Mikä ihme siinä on, että 10-vuotias ei tee mitään. Ei siivoa jälkiään, ei syö ruokaa loppuun, löhöää vaan sohvalla.

Se jatkuu ja on juuri sellaista kuin annat olla.

Antakaa niitä neuvoja minullekin.

13-vuotias roikkuu koko ajan kännykällä, sotkee ja roskastaa, vaatteita lojuu joka puolella kodin lattioilla, samoin ruoantähteitä, murusia, mehupurkkeja, astioita, johtoja, sotkua, kirjoja, tahroja.

Kauhea määkiminen, kun pyytää siivoamaan ja tiskaamaan.

Olen pari kertaa lopettanut pyytelyn 200.:n pyynnön jälkeen ja heittänyt kaiken roskiin & peruuttanut viikkorahan. Ei vaikutusta.

Isä-viikonloppuina isänsäkin valittaa, että tyttö kiroilee ja hyppii silmille.

Suosittu kavereiden keskuudessa, mikä on on ihme tuolla käytöksellä;

tyly, äänekäs, itserakas.

Saisiko patenttineuvoja?

Lapselta on jo tänä kesänä takavarikoitu kaikki; puhelin, pyörä jne. Mikään ei auta. En enää keksi keinoja, saada lapsi tottelemaan.

Mikä siinä on että 21v ei tee mitään? Huoneessaan pelailee, jos pyydän jotain, sanoo kohta, mutta ehdin tehdä sen ennenkuin tyyppi nostaa peffan sängystä..

Kunnon kurinpalautus, jopa uhkailu ja kiristys. Lopeta sen pyykkien pesu jos ei itse tuo niitä pyykkikoriin. Ja jos ei sillä ala käytös parantua niin osoita ulko-ovea.

Kurin puutetta tuollainen on. Jos ei tee sovittuja hommia, puhelin ym. lähtee, kunnes meinki muuttuu. Ei vain hetkeksi. Myös ruokatarjoilu ja pyykinpesupalvelu ym. loppuu. Kyllä se käytös alkaa muuttua, kun maha riittävästi mouruaa ja puhtaat vaatteet alkaa käydä vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että 21v ei tee mitään? Huoneessaan pelailee, jos pyydän jotain, sanoo kohta, mutta ehdin tehdä sen ennenkuin tyyppi nostaa peffan sängystä..

Tummennetulla ongelman ydin. Älä nyt hemmetti soikoon tee niitä juttuja sen puolesta!! Ei kai se mitään tee, kun tietää, että tarpeeksi vitkuttelemalla sinä hoidat homman sen puolesta.

Millaisia vanhempia te olette? "Jos ei tee sovittuja hommia" - siis kenen sopimia ja kenelle tärkeitä? Jos lapsi ei ole saanut 10 ensimmäisen vuotensa aikana viedä ruokaa huoneeseensa, niin miksi se nyt on yllättäen sallittua? tai jos pyykit on pitänyt tähän asti viedä koppaan, niin miksi ei enää?

Uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät tuo toivottua tulosta, mutta aika moni lapsi osaa keskustella (jos on siihen opetettu). Kännykän poisviemisen sijaan jutellaan kaikessa rauhassa, perustellaan oma mielipide ja jos lapsi ei kykene mitään järkevää syytä esittämään, niin muistutetaan, että koti ei ole hotelli.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vanhempia te olette? "Jos ei tee sovittuja hommia" - siis kenen sopimia ja kenelle tärkeitä? Jos lapsi ei ole saanut 10 ensimmäisen vuotensa aikana viedä ruokaa huoneeseensa, niin miksi se nyt on yllättäen sallittua? tai jos pyykit on pitänyt tähän asti viedä koppaan, niin miksi ei enää?

Uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät tuo toivottua tulosta, mutta aika moni lapsi osaa keskustella (jos on siihen opetettu). Kännykän poisviemisen sijaan jutellaan kaikessa rauhassa, perustellaan oma mielipide ja jos lapsi ei kykene mitään järkevää syytä esittämään, niin muistutetaan, että koti ei ole hotelli.

Juuri tuo, ettei enää vie pyykkejä koriin, vaikka niin on ennen tehnyt, on sitä ettei tee sovittuja hommia. Niitä perheen kesken yhdessä sovittuja hommia, jotka lapsi vallan mainiosti tietää. Aina ei kauniit sanat ja keskustelut auta, vaan on aika toimia. Ei sitä työelämässäkään loputtomasti keskustella, vaan tulee rangaistus jos ei tee sitä, mitä on sovittu. Siihen on hyvä oppia jo lapsena, ettei tule sitten yllätyksenä, kun pomo ei keskustelekaan vaan sanoo vain "Ei tarvitse enää tulla töihin, kun ei työnteko näytä kiinnostavan"

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vanhempia te olette? "Jos ei tee sovittuja hommia" - siis kenen sopimia ja kenelle tärkeitä? Jos lapsi ei ole saanut 10 ensimmäisen vuotensa aikana viedä ruokaa huoneeseensa, niin miksi se nyt on yllättäen sallittua? tai jos pyykit on pitänyt tähän asti viedä koppaan, niin miksi ei enää?

Olemme sellaisia vanhempia, jotka olettavat kaikkien perheenjäsenten noudattavan perheen toimintatapoja. Niitä tapoja, jotka aikuiset ovat sopineet kodin tavoiksi ja lapset on opetettu noudattamaan. Niitä, jotka edesauttavat ihan jokaisen viihtyvyyttä kotona. Eli kaikille tärkeitä. 

Niistä poikkeaminen ei tietenkään ole sallittua, vaan poikkeamisesta tulee seuraamuksia. Ensin muistutetaan hyvällä, mutta jos se ei auta siirrytään sanktioihin. Sitä saa puhua äänensä käheäksi, jos kaikesta oikkuilusta aikoo puhumalla selvitä. Mitä isompi lapsi, sitä todennäköisemmin tulos on yhtä tehokas kuin seinille puhuminen. 

Meidän 10-vuotias keitti tänään uudet perunat, ruskisti jauhelihan ja teki ruskeakastikkeen ihan jauhoista ruskistamalla. Ihan yksin.

Onkohan kasvatustaito hukassa monellakin? Ei sillä huutamisella ja raivoamisella saada kuin mykkiä lapsia.

Lasta saa kyllä sen verran pakottaa että pakotatte ne istumaan keittiön pöydän ääressä viisi minuuttia. Ottakaa neuvotteleva asenne, ei hyökkäävä, määräävä eikä saneleva asenne.

Mieti ennen neuvottelua, minä on tavoitteesi. Tavoite ei saa olla liian iso, se voi olla esim että lapsi vie roskat lauantaisin alas roskikseen. Älä luettele heti sankitioita jos ei tee, vaan perustele asia sillä että jokaisen pitää tehdä jotain järkevää yhteisen kodin asumiskelpoisuuden säilyttämiseksi.

Meillä nuorin tyttö on kiinnostunut kokkauksesta joten olen ottanut hänet mukaan keittiöön, jaksanut kertoa kerta kerran jälkeen miten mikäkin ruoka-aine käyttäytyy kuumennettaessa, keitettäessä tai pakastuksessa.

Tulos on huima, hän on halunnut tehdä ruuat joka päivä tällä viikolla kun molemmat aikuiset ovat töissä. olemme syöneet lasagnea, lohikeittoa, grillattua porsaan kyljystä ka muita lisukkeita, olemme saaneet itseleivottua leipää ja huomiseksi on luvassa kuulemma hernekeittoa. Tyttö pisti herneet äsken veteen likoamaan kun tuli saunasta.

Käyttäkää lapsenne kanssa mielikuvitusta, te tunnette ne parhaiten. Kun lapsi tekee vapaaehtoisesti ja innolla jotain, kehukaa ja ohjailkaa. Meillä ei muistaakseni koskaan ole huudettu lapsille, vanhin on jo 16. On muuten setänsä kans pyytämässä lohta jossain Muoniossa.14-vuotias on partiolaisten kanssa viikonloppureissulla jossain saaressa. Kasvatus on yhteispeliä ja ymmärryksen kautta kasvavaa toivottua toimintaa ja käyttäytymistä. luottamus kasvaa pikkuhiljaa puolin ja toisin.

Mutta miettikää millaisia malleja annatte ja millaista käytöstä lapsilta odotatte, pystytkö itse käyttäytymään odotetusti?

Masennus?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että 21v ei tee mitään? Huoneessaan pelailee, jos pyydän jotain, sanoo kohta, mutta ehdin tehdä sen ennenkuin tyyppi nostaa peffan sängystä..

Tuo johtuu vaan siitä, että asiat pitäisi mielestäsi tehdä juuri kuten sinä sanot, ja juuri silloin kun sanot. Minä olen jo 40 v. ja oma äitini on edelleen ihan samanlainen. Jos hän pyytää jotain, se pitäisi aina tehdä HETI, vaikka asialla ei oikeasti olisi mikään kiire. Jos sanon että "kohta", ja sitten puolen tunnin päästä menen hoitamaan hommaa, hän on jo passiivisaggressiivisesti puhisten viimeistelemässä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Kurin puutetta tuollainen on. Jos ei tee sovittuja hommia, puhelin ym. lähtee, kunnes meinki muuttuu. Ei vain hetkeksi. Myös ruokatarjoilu ja pyykinpesupalvelu ym. loppuu. Kyllä se käytös alkaa muuttua, kun maha riittävästi mouruaa ja puhtaat vaatteet alkaa käydä vähiin.

Masennuksen yksi oire on se, ettei hygienia tai siisti koti kiinnosta. Voi hyvin käydä myös niin, että lapsi tai teini on niissä samoissa vaatteissa lopun kesälomasta ja huone senkun likaantuu ja saastaantuu entisestään. 

Koti on kaikkien turvasatama kirjoitti:

Meidän 10-vuotias keitti tänään uudet perunat, ruskisti jauhelihan ja teki ruskeakastikkeen ihan jauhoista ruskistamalla. Ihan yksin.

Onkohan kasvatustaito hukassa monellakin? Ei sillä huutamisella ja raivoamisella saada kuin mykkiä lapsia.

Lasta saa kyllä sen verran pakottaa että pakotatte ne istumaan keittiön pöydän ääressä viisi minuuttia. Ottakaa neuvotteleva asenne, ei hyökkäävä, määräävä eikä saneleva asenne.

Mieti ennen neuvottelua, minä on tavoitteesi. Tavoite ei saa olla liian iso, se voi olla esim että lapsi vie roskat lauantaisin alas roskikseen. Älä luettele heti sankitioita jos ei tee, vaan perustele asia sillä että jokaisen pitää tehdä jotain järkevää yhteisen kodin asumiskelpoisuuden säilyttämiseksi.

Meillä nuorin tyttö on kiinnostunut kokkauksesta joten olen ottanut hänet mukaan keittiöön, jaksanut kertoa kerta kerran jälkeen miten mikäkin ruoka-aine käyttäytyy kuumennettaessa, keitettäessä tai pakastuksessa.

Tulos on huima, hän on halunnut tehdä ruuat joka päivä tällä viikolla kun molemmat aikuiset ovat töissä. olemme syöneet lasagnea, lohikeittoa, grillattua porsaan kyljystä ka muita lisukkeita, olemme saaneet itseleivottua leipää ja huomiseksi on luvassa kuulemma hernekeittoa. Tyttö pisti herneet äsken veteen likoamaan kun tuli saunasta.

Käyttäkää lapsenne kanssa mielikuvitusta, te tunnette ne parhaiten. Kun lapsi tekee vapaaehtoisesti ja innolla jotain, kehukaa ja ohjailkaa. Meillä ei muistaakseni koskaan ole huudettu lapsille, vanhin on jo 16. On muuten setänsä kans pyytämässä lohta jossain Muoniossa.14-vuotias on partiolaisten kanssa viikonloppureissulla jossain saaressa. Kasvatus on yhteispeliä ja ymmärryksen kautta kasvavaa toivottua toimintaa ja käyttäytymistä. luottamus kasvaa pikkuhiljaa puolin ja toisin.

Mutta miettikää millaisia malleja annatte ja millaista käytöstä lapsilta odotatte, pystytkö itse käyttäytymään odotetusti?

En jaksanut koko sepustusta lukea, mutta aikamoista soopaa tuollainen "neuvottelu ja keskustelu toimii aina". Se kun vaan ei toimi. En minäkään tarkoita, että lapsille pitäisi huutaa ja raivota. Omat vanhempanikaan eivät koskaan niin tehneet. Silti meillä oli selkeät rajat ja säännöt, joiden rikkomisesta tuli rangaistus. Se saattoi olla viikkorahan menetys, kotiaresti, ylimääräinen "inhottava" tehtävä tms. Tapauskohtaisesti sovellettu. Se oli kuitenkin aina selvää, että teoilla ja tekemättä jättämisillä on seurauksensa. Aina se ei mene perille pelkillä kauniilla sanoilla ja näteillä neuvoilla. Kaikista "kärsimistäni" rangaistuksista huolimatta olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni, että he pitivät rajat. Ne opettivat paljon ja ennen kaikkea loivat turvallisen kasvuympäristön, jossa sain opetella aikuisten elämässä välttämättömiä taitoja kuten vastuunottamista ja syy-seuraussuhteen ymmärtämistä. Ilman niiden omaksumista olisin ollut todella hukassa, kun muutin omaan kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurin puutetta tuollainen on. Jos ei tee sovittuja hommia, puhelin ym. lähtee, kunnes meinki muuttuu. Ei vain hetkeksi. Myös ruokatarjoilu ja pyykinpesupalvelu ym. loppuu. Kyllä se käytös alkaa muuttua, kun maha riittävästi mouruaa ja puhtaat vaatteet alkaa käydä vähiin.

Masennuksen yksi oire on se, ettei hygienia tai siisti koti kiinnosta. Voi hyvin käydä myös niin, että lapsi tai teini on niissä samoissa vaatteissa lopun kesälomasta ja huone senkun likaantuu ja saastaantuu entisestään. 

Niin no, oman järjen käyttö on toki aikuisille sallittua. Tietenkin asiaa aletaan selvittää, jos vaatteiden vaihto tai peseytyminen ym. normaalit asiat eivät hoidu. Ei nyt kukaan normaali ihminen anna lapsensa olla likaisissa vaatteissa ja peseytymättä päiväkausia selvittämättä, mistä tuollainen toiminta johtuu.

Kenties oma negatiivisuutesi ja komentelusi on vienyt lapseltasi voimat.

Viitsit kirjoittaa saarnasi, vaikket jaksanut lukea todella hyvää tekstiä? Allekirjoitan tuon "koti on turvasatama"- kirjoituksen myös. Lapsilla on rajat, mutta ne rajat on saatavat lapsen omaan päähän ja niin että lapsi ymmärtää miksi joku asia on kiellettyä. Meilläkään ei ole koskaan huudettu. Lasta on kielletty, kun kyseessä on vakava/vaarallinen asia, jota lapsi ei vielä ymmärrä, eli rajat on todellakin oltava ja lapsen on voitava luottaa siihen, että hänen takana on turvallinen aikuinen. Lasta kannustetaan yrittämään, kaatumisen jälkeen yrittämään uudeleleen. Eihän kaatumisen jälkeen ole kuin yksi vaihtoehto, nousta uudellen pystyyn.

Se että jonkun 13 vuotias tai vanhempi makaa kotona 24h eikä tee edes kotitöitä, ei siinä auta raivota lapselle, vanhempien on syytä tarkastella ensin itseään, jossain on mennyt pieleen jo vuosia sitten...

eli löhöää vain sohvalla eikä mene vaikkapa ulos pyöräilemään kun pyörä on takavarikoitu.

Mamma, äly hoi...

Vierailija kirjoitti:

En käsitä tätä. Onko 10-vuotiaalla jo teini-ikä alkanut? Olen ihan loppu tämän lapsen kanssa. Neuvoja?

Oma vikasi kun moista siedät etkä ole tavoille opettanut pienestä pitäen. Katso peiliin.