Tylsän tyypin kanssa naimisissa
Olen joutunut vuosien mittaan myöntämään, että valitsin aikanaan vääränlaisen kumppanin. Halusin kiltin miehen ja tulin valinneeksi samalla myös supertylsän. Nyt on lapsia eikä suhteesta pääsen noin vain pois. Mies on aina kotona eikä hänellä ole mitään harrastuksia tai menoja. Hän käy töissä ja vapaa-aika sujuu netissä pörräten ja nukkuen. Hänellä ei ole varsinaista ystäväpiiriä tai jos onkin nämä haluavat vain, että mies tulee esimerkiksi pelaamaan heidän kanssaan yöksi tai heille sopivana aikana. Mies on epäsiisti ja huono lähtemään minnekään. Kaikki matkustelu ja muu menee riidan kautta, sillä hän alkaa aina lähdön hetkellä puuhailla jotain omiaan. Äitinsä on ainoa johon hän pitää aktiivisesti yhteyttä. He tekstailevat tiuhaan ja äiti on ainoa henkilö, jonka takia hän siivoaa kotona jos tämä on tulossa vieraisille. Olen kuoliaaksi tympääntynyt, mutta pienten lasten takia ei voi tehdä radikaaleja muutoksia. Minulla on kavereita joilla on vastaavia tylsimyksiä kumppaneina ja selviytymistaktiikka on tehdä kaikki itse. En kuitenkaan nauti siitä, että olen koko ajan kaikesta vastuussa. Olisi kiva jakaa elämä jonkun kanssa.
Kommentit (26)
Ymmärrän pointin. Vaikea selittää miksi olen tyytymätön. Haluan kai elämältä jotain muutakin kuin loputonta kotona oleilua. Haluaisin matkustella ja kokea asioita. Aiemman työni kautta matkustelin ja sain kaipaamaani jännitystä, joten kotihiiripuoliso oli hyvä juttu. Lasten myötä en voi pörrätä enää niin paljon, sillä toivoisin, että voisimme tehdä asioita perheenä. Mies taas on tyytyväinen kun saa olla rauhassa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Vaikea selittää miksi olen tyytymätön. Haluan kai elämältä jotain muutakin kuin loputonta kotona oleilua. Haluaisin matkustella ja kokea asioita. Aiemman työni kautta matkustelin ja sain kaipaamaani jännitystä, joten kotihiiripuoliso oli hyvä juttu. Lasten myötä en voi pörrätä enää niin paljon, sillä toivoisin, että voisimme tehdä asioita perheenä. Mies taas on tyytyväinen kun saa olla rauhassa kotona.
Mutta hyvänen aika. Ratkaisuhan on ilmiselvä: Sinä matkustelet ja pörräät, mies on kotona lasten kanssa. Kaikki saavat mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Vaikea selittää miksi olen tyytymätön. Haluan kai elämältä jotain muutakin kuin loputonta kotona oleilua. Haluaisin matkustella ja kokea asioita. Aiemman työni kautta matkustelin ja sain kaipaamaani jännitystä, joten kotihiiripuoliso oli hyvä juttu. Lasten myötä en voi pörrätä enää niin paljon, sillä toivoisin, että voisimme tehdä asioita perheenä. Mies taas on tyytyväinen kun saa olla rauhassa kotona.
Mutta hyvänen aika. Ratkaisuhan on ilmiselvä: Sinä matkustelet ja pörräät, mies on kotona lasten kanssa. Kaikki saavat mitä haluavat.
Lapset ovat sen verran pieni, ettei mies oikein pärjää heidän kanssaan yksin ja haluaisin jakaa elämääni perheeni kanssa. Oma isäni oli tällainen itsenäinen pörrääjä enkä koe sen tehneen omalle itsetunnolleni kovin hyvää. Ollaan vuosien mittaan löydetty jotain yhteistä esim hankittu mökki kummallekin mieluisasta paikasta. Mietin vaan, että onko kellään mitään kokemuksia tällaisista suhteista, että onko ero ainoa autuaaksi tekevä- ap.
Matkustat kaverisi kanssa. Itse matkustan erään sukulaiseni kanssa tai toisen teinin. Sukulaiseni ei vaan lähde rantakohteisiin jonne taas itse haluaisin.
Tylsä mies niin seura haettava muualta. Tosin miehen mielestä minäkin olen tylsä. Tosin me ei aiota erota. Ollaan oltu yhdessä 22 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Vaikea selittää miksi olen tyytymätön. Haluan kai elämältä jotain muutakin kuin loputonta kotona oleilua. Haluaisin matkustella ja kokea asioita. Aiemman työni kautta matkustelin ja sain kaipaamaani jännitystä, joten kotihiiripuoliso oli hyvä juttu. Lasten myötä en voi pörrätä enää niin paljon, sillä toivoisin, että voisimme tehdä asioita perheenä. Mies taas on tyytyväinen kun saa olla rauhassa kotona.
Mutta hyvänen aika. Ratkaisuhan on ilmiselvä: Sinä matkustelet ja pörräät, mies on kotona lasten kanssa. Kaikki saavat mitä haluavat.
Lapset ovat sen verran pieni, ettei mies oikein pärjää heidän kanssaan yksin ja haluaisin jakaa elämääni perheeni kanssa. Oma isäni oli tällainen itsenäinen pörrääjä enkä koe sen tehneen omalle itsetunnolleni kovin hyvää. Ollaan vuosien mittaan löydetty jotain yhteistä esim hankittu mökki kummallekin mieluisasta paikasta. Mietin vaan, että onko kellään mitään kokemuksia tällaisista suhteista, että onko ero ainoa autuaaksi tekevä- ap.
Ei, vaan se että mies opettelee olemaan lastensa kanssa (kyllä, semmoisenkin ihme tempun voi jopa mies oppia!) ja sinä lakkaat keksimästä tekosyitä omalle kotona nyhjäämisellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Vaikea selittää miksi olen tyytymätön. Haluan kai elämältä jotain muutakin kuin loputonta kotona oleilua. Haluaisin matkustella ja kokea asioita. Aiemman työni kautta matkustelin ja sain kaipaamaani jännitystä, joten kotihiiripuoliso oli hyvä juttu. Lasten myötä en voi pörrätä enää niin paljon, sillä toivoisin, että voisimme tehdä asioita perheenä. Mies taas on tyytyväinen kun saa olla rauhassa kotona.
Mutta hyvänen aika. Ratkaisuhan on ilmiselvä: Sinä matkustelet ja pörräät, mies on kotona lasten kanssa. Kaikki saavat mitä haluavat.
Lapset ovat sen verran pieni, ettei mies oikein pärjää heidän kanssaan yksin ja haluaisin jakaa elämääni perheeni kanssa. Oma isäni oli tällainen itsenäinen pörrääjä enkä koe sen tehneen omalle itsetunnolleni kovin hyvää. Ollaan vuosien mittaan löydetty jotain yhteistä esim hankittu mökki kummallekin mieluisasta paikasta. Mietin vaan, että onko kellään mitään kokemuksia tällaisista suhteista, että onko ero ainoa autuaaksi tekevä- ap.
Täh? Ei pärjää omien lastensa kanssa? Nyt teillä taitaa olla vähän vakavampikin ongelma kuin vain tylsä ukko.
Minäkin toisinaan mietin parivalintaani. Mieheni oli tavatessamme urheilullinen komistus, nykyään isämiestä kiinnostaa ainoastaan penkkiurheilu. Kaljaa hän juo lähes jokapäivä vähintään yhden.. Minä taas haaveilen yhteisistä lenkeistä ja retkistä. En tiedä, ehkä tämä pikkulapsi aika vain on tälläistä..
No lapset mukaan matkalle tai osa lapsista sekä se kaveri. Sunkin on joustettava ja löydettävä keinot.
Mut se on outoa ettei isä osaa hoitaa omia lapsiaan.
"Pärjääminen" oli ehkä vahvasti kuvattu, mutta olisivat kotona koko ajan ja katsoisivat lastenohjelmia. Kotiin tullessani koti olisi hävityksen kauhistus. Mies ei tee mitään kotitöitä, kun on lasten kanssa tai makoilee tietokoneella kun he pörräilevät ympäriinsä. Vanhempi on jo omatoiminen, mutta pienempi on vasta taapero. Miehellä on keskittymishäiriö, joten on paljon asioita joita hän selittää tällä. Hän ei kykene lapsiperheen arjen sujumisen mahdollistavaan ennakoimiseen. ap
Tällä palstalla avaudutaan joka päivä lasten hankinnan aiheuttamista ongelmista, mutta koskaan palstamammat eivät voi myöntää, että jep, lasten hankinnastahan se johtuu. Tässäkin pääasiallinen syy, miksi ap miettii jäämistä, on haluttomuus rikkoa lapsilta kotia. Lapset ovat pallo jalassa.
Vierailija kirjoitti:
"Pärjääminen" oli ehkä vahvasti kuvattu, mutta olisivat kotona koko ajan ja katsoisivat lastenohjelmia. Kotiin tullessani koti olisi hävityksen kauhistus. Mies ei tee mitään kotitöitä, kun on lasten kanssa tai makoilee tietokoneella kun he pörräilevät ympäriinsä. Vanhempi on jo omatoiminen, mutta pienempi on vasta taapero. Miehellä on keskittymishäiriö, joten on paljon asioita joita hän selittää tällä. Hän ei kykene lapsiperheen arjen sujumisen mahdollistavaan ennakoimiseen. ap
Miehesi on vain laiska ja siksi menettelee noin.
Matkustaa voi yksinkin. Tekee hyvää olla iso tyttö, joka pärjää maailmalla ihan itse. On hölmöä, jos nainen yrittää määrittää yksistään yhteiset harrastukset.
Hälytyskellot: Miehellä ei ystäviä, vain äiti???
Mitä väliä, jos lapset katselevat reissusi aikana lastenohjelmia? Mitä väliä, jos kämppä on sekaisin tullessasi matkalta. Kaikkea ei voi saada. Suhteellisuus.
Naisten lisääntymiskiima on kyllä uskomaton. Pakko saada lapsia vaikka sitten totaalisen tylsimyksen kanssa. Kun kakarat on maailmassa, mies voikin jo lähteä.
Ystävien puute on minustakin outoa. En ole saanut selville mitä tässä on takana. Mies väittää, ettei viihdy ihmisten kanssa, mutta jos minulla on oma ystävä kylässä niin aina hän rynnii puhumaan omista kiinnostuksen kohteistaan. Selkeästi kaipaa ihmisiä, joiden kanssa puhua elokuvista yms. En halua, että lapseni kasvavat moiseen yksinäisyyteen ja eristäytyvät muista. Laiskuutta olen myös epäillyt, sillä mies keskittymishäiriö ei tarkoita, että heittää tavaransa lattialle tai ei osaa huolehtia ympäristöstään. Lasten hankkiminen tuo kaikki nämä asiat pinnalle, en suosittele. ap
Plussaa, se käy töissä, ei käy vieraissa, viihtyy kotona ja pärjää lasten kanssa, kunhan käsket pärjätä. Keksi joku jännä harrastus. Joo aina ei saa kaikkea, mutta ehkä sulla on jotain hyvinkin.
Meillä on asia ratkaistu siten, että kotikissa on kotona ja seurapiiriperhonen liitelee. En mä aio vangita puolisoa kotiin, jos se tahtoo mennä. Kyllä mä joskus (kerran kuussa) sen kanssa jossain käyn. Hän myös vie lapsia, että saan nuhjuta kotona. Mä teen arkisia juttuja lasten kanssa, leikkipuistot ja metsälenkit, piknikit, myös perheenä mennään.
Mullakaan ei juuri ole kavereita, en välitä ihmisten seurasta niinkään. Mies on mun bestis ja parin naapurin kanssa juttelen toisinaan. Töissä käyn.
Mä olen onnellinen näin, mulla on hyvä olla.
Itsepähän ukkosi valitsit. Mun mies on varmaan monen mielestä tylsä, ei käy jätkien reissuilla, tekee töitä hulluna, silti hoitaa oman osuutensa kotitöistä, juo ehkä pari kertaa vuodessa pari lonkeroa, ei polta tai käytä huumeita. Ihan paras mies! Enemmän säälittää nää baarikärpäset, joiden vaimot on käytännössä yhäreitä.