Lue keskustelun säännöt.
Tämän päivän jälkeen mulle on turha enää tulla esittämään kaveria, urpot.
22.07.2017 |
Taas kerran ihmisten käytös sai jotain sisälläni rikki. Miksi pitääkin olla tälläinen, liian kiltti ihminen. Mua on näköjään helppo pitää varakaverina, jos ei muita ole sekä roska-astiana omille ongelmille. Olen kiltti, mutten kynnysmatto....
Mutta tänään se loppuu. Tänään otin ensimmäisen askeleen uuteen elämääni jossa minä sanelen säännöt (noh, tiedättehän). Eräs ihminen joka voi jutella mun kanssa jos ei muita ole tuli luokseni ja kyseli olenko nähnyt erästä ihmistä, vastasin etten ole enkä puhunut muuta. Katselin muualle ja kirjoitin viestin kännyllä. Tämä ihminen hämmentyi ja sopersi jotain ja lähti hyvin hämmentyneenä pois. Yleensä juttelen mukavia kaikkien kanssa mutta tänään tein selväksi että eipä se aina onnistukkaan. Tämä oli juuri sellainen ihminen joka ei edes tervehdi jos on parempaa seuraa.
Aion kuulkaa haistattaa henkisellä tasolla vidut melkeinpä kaikille ihmisille enkä tule enää koskaan uhraamaan ajatustakaan mitä muut minusta miettii. Jos on noin paskoja kavereita niin jääkööt taas, hauskempaa minulla on vaikka yksin.
Mä tiedän että olen hauska, empaattinen, hyvä kuuntelemaan, fiksu, rohkea, kaunis ja sopivan hullu. Mä aion löytää just niin hyvää seuraa kun mä ansaitsen ja voin kertoa että meitä kiinnostaa märehtiä muiden elämiä. Inhoa juoruamista mutta rakastan kivoja kokemuksia kavereiden kanssa.
Joten heippa, ei moikata kun tavataan o/
Kommentit (6)
Näinpä. Mä en aio olla ystävää enää enkä edes erityisen mukava jos ei siktä tunnu. Tähän ikään olen huomannut että tekipä niin tai näin niin aina löytyy joku joka urputtaa.
Tuleehan tästä vaikeaa mutta vähänkö voimaantunut olo kun sai tehtyä päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä teinejä. Ihan itse teette elämästänne hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä teinejä. Ihan itse teette elämästänne hankalaa.
Kuule ihan täysi-ikäisiäkin kilttejä on, jotka ovat liian kilttejä. Taitaa teinit nykyään osata pitää rajoistaan paremmin.
Tuskin ne sua kaverina pitävätkään, tuttuna vain. Tervehditään ja sanotaan joku sana kuten kohteliasta on mutta tämän jälkeen tuskin sitäkään. Et vaikuta kiltiltä ja mukavalta vaan kaunaiselta, ei sellaisella kavereita olekkaan.
Juu ei tässä enää teinejä enää olla, ei sinnepäinkään. Enkä kanna kaunaa kuin itselleni kun olen näinkin kauan jaksanut olla kiltti ihmisille jotka ei sitä olisi ansainneet.
Pelottaako että oma hätävarakaveri vois tehdä sama?
Kyllä se vain minä olen joka on jättämässä kaunaiset, katkerat, epävarmat, muiden elämistä elävät haahkat taakseni. Mun elämää on ruodittu tarpeeksi ja paskaa on tullut niskaan syyttä. Tämän päivän jälkeen sama jatkuu kahta kauheampana koska mä tulen todellakin antamaan siihen aihetta. En aio säästellä enää tunteita vaan oksennan saman paskan heidän päälle.
Vain sellaiset ansaitsee ystävyyttä, jotka arvostavat sitä.