa miehen huomattavasti pienempään seksin tarpeeseen.

Jos tuon sanoisi, niin murtaisi luottamukseni rakkauteensa minua kohtaan loppuelämäksi.

Haluan olla rakkaudesta suhteessa, en vain kun muuta ei sattunut löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä suhteessa pitäisi olla niin, että vastaisin jollain tavoilla sitä mitä mies tavoittelee, jotkut pitävät vaaleista toiset tummista jotkut puheliaista jotkut hiljaisista jne. Siksi epätoivoista miestä ei kukaan halua, kun sellainen tekee huonoja päätöksiä. Se kulissi ei koskaan kestä, lopulta alkaa kuitenkin tulla katkeraa tilitystä aiheesta "miksi et ole erilainen". Sitten kaikki on pielessä, peffa liian iso rai pieni, hiukset vääränlaiset, töitä tehdään liian paljon tai vähän, kaikki väärin. Tokaisu olisi lopun alkua ja enteilisi henkisen väkivallan alkua, lähtömerkkihän se.

Mulla mies on sanonut myös hyvin pahasti, mm pihdattuaan ensin seksiä, ettei mua voi haluta, koska olen niin ruma ja lihava. Sanonut jälkeenpäin, että oli vihainen ja halusi loukata, mutta en ole päässyt ylitse. Välillä menee paremmin ja välillä taas muistuu mieleen. Aina se on siellä taustalla ja on vaikuttanut itsetuntooni. Mies tunsi minut ja tiesi, että se oli heikko kohtani ja tähtäsi pahimpiin epävarmuuksiini loukkauksessaan. En tiedä tulevaisuudesta, pääseekö siitä yli, nyt on jo kulunut muutama vuosi. Kyllä se oli käännekohta. Varmaan vähän sama kuin jos toinen pettäisi, että pääsisikö siitä yli vai olisiko se pitkän ja hitaan lopun alkua.

Antaisin anteeksi, mutta jättäisin.

Minä kerroin eksälle, että tyydyin häneen, koska en sopivampaa saanut. Hän teki samoin. 

Emme ole enää yhdessä. :D

Jos miehesi sanoi sinulle noin, ap, niin pakkaa laukkusi ja poistu. Miehesi on yhtä ääliö, kuin me olimme nuorina.

No riidellessä tulee sanottua mitä vaan. Jokainen voi miettiä itse omia sanomisiaan ja arvioida jälkikäteen sanoiko jonkun jutun puolisolleen a) koska se oli totta vai b) siksi että tiesi sen haavoittavan toista.

Ap:n pitää harkita tunteeko miehen niin hyvin että voi sanoa kummasta on kyse. Jos tapaus b) sitten asia kannattaa unohtaa.

Jos ajattelee miehen tarkoittaneen totta, että hänellä on tunne että joutui tyytymään ap:hen, pitää miettiä miten itse suhtautuu miehen. Jos haluaa olla suhteessa mieheen edelleen, niin kannattaa yrittää parantaa suhdetta omalta osaltaan.

Tässäkin aloituksessa olisi kiinnostavaa tietää mistä ap tappeli miehensä kanssa ja missä tilanteessa mies nuo sanansa sanoi. Varmaan siitä alkaa löytyä se kohta josta alkaa parantaa suhdetta.

Jos suhteenne paranee, niin saattaa olla että miehen tunteet "tyytymisestä" muuttuvat. Vaikka mies ei olisikaan saanut sitä unelmiensa prinsessaa, onhan hänellä varmaan ollut useita vaihtoehtoja "tyytymiseen", joten on valinnut ap:n muiden naisten edeltä siltikin. Nuoret miehet (ja jotkut vanhatkin) ovat usein lapsellisia suhdeasioissa, ja ajattelevat että heidän olisi kuulunut "saada" joku nuori missi tai valokuvamalli. Kun sellainen mies kypsyy vähän, hän tajuaa että parisuhteessa monet asiat ovat tärkeämpiä kuin pelkkä ulkonäkö ja syntymävuosi, ja että se missukka olisi ollut itsekeskeinen äkäpussi, jonka kanssa elälmä olisi ollut yhtä helvettiä.

Riippuu vähän tilanteesta mutta kyllähän tuo loukkaa ainoa että kun ei sitä parempaa ole. Jos parempi tarkoittaa täydellisyyttä niin ei sitä ole olemassakaan eli ei ketään kuitenkaan. Onhan se toisaalta vähän säälittävää. Kyllä pidempi suhde vaatii paljon asioita ei se noin vaan ja se että haluaa ihan parasta niin siinähän etsii vaikka epäilen sen löytymistä ja ei se kuitenkaan pitkä tarina olisi. Totuus on van ihmisestä joka ei millään halua luovuttaa etsinnän suhteen ja haluaa ehkä vielä nähdä.

Puhutaan suuruuden hulluudesta mikään ei riitä. Hienompikin nimitys löytyy

En.

Laukut olis pakattuna seuraavana päivänä tai mies kengänkuva perseessä pihanurmella.

Tove Jansson sanoi jossain novellissä hyvin, että naiset antavat kaiken anteeksi, mutta eivät unohda mitään ja miehet unohtavat kaiken, mutta eivät anna mitään anteeksi. Minusta se pitää aika hyvin paikkansa. Ja muutenkin minusta on hyvä antaa anteeksi kaikki se, minkä toinen kiivastuksissaan sanoo. Sama pitää antaa myös itselleen anteeksi. Suutuspäissään ja riidassa tarkoitus on satuttaa toista, niin inhottavaa kuin se onkin myöntää. Eli minä antaisin anteeksi, ja olen antanutkin.  

Se mikä ap:n avauksessa oli pelottavaa oli ilmaisu "kaikinpuolin täydellinen kumppani". Olisi hirveää olla täydellisen kumppanin kanssa! Tai että toinen vaatisi minulta, että minun olisi oltava täydellinen kumppani. Minähän olen ihminen! Kaukana täydellisyydestä, siis. :)