En jaksa appivanhempia enää yhtään!

Temppuilevat ja kiukuttelevat kuin uhmaikäiset. Hyvä etteivät jalkaa polje.

Haluavat aina tulla yllättäen kylään. Sitten tutkivat joka paikan ja kiukuttelevat, jos ei ole ruokaa (poikansa nääntyy, paha miniä) tai jos onkin muita suunnitelmia sille päivälle. Yleensä käly suunnittelee päivänsä paremmin ja on kaikn puolin nokkelampi. Ja tämä näkemys kerrotaan joka kerta.

Jos kutsumme kylään, se ei käy, vaan tulevat sitten esim edellsienä päivänä, kun "eihän se niin tarkkaa ole - ainakaan heillä maalla, vink, vink Helsinki pahuuden pesä".

Jos sovimme menevänne sinne, taas perutaan ja säädetään ja kiukutellaan.

Ottavat verisesti nokkiinsa kun emme ole muka kutsuneet joihin perhejuhliin jne. Ei vaan ole sellaisia edes järjestetty, kun kai me sentään itse saamme päättää, mitä juhlimme. Not?

Tunkevat ja paasaavat näkemyksiään ihan joka asiasta.

Sotkevat omat asiansa ihan koko ajan. Aina pitäisi olla setvimässä jotakin sotkua.

Mikään tavallinen normaali sivistynyt yhteydenpito ei onnistu. Joko mökötetään tai sitten tungetaan viikoksi ihan iholle.