Mikä ihme siinä on, että 10-vuotias ei tee mitään. Ei siivoa jälkiään, ei syö ruokaa loppuun, löhöää vaan sohvalla.

En ymmärrä aikuisia jotka pelkää omia lapsiaan niin paljon ettei uskalla laittaa niille rajoja ja sääntöjä ja huolehtia että niitä noudatetaan. Teinit hyppii silmille ja haistattelee omille vanhemmilleen jos niin annetaan tapahtua. Vika on silloin vanhemmissa ja kasvatuksen puutteessa kun ei jakseta olla oikeita aikuisia ja vanhempia. Turha siis niitä teinejä syyttää. Ne toimii kuten opetetettu ja sallittu.

Ai mikä ihme siinä on, kun lapsi on tuollainen? No, huono kasvatus. Sepä se.

Tämä on nyt sitä kasvua ja kahitystä, jota te halusitte päästä seuraamaan, kun lapsia hankitte. Nyt pitää niittää, mitä on kylvetty. :)

Juntti/luova - kehitys eroaa jo alle 3 vuotiaalla... kirjoitti:

Viitsit kirjoittaa saarnasi, vaikket jaksanut lukea todella hyvää tekstiä? Allekirjoitan tuon "koti on turvasatama"- kirjoituksen myös. Lapsilla on rajat, mutta ne rajat on saatavat lapsen omaan päähän ja niin että lapsi ymmärtää miksi joku asia on kiellettyä. Meilläkään ei ole koskaan huudettu. Lasta on kielletty, kun kyseessä on vakava/vaarallinen asia, jota lapsi ei vielä ymmärrä, eli rajat on todellakin oltava ja lapsen on voitava luottaa siihen, että hänen takana on turvallinen aikuinen. Lasta kannustetaan yrittämään, kaatumisen jälkeen yrittämään uudeleleen. Eihän kaatumisen jälkeen ole kuin yksi vaihtoehto, nousta uudellen pystyyn.

Se että jonkun 13 vuotias tai vanhempi makaa kotona 24h eikä tee edes kotitöitä, ei siinä auta raivota lapselle, vanhempien on syytä tarkastella ensin itseään, jossain on mennyt pieleen jo vuosia sitten...

Et sinäkään lukenut turvasatama-tekstiin vastanneen tekstiä kunnolla, kun vieläkin puhut raivoamisesta. Jos siis tarkoituksesi oli vastata hänelle. Mitä te "keskustelu ja kannustus auttavat aina"-vanhemmat teette sitten, kun lapsi ei kielloista huolimatta tee niin kuin on sovittu? Keskustelette ja keskustelette, mutta lapsi vain jatkaa kielletyn asian tekemistä. Mitä sitten teette? Ja tähän ei käy vastaukseksi, että "meidän lapsi tekee aina niin kuin sanotaan". KUKAAN lapsi ei aina tee, koska rajojen testaaminen kuuluu kasvamiseen.

Meillä tällainen 10 -vuotias. Ei tottele, ei kuuntele, puhuu rumasti. Sotkee. Olen ihan loppu ja tunnen itseni paskaksi äidiksi kun joudun raivoamaan ennenkuin tekee jotain. Välillä itkemme molemmat.

Menkää terapiaan yhdessä jos ette saa asioita sujumaan. Eikö lapsella ole mitään harrastusta? Eikö mitään intohimoa? Eikö säästä rahaa mihinkään?

7-vuotiaana halusin kissan ja kun sen sain lupasin hoitaa perheen tiskit joka päivä yhdessä siskoni kanssa. Koira kun hankittiin sovittiin että vastaan sen ulkoilutuksesta päivällä joka toinen päivä. Itse siivosin 10-vuotiaasta koko talon; imuroin, luutusin ja pyyhin pölyt. Matotkin vein ulos ja isä sitten illalla tamppasi ne. Halusin saada viikkorahaa. Päivät olin koulussa ja illat tallilla. Ei ollut aikaa juonitella ja sotkea kotona.

Sohvalla makaava lapsi/teini kuulostaa masentuneelta. Hakekaa apua.

Meillä on myös tosi rasittavaa käytöstä. Kun pyytää jotain tekemään niin vastaus on luokkaa: "miks oikeest en jaksaaaa ihan sama ei oo mun ". Ja monesti puolikin tuntia joutuu patistamaan että tekisi asian kun en halua periksikään antaa. Huone on kuin sikala, vaatteet pitkin poikin. Kerran viikkoon menee se 2 tuntia jotta saa hänet aloittamaan siivouksen. Tavarat tippuvat lattioille.

Olen huomannut että kyseessä on osaksi puhelinriippuvuus. Niinpä olen alkanut yrittää nyt uusia keinoja kuten ei puhelinta keittiöön. Puhelinaikaa on myös rajattu.

Olen huono väittelemään ja annan herkästi periksi, siksi yrittää pompottella minua. Tiedostan että joskus voisin olla tiukempikin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus?

Masennusta minäkin ehdottaisin, minä lapsena sairastin masennusta ja olin juuri tuollainen. Oloni oli tosi kurja, kotona ei ymmärretty, onneksi opettaja puuttui asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Menkää terapiaan yhdessä jos ette saa asioita sujumaan. Eikö lapsella ole mitään harrastusta? Eikö mitään intohimoa? Eikö säästä rahaa mihinkään?

7-vuotiaana halusin kissan ja kun sen sain lupasin hoitaa perheen tiskit joka päivä yhdessä siskoni kanssa. Koira kun hankittiin sovittiin että vastaan sen ulkoilutuksesta päivällä joka toinen päivä. Itse siivosin 10-vuotiaasta koko talon; imuroin, luutusin ja pyyhin pölyt. Matotkin vein ulos ja isä sitten illalla tamppasi ne. Halusin saada viikkorahaa. Päivät olin koulussa ja illat tallilla. Ei ollut aikaa juonitella ja sotkea kotona.

Sohvalla makaava lapsi/teini kuulostaa masentuneelta. Hakekaa apua.

Jospa ne ois apua hakenu ku keskustelu vuodelta 2017.

Lapsesi on laiska vätys? Turha syyttää alkavaa teini-ikää..

Meillä on kanssa sotkeva ja laiska kohta 11 v tyttö. Eilen oli vanhempainvartti ja ope kehui että koulussa on tarmokas ja tottelevainen, hyvin kasvatettu tyttö. Ei nuorikaan aina jaksa, kaamos ja pitkä syksy takana, ollaan yritetty yhdessä neuvotella että jos lauantain aikana raivaisit sitä huonettasi niin mentäis leffaan vaikka.

Pelkällä negatiivisella palautteelle ei saa mitään aikaiseksi. Meillä saa viikkorahan sillä perusteella, mitä kotitöitä on tehnyt. Taulusta näkee, mitä on tulossa, kun siihen merkataan kaikki. Ennen viikkoraha väheni ja puhelinta takavarikoitiin ja ruutuaikaa vähennettiin, ei auttanut. Päinvastoin sain itse siivota kaiken ja huudot ja taistelut päälle, kun lapsi suuttui mm. peliajan menetyksestä. Muutettiin systeemiä ja annetaan enemmän positiivista palautetta. Arki muuttui kertaheitolla.

Vierailija kirjoitti:

Lapselta on jo tänä kesänä takavarikoitu kaikki; puhelin, pyörä jne. Mikään ei auta. En enää keksi keinoja, saada lapsi tottelemaan.

Täällä testasin kanssa kaikenlaista, mutta lopuksi toimi tuo kännykkä (tietysti tabletit ja tietokoneet koska tekevät "samaa" asiaa). Tietysti aiemmin käyty läpi mitä tarkoittaa ja mitä tapahtuu jos toistuvasti joutuu käyttämään rangaistusta. Esimmäisellä kerralla pari päivää, ei vaikutusta. Toisella 2 viikkoa, ei vaikutusta. Kolmannella kerralla 2 kuukautta, niin johan jätkä tajusi.

Pahinta tuossa tietysti omalla kohdalla oli itse pitää kiinni ajoista, eikä käydä säälimään ja rikkomaan niitä. Aiemmin sortunut tuohon ja silloin menettää tehonsa heti kun lapsi tietää että 2 viikkoa on todellisuudessa 2 päivää.

Mutta yksilöllisiähän nuo ovat, itsellä meni todella montaa kertaa siihen että löysi ne asiat jotka oikeasti tehosivat, testissä oli mopot, kuukausi rahat jne.