Olen päättänyt uskaltaa rakastaa!
Mies ei tiedä vielä tunteistani tai ehkä tietää, en ole varma. Järkeni sanoo, että eihän tuo mies minusta voisi olla kiinnostunut. Järki käskee lopettamaan hölmöilyni ja keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin elämässäni. Teon valinnan. Aion uskaltaa rakastaa miestä edelleenkin. Maailmassa ei voi olla liikaa rakkautta. En pyydä häneltä vastarakkautta ja tyydyn siihen, jos hän ei tunne samoin. En silti ole typerä tai lapsellinen, jos rakastan häntä yhä mielessäni. Se vain tuntuu niin hyvältä ja antaa minulle iloa. Sellainen valinta. :)
Kommentit (5)
Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa valintaa?
Käyttämätön mahdollisuus on menetetty mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu tehnyt vastaavaa valintaa?
Olenpa tainnut tehdä, tietämättäni. 20v ihastusta molemmin puolin, mies ei ole tehnyt aloitetta, eikä ilmeisesti tule tekemäänkään. Olin 10v pois paikkakunnalta ja nyt kun tapasin hänet uudelleen totesin että tunteet on ihan samanlaiset, minun puoleltani. Hänestä en tiedä muuta kuin että on ainakin utelias. Sellaisen pakkauksen täytyy olla varattu ja aion jatkossakin vain "nauttia näkymästä" ja iloita hänen olemassaolostaan, vaikka en omakseni koskaan saakaan. Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa (sanonta jonka just opin jostain) :)
Oikea suunta elämälle. Onnea!